tiistai 3. marraskuuta 2020

Juuri kun kehuin karsineeni puoliverisiä...

 Pieni puokkitalli on pystyssä. Valenwood, minun oma pieni panostusprojekti, jonne olen siirtänyt muutaman itselleni tärkeän, estepainotteisen puoliverisen. Alkuun talliin piti ottaa myös koulupainotteisia hevosia, mutta sattuneesta syystä tulen suorittamaan kouluhevosten joukkotuhon, enkä hanki enää yhtään lisää. Ainakaan laatuarvosteluun tähtääviä yksilöitä. Sen sijaan puoliveristen osalla panostukseni tulee näkymään nimenomaan estehevosten parissa, kaikki mahdolliset meriitit tähtäimessä. Ehkä joskus perustan vastaavanlaisen projektin, johon sitten pistän kaikki kenttähevoseni. Niihinkin kun joskus harvakseltaan löytyy jonkin sortin kiinnostusta.

Tavoittelen Valenwoodin kanssa samaa tunnelmaa, mikä oli ilmassa pyörittäessäni Valiant Warmbloodsia. Tallissa on monta Valiantin kasvattia, ja sijainti on sama kuin edeltäjälläänkin. Tällä kertaa hevosmäärä on kuitenkin paljon pienempi, ja pääpanostus on rennossa tarinoinnissa. En ole koskaan ollut mikään sosiaalinen tapaus, joten tarinakilpailut ja tapahtumat luultavasti tulevat jäämään. Muuten kuitenkin haluan panostaa hevosiin yksilötasolla tuoden niiden persoonaa esille niin luonnekuvauksien kuin monipuolisten päiväkirjamerkintöjen avulla. Unohtamatta tietenkään aina niin mukavia ihmissuhdekoukeroita, jotka aion kuitenkin pitää selkeästi sivuosassa. Tärkeintä kun minulle virtuaalitallissa on aina ollut, ja tulee myöskin olemaan ne hevoset.

Olen aina arvostanut kaikista eniten YLA-palkintoa, jonka aionkin hankkia mahdollisimman monelle Valenwoodin hevosista. Seuraavaksi tulee lajilaatis, viimeisenä kantakirja. Tämä järjestys siksi, että tekstit tuovat eniten hevosen persoonaa esiin, ja massakisatut kiiltokuvahevoset vaan ovat mielestäni tylsiä. Kantakirjaaminenkin on sellainen juttu, että saanpahan yhden meriitin lisää hevosen nimen alle, ei sen kummempaa.

Tällä hetkellä, kun katson tuota pikkuhiljaa työstämääni puoliveriprojektia, tuntuu että olen palannut oman harrastukseni alkuajoille, ja osaan ottaa jotenkin paljon kevyemmin ja rauhallisemmin puoliveristen kanssa. Ikääntymisenkin suhteen otetaan paljon hitaammin, ja Valenwood tulee olemaan sellainen projekti, jonka pariin on aina mukava ja helppo palata pitkänkin tauon jälkeen, ilman ahdistusta siitä että nyt on hitokseen hommia rästissä.