torstai 24. syyskuuta 2020

Miten näitä hevosia oikein kertyykään...

Laitoin juuri myyntiin noin 50 kappaletta puoliverisiä. Aamulla otin jo listasta pois kymmenkunta yksilöä, ajattelin jos laitan ne myöhemmin listan jatkoksi. Sitten pitäisi karsia vielä vähän lisää, kuopata omia kasvatteja jotka eivät saa kotia ja joita en itse tarvitse. Sitten pitäisi ottaa yhteyttä pariinkymmeneen eri kasvattajaan, kysyä haluaako ottaa kasvattinsa takaisin, heitänkö kuoppaan vai myynkö eteenpäin vai mitä. Suoraan myyntikelpoisia hevosia olisi ollut tosiaan paljon enemmänkin, mutta en vain jaksanut kirjoittaa niiden tietoja ylös ja linkkailla tuonne myyntilistaan, tarkoituksena kun oli saada nyt äkkiä tänään tuo myynti pystyyn, ja katsella sitten myöhemmin uudelleen mitkä hevoset minä nyt oikeasti haluan pitää.

Joskus minulla tosiaan oli ihan mahdottoman paljon aikaa ja jaksamista nimenomaan puoliveristen kasvattamiseen, niillä kisaamiseen, tarinointiin ja kaikenlaisten meriittien metsästykseen. Niitä kertyi ehkä kaksi- kolmesataa kappaletta ja lopulta kyllästyin. Aloin panostaa yhä enemmän harvinaisiin hevosiin, niihin kun ei tarvinnut panostaa niin paljon yksilötasolla, jotta ne kelpasivat jalostukseen. Jalostushan tässä harrastuksessa on omasta mielestäni kivointa: kaikki perinnöllisyysasiat niin ulkonäön, luonteen sun muun suhteen on jotenkin niin kiehtovaa. Jos puoliveristen kanssa olisi sosiaalisesti hyväksyttävää vain jalostaa, ilman mitään kisailuja taikka meriittienkalastelua, niin varmasti jaksaisin harrastaa enemmänkin niiden parissa. Mutta kun ei, tästä syystä kiinnostukseni esimerkiksi suomenhevosiin on ollut aina lähes nollissa. Kyllähän minun kasvatit on kaupaksi mennyt, mutta sitä kun katsoo mitä meriittihirviöitä virtuaalimaailman suomenhevoset ovat, niin en tahdo kilpailla siinä sarjassa (no, eihän tämän harrastuksen tarvitse mikään kilpailu olla, mutta mieluummin sitä harrastaa ihan miten huvittaa, ja harvinaisten piireissä kukaan ei katso pahalla vaikka tyyli olisi millainen ja hevosia seisottaisi vuositolkulla tallissa ilman minkäänlaisia tavoitteita).

Kunhan olen hävittänyt sen 90% omista puoliverisistäni, joko myymällä tai kuoppaamalla ajan myötä, niin lupaan itselleni että pidän niiden kannan minimissä. Jos tekee mieli hamstrata hevosia, niin mieluummin harvinaisia. Harrastusvuosieni aikana olen oppinut mikä on minulle se oikea tyyli, ja kertookin paljon että puokkitalleja minulla on ollut varmaan kymmenkunta kappaletta joista kaikki on ennemmin tai myöhemmin lopettanut, mutta Hazard on ja pysyy, tällä hetkellä ollaan oltu elossa 6 ja puoli vuotta, mikä on itselleni ennätys. Mikään muu tallini ei ole ollut niin pitkäikäinen kuin Hazard.

Puoliveristen hävityksen jälkeen tulee ikävä kyllä suomenhevoset. Jos saan pidettyä maksimissaan 20 puoliveristä, saman verran suomenhevosia ja sitten tuhottoman määrän harvinaisia, niin olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Harvinaisissakin olisi jo kuopattavaa materiaalia melkoisesti, mutta niiden kanssa en ole koskaan ottanut stressiä. Pelottaa ajatellakin jos joskus muutankin mieleni ja päätän lopettaa Hazardin toiminnan ja myydä hevoset. Siinä olisikin sellainen urakka että ihan hirvittää... Se tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, ainakaan jos en sitten jossain välissä päätä lopettaa koko harrastusta.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Hazardin kasvatusroduista #1: georgian grande horse

Vuonna 2014 selasin hevosmaailma.netin rotuesittelyitä, varsinkin amerikkalaisten rotujen lista oli mielestäni älyttömän mielenkiintoinen. Sieltä muistan ihailleeni muun muassa colorado rangereita, missourinfoxtrottereita sekä morganinhevosia. Olin vasta perustanut Hazardin, siellä minulla oli saddlebredtamma Willamina sekä kalliovuortenhevosori Ackley. Saattoi siellä olla myös pari quarteria, arabia, morgania ja enkkutäykkiäkin jo siinä vaiheessa jos oikein muistan. Halusin silloin jonkin sellaisen kasvatusrodun, jonka kanssa voisin nyhjätä itsekseni, ja georgian grande nousi mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen. Muistaakseni hevosmaailma.netin sivulla ei ollut kuvia kyseisen rodun edustajista, mutta mielessäni kuvittelin aivan mahdottoman upean näköisen hevosen, olihan kyseessä saddlebredin ja friisiläisen risteytys.

Georgian grandeenhan voi käyttää toki rajatusti muitakin kylmäverirotuja, mutta useimmiten kyseessä on kuitenkin saddlebredin ja friisiläisen risteytys. Alkuun minulla oli ongelmia kuvapolitiikan suhteen, mutta olen käyttänyt tähän päivään mennessä omilla virtuaalisilla georgian grandeillani loppuunsa ihan minkä tahansa rotuisen hevosen kuvia, kunhan yksilö on muistuttanut joko saddlebredia, friisiläistä, jotain satunnaista kylmäveristä tai näiden risteytystä. Silloin, kun minä toin ensimmäisen georgian grandetammani Poquosonin, oli rotu monelle virtuaalihevosharrastajalle varsin tuntematon. Satunnaisilla kasvattajilla oli satunnaisia yksilöitä, mutta kukaan ei tuntunut olleen varsinaisesti perehtynyt tuon rodun kasvatukseen. Hazard lieneekin ensimmäisiä virtuaalitalleja, joissa kyseista rotua kasvatetaan suuremminkin.

Virtuaalisen ratsastajainliiton rotusivulta löytyy lista, jossa näkyy rekisteröityjen hevosten määrä vuosittain. Harmiksi lista pysähtyy vuoteen 2014, mutta siitä eteenpäin olen itse kasvatellut näitä Hazardissa. Kuitenkin tuolta on selvästi nähtävissä, että ennen vuotta 2015 rodun edustajia on rekisteröity vain 20 kappaletta, ja nyt tähän päivään mennessä niitä on yhteensä 126 kappaletta. Liiton kasvattajalistalta löytyy neljä kasvatusliitettä, joista kaksi kuuluu Hazardille. Yksi on Namyshillin, jossa rotua on kasvatettu siinä missä muitakin, eikä kyseinen talli ole painottunut niinkään yksinomaan georgian grandejen kasvatukseen. Sitten löytyy meidän yhteistyötallimme Encore.

Kics on tehnyt loistavaa työtä rodun esille tuomisessa, ja hänellä on upeita georgian grandeja joiden jälkeläisiä on useammalla eri harrastajalla. Encoresta löytyykin erittäin kauniita, piirrettyjä yksilöitä, jotka ovat kaapineet meriittejä sieltä sun täältä. Olen itse pyrkinyt Hazardilaisteni kanssa samalla tavalla laatispalkinnoille, mutta tähän asti ollaan edetty todella hitaasti. Joka tapauksessa, näillä näkymin virtuaalimaailmassa lienee vain kaksi aktiivista georgian grandejen kasvattajaa, ja lisää olisi kiva saada. Ainakin itse ostaisin mielelläni hevosen varsinkin tuoreemmasta suvusta, nyt kun omilla hevosilla on kaikilla samat nimet siellä suvuissa, ja sinällään yksin näiden kanssa nyhjääminen alkaa jo maistua puulta näin kuuden vuoden jälkeen...


----------


Voisin sanoa georgian granden olevan suosikkihevosrotuni, ja jos harrastaisin vielä IRL hevosia ja olisin älyttömän rikas, haluaisin välttämättä juuri tämänrotuisen hevosen itselleni.

Jos täällä on muuten Lost-faneja, jaksossa What Kate Did esiintyvä musta hevonen on georgian grande ;)