Morganinhevoset sekä niiden suvut, isä- ja emälinjat

Tämä on vähän niitä ärsytyksen aiheita, joihin voisi toki vaikuttaa omilla valinnoilla. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että näihin tuloksiin vaan päätyy lopulta jonkin ylemmän voiman tahosta. Minä rakastan isä- ja emälinjoja, ja monissa tapauksissa ne nousevat muuta sukua tärkeämmiksi jalostusvalintoja tehdessä. Kuitenkin sitä huomaa aina että oho, minulla onkin tallissa kolme erisukuista tammaa, joilla kaikilla menee emälinja samaan kantatammaan. Ja kaiken lisäksi ilman tarkoitusta haalia samasta tammasuvusta tulevia hevosia useampaa kappaletta...

En pitäisi tätä negatiivisena asiana, sehän on hyvä että tietyt ori- ja tammalinjat jatkuvat vahvana. Mietin kuitenkin kovasti sitä, mitä tapahtuu niille nimille, joita ei ole kuin jossain kaukana suvun keskellä, ilman yhtenevää linjaa samaa sukupuolta edustavien jälkeläisten avulla? Nämä nimet unohtuvat, ovat epätärkeitä eikä kukaan välitä niistä. Nämä nimet tuntuvat *hui kauhia* TÄYTEHEVOSILTA. Mikä ei tietenkään ole niin hirveä asia, minä vain itse tykkäisin nostaa joka ikisen virtuaalihevosen syystä tai toisesta jalustalle, ja pitää joka ikistä koskaan elänyttä virtuaalihevosta jollain tavalla tärkeänä. Tämä onkin ongelma joka on hyvin pitkälti omassa päässäni. Kuitenkin olisi kiva, jos tallista löytyisi esimerkiksi jokaisesta koskaan keksitystä evm-sukuisesta hevosesta alkaneen tammalinjan jatkaja. Mutta onhan tuo nyt mahdoton kuvitelma, niitä evm-hevosia kun on niin tolkuttomasti.

Tämä kyseinen aihe tuntuu olevan vahvana varsinkin morganinhevosten keskuudessa. Tietysti muidenkin harvinaisten, mutta ainakin Hazardin hevoskantaa katsoessa erityisesti morganinhevosissa. Aiemmin on muut kasvattajat jo etsineet jalostusmateriaalia sellaisista hevosista, joilla ei ole Arcadialaisia suvuissaan. Minä mielelläni boikotoisin saman tien myös näitä muutamia Salpicarista lähtöisin olevia yksilöitä, jotka ovat kyllä hienoja, mutta jotka toistuvat joka toisessa suvussa siinä tapauksessa että kyseessä ei ole Arcadialais-sukuinen hevonen.

Yksi kasvattajanimi lisää "mustalle listalle" on Ashburn. Ei toki kaikki kyseisen tallin kasvatit, monella kuitenkin on suvussaan Firetrap, jonka ostin aikanaan itselleni Hazardiin. Jälkikäteen sitä on tietämättään hankkinut ihan kauheasti hevosia joilla on kyseinen tamma suvussaan, ja siitä syystä Firetrapin jalostuskäyttö on omalta osaltani jäänyt harmistuttavan vähälle. Eikä kaikki nämä Firetrap-sukuiset hevoset ole edes Ashburnin kasvatteja, kyseisen liitteen huomatessaan on koko suku kuitenkin syynättävä täikammalla, sillä yhtään lisää en halua toistoa jo nyt melko samankaltaisiin hevossukuihini.

Ja kaikesta tästä välttelystä huolimatta olen valmis ostamaan Arcadialaisen taikka Ashburnlaisen, taikka näistä Salpicarin vanhoista hevosista minkä tahansa, jos siellä ei ole suoraa isä- taikka emälinjaa näihin tunnetuimpiin nimiin, taikka Firetrapia kertaakaan missään päin sukua. Pidänkin tätä manailua jossain määrin positiivisena, ovathan nämä hevoset jääneet ainakin vahvasti elämään jälkipolviensa ansiosta! Kaikki nämä ovat erittäin hienoja, jo lopettaneita kasvattajia, ja saattaahan se olla että jossain vaiheessa näiden liitteitä kantavat hevoset ovat suvuissa harvinaisia. Epäilen, mutta kaikkihan on mahdollista...

Lisättäköön vielä että näitä kasvattajiahan riittää, ylle listasin vain ne jotka ovat tulleet itselleni eniten vastaan vuosien aikana. Ties vaikka jotain häiritsee niiden #%(/"¤Fæ& Hazardilaisen määrä jonkinrotuisten hevosten suvuissa. :D

Alla olevien esimerkkien määrät ovat vähäiset, sillä sukujen tonkiminen on aikaavievää puuhaa. Alla kuitenkin muutama eniten ärsytystä aiheuttava nimi suvuissa.

Isälinjat

Isälinjojen suhteen ei ole niinkään vaikeuksia, tosin suuri osa hevosista on Hazardilaissukuisia, mikä toki tulee joskus hamassa tulevaisuudessa vaikeuttamaan kasvatustuötä. Nythän olisikin hyvä aika tehdä ryhtiliike, ja haalia kauheasti erisukuisia oreja talliin. Toistuvia isälinjoja ei oreilla kauheammin ole, enemmän ongelmaa tuottavatkin siellä muualla suvuissa toistuvat nimet.

Mochachino Tator (RWR Aithusa, Dragonclaw Hazard)

Tämä nyt ei ole mikään yleisin taikka häiritsevin ori. Ainoa harmitus on se, etten tarvitse kahta ori joilla on sama isälinja. Sekä Aithusa että Dragonclaw ovat kuitenkin sen verta tärkeitä yksilöitä, että se nyt on vaan sulatettava että minulla on Hazardissa kaksi eri Mochachino Tator -linjaa!

Emälinjat

Emälinjojenkaan kanssa ei ole niinkään paljolti päällekkäisyyksiä, ennemminkin haittaa aiheuttavat suvuissa toistuvat nimet, joita on kyllä useampiakin kuin nämä listaamani.

Shera Sights (t.Lamoille Ion, t.Glamglare Quantum)

Tämä tamma nyt ei ole niin kauhean yleinen, mutta kuitenkin kaksi tammaa joilla on emälinjassa sama kantatamma on omasta mielestäni liikaa. Onneksi ongelma ei ole tämän isompi, Shera Sights löytyy kuitenkin nimenä melkoisen monesta morganinhevossuvusta, toki kun on Arcadian omistuksessa.

Rose-Like Pixy (t.Ashburn Tyra, o.Crystal Falls Ion | epäsuorasti o.RWR Aithusa, o.B.B. Xenon Nukes)

Tästä tammasta minulla on vain yksi suora tammalinjan jatkaja, muut joilla tämä esiintyy suvussa ovat oreja. Onhan tietysti muitakin hevosia, jotka esiintyvät monen Hazardilaisen suvuissa. Tämä kyseinen tamma kuitenkin pistää aina silmään erityisesti. Onhan se hieno, mutta hankala kun en haluaisi kauheasti toistoa sukuihin. Oikeastaan Crystal Falls Ionilla tämä tamma esiintyykin jo useampaan kertaan suvussa.

Noin muuten morganinhevossuvuista

Tietyt nimet esiintyvät varsinkin pidemmissä suvuissa turhan monta kertaa, osa on kuitenkin sellaisia mistä hankin kyllä suoran linjan jatkajan jos vain on mahdollista. Esimerkiksi ori Alrededores Berlin on varmasti kaikille tuttu, ja esiintyykin useamman minunkin omistaman hevosen suvussa. Kuitenkin minä olin niin kamalan innoissani kun sain käyttää jalostukseen tämän ensimmäisen polven orijälkeläistä. Niin minulla onkin Adistair Hazard, jonka isälinja menee suoraanAldeen. Ja kuinka ylpeä minä tästä olenkaan!

Jokin ihmeellinen siinä tietyssä isä- tai emälinjassa vain viehättää, ja kuten jo yllä mainitsin, voi tämä olla tärkeämpi minulle kuin koko muu suku. Vaikka siis katsoisin nihkeästi liian samansukuisia hevosia, voisin ottaa talliin vaikka kaksisataa samansukuista morganinhevosoria jos niillä kaikilla on eri isälinja.

Olen tämän vuoden aikana tuonut Hazardiin muutaman evm-sukuisen morganin, tarkoituksena laajentaa omien kasvattien geenipoolia. Vaikka tietyt omat hevoset ovat sellaisia joista jättäisin vaikka kymmenen jälkeläistä kotiin, on välillä pakko käyttää vähän uudempaakin verta ettei käy niin kuin alkutilanteeni on ollut, elikkä kaikki yli kaksipolviset on jotain kautta sukua keskenään.

Omista evm-sukuisistani lähtevistä linjoista en kehtaa tässä enää mainita, niitähän kyllä löytyy mitä kiroan kun pitikin tehdä tuossa välissä tällainen yhdistelmä ja eikö tuolle löytynyt muuta oria?!?! Siitä pitänee kirjoittaa oma pikku romaaninalkunsa sitten aikanaan.

Olen kuullut tiettyjen kasvattajanimien yleisyydestä aiheutunutta ärsytystä varsinkin morganien keskuudessa, mutta onko jotain tiettyä hevosta minkä esiintyminen suvussa saa harrastajat repimään hiuksia päästään (ihan muidenkin rotujen edustajista)?

ARJ porrastetut: kuinka ne nyt sitten toimii?

Ihmisillä tuntuu olevan ihan hemmetisti vaikeuksia ARJ:n porrastettujen kanssa. Mutta hommahan on ihan yksinkertainen, mikä tässä nyt voi olla niin hankalaa? Joo, tiedän. Itselleni se on helppoa koska ihan itse olen nuo luokat tasoineen tuonne VRL:n puolelle lisännyt, ja suunnitellut laatikseen kisapistetytyksen erikseen myös porrastetuille. Oma ajatuksenkulku on välillä vähän mitä on, ja ehkä asiat voisi joskus ilmaista kerralla ja selkeästi kaikille. Tässä olisi tällainen rautalangasta väännetty ohje kuinka kisata ARJ:ta onnistuneesti porrastetuissa.

Luokat

VRL:n sivuilla on kaikki lajit luokkineen lueteltuna. Askellajiratsastuksessa luokkavalikoima on muutenkin laaja, joten suuri osa luokista vielä puuttuu. Siellä on kuitenkin jo kaikki saddle seat -luokat, ja 4-käyntisten islanninhevosten luokat (5-käyntisille kaikki luokat on tulossa, sillä välin 5-käyntiset voi kisata vaikka noissa 4-käyntisten luokissa, se kun on muutenkin sallittua).

Koska askellajiratsastuksessa ei ole tasoja, on luokat suunniteltu niin, että hevonen kilpailee omistajan haluamissa luokissa aina tason 8 ohi, jolloin se vastaa 45 normaalia sijoitusta laatuarvostelussa. Täältä löytyy ARJL:n kisapisteytys porrastettujen mukaan. Sivuilla lukee tällä hetkellä vain saddle seatista, mutta tulen tuon päivittämään kun olen saanut kaikki luokat järkevästi lisättyä tuonne porrastettujen valikoimaan.

Listoilta puuttuu moni luokka, ja lisäilen näitä pikkuhiljaa. Jos joku pyytää, lisään tietyn luokan vaikka heti. Ilman että kukaan erikseen pyytää, en kehtaisi lähteä lisäämään 9 kappaletta tasan samaa luokkaa eri vaikeuksineen. (Foxtrot taso 1, Foxtrot taso 2 jne. Sama pätee ajoluokkiin, moniin erikoisaskellajiluokkiin jne.) Mutta siis, jos joku vain pyytää niin tämäkin onnistuu.

Kisalistat

Tämä tuntuu olevan monille oikea kynnyskysymys. Suoraan omana henkilökohtaisena (eli ei jaoksen) mielipiteenä sanon, että jos haluat tehdä sen hankalaksi, niin siitä vain. Itse olen määrittänyt jokaiselle rodulle oman saddle seat -ryhmän, jolloin voin suodattaa VRL:n valmiilta kisalistalta kisaavat hevoset rodun mukaan, ja tällöin homma on helppoa. En tosin itse ole edes katsonut sen tarkemmin missä saddle seat -ryhmissä mikäkin hevoseni kisaa, kun tätä ei kuitenkaan syynätä laatiksessa. Eli kisaan kaikilla kaikissa.

Erikoisaskellajiluokkien kanssa tässä on oltava tarkkana, mutta edelleen: hevoset voi suodattaa rodun mukaan joten itse en näe tässä mitään ongelmaa? Valaiskaa nyt minua jos olen ymmärtänyt tämän ihan väärin!

Poikkeuksena toki saman rodun sisällä eri luokissa kisaavat hevoset, mutta silloin sitä pitää vain nähdä vaivaa jos tahtoo niin kovasti olla realistinen ja kisata tietyllä hevosella vain tietyissä luokissa. Mutta edelleen, tämä on hevosenomistajan oma ongelma, ja jos se on syynä jättää kisaamatta porrastetuissa, niin minkäs teet.

Porrastetut on niin helppo kisaustyyli, että jotain vaivannäköä saakin olla, jos itse haluaa olla tarkka ja realistinen. Siitä on turha silloin valittaa tai vinkua kun on niiiiin hankalaa...

Kisakutsu

Kilpailukutsun suhteen ei ole juurikaan rajoitteita, ja samaan kutsuun voi valita periaatteessa minkälaisen tahansa luokkavalikoiman. Olen itse valinnut yhteen kutsuun aina saman sallde seat -ryhmän sisältä kaikki mahdolliset luokat, ja tällöin voin kyseiseen kutsuun osallistuessa halutessani suodattaa kisalistalla näkymään kaikki tietynrotuiset hevoseni (koska kisaan kaikilla samanrotuisilla samassa ryhmässä). Tällä tavoin olen tehnyt hommasta itselleni yksinkertaista. Jokainen voi kuitenkin itse valita mitä luokkia kisoihinsa sisällyttää, ja porrastettujen kutsunluonti on tehnyt tästä varsin helppoa.

Porrastettujen järjestäminen on ainakin itsestäni paljon yksinkertaisempaa kuin perinteisten, koska kutsusta ei tarvitse löytyä kaikkia sääntöjä ja rajoitteita, vaan täytyy osata vain määrittää päivämäärät, järjestävä talli ja valita luokat. Jokainen voi itse kokeilla, jos porrastetut yhtään nappaa. Jos on jotain epäselvää, niin neuvon mielelläni. Hetken naputtelun jälkeen kaikki on kyllä tuolla uudessa VRL:ssä tehty melko yksinkertaiseksi ja helpoksi, joten kannattaa ihan avoimin mielin kokeilla kuinka se kutsun luonti onnistuu. Siellä ei oikeastaan voi mennä mikään vikaan samalla lailla kuin perinteisen kutsun luonnissa. :)

Mitä muuta

Niin, askellajiratsastuksen yleiset säännöt on hyvä olla hallussa. Yritän aina tehdä kaiken mahdollisimman helpoksi, ja välillä tuntuu että ihmiset eivät vain halua ymmärtää sääntöjä mitenkään päin. Minulta saa aina kysyä, jos on jotain epäselvää, ja tiedän että jaoksen sivuilla on vaikka mitä ihan sekaisin ja yritän pikkuhiljaa saada selkeytettyä ihan kaikkea mitä siellä lukeekaan enemmän tai vähemmän epäselvästi. Itse tulkitsen asiat tasan niin kuin ne on sanottu/kirjoitettu, ja niin kovin moni asia ARJ:n sivuilla on tasan niin, ja on ollut jo kauan ennen minun ylläpitoaikaani. Ei niitä sääntöjä tarvitse lähteä niin pilkuntarkasti lukemaan ja etsimään sieltä rivien välistä jotain mitä siellä ei ole.

Edelleen, minulta saa kysyä ja onkin kysytty. Ja sinne sivuille on muokattu harrastajien toiveesta jo monen monta asiaa. Monta asiaa on avattu, mikä on ollut epäselvää, ja harrastajat saavatkin suoraan sanoa jos jokin asia on epäselvästi. Ainoastaan sillä tavoin osaan itse selventää asioita tuonne sivuille, itselleni kun kaikki on niin itsestäänselvää eikä sitä vain osaa ajatella että tämä tai tuo asia ei vain aukene samalla tavalla muille.

Tiedän, että esimerkiksi tällä hetkellä sekakisauksen suhteen jaoksen sivuilla lukee yhtä sun toista, mutta tällä hetkellä sekakisaussääntö ei ole voimassa, ja se lukee laatuarvostelun sivuilla. Tämä tieto tulee jaoksen sivuille sitten kun olen saanut asian ensin itse selvitettyä. Itse henkilökohtaisesti puollan sekakisaussääntöä, mutta sekakisauksen suhteen ei ole koskaan ollut mitään kiinteää kaavaa minkä mukaan pisteitä vähennettäisiin, ja ennen kuin olen tällaisen saanut aikaan, en rupea sekakisauksesta rokottamaan. Ja laatikseenhan ei ole tämän kymmenen(?) sekakisaussäännön alaisen vuoden aikana tainnut osallistua yhtään sekakisattua hevosta! Voin tehdä kokonaisen selventävän postauksen (mielummin ARJ:n blogiin) sekakisauksesta, jos ihmisiä kiinnostaa tämä ja on enemmän halua olla ajan tasalla tämän säännön suhteen.

Tämän ainakin pitäisi olla helppoa

Kommenteissa saa kysyä, jos on jotain epäselvää. Tai sitten voi laittaa sähköpostia. Joka tapauksessa, sen sijaan että ihmettelet yksiksesi, jonkun toisen tietämättömän kanssa tai alat kitisemään kun tämä ei toimi, niin kysy. Yritän neuvoa parhaani mukaan, ja molemmille jää parempi mieli. :)

Asioita joita en ymmärrä virtuaalihevosissa

...joihin olen itse kuitenkin sortunut

 

1. Yli neljä jälkeläistä on liikaa

Joskus vielä kauhistelen, että kelpaako tämä hevonen jalostukseen kun sillä on ennestään jopa kuusi jälkeläistä. Nyt kun olen päivittänyt monien vanhojen, pitkäsukuisten puoliveristeni sivuja, olen huomannut että monet nimet siellä suvuissa alkavat olla harvinaisia, ja sellaistenkin hevosten joilla on aikanaan ollut kymmenenkin jälkeläistä, monet näistä jälkeläisistä ovat kadonneet ja niitä sukulinjoja on sitten jatkamassa vain muutama hassu hevonen.

Jollain tapaa olen yrittänyt itse päästä koko harrastukseni ajan tuosta ajattelutavasta yli, ja pikkuhiljaa tuo jälkeläismäärän kauhistelu on vähentynyt, ja enemmän tätä nykyä ihmettelen miksi hevosilla teetetään niin vähän jälkikasvua, kun siinä on sitten vaarana että ne sukulinjat häviää ajan myötä. Minua itseäni ei haittaa omistaa hevosta, jolla on isän kautta kuusitoista puolisisarusta. Varsinkin, kun puolet näistä sisaruksista on kadonnut johonkin bittiavaruuteen, eikä ole enää jatkamassa isänsä sukua.

2. Kuvat tekevät hevosesta uniikin

Lyhyesti sanottuna näin ei ole. Jos kuvat ovat luvalla kopioitu jostain, voi muutkin saada luvat kyseiseen paikkaan. Jos taas kuvat on itse otettuja jostain tapahtumasta, voi muutkin harrastajat voineet olla kuvaamassa samaa hevosta samalla hetkellä, tai vähintään ostaa kuvat joltain joka on ollut kuvaamassa. En tiedä, ehkä itselläni on jäänut jotain hampaankoloon joskus vuosia sitten seuratessani keskustelua hevosten kuvista, kuvaluvista ynnä muusta. Lähinnä se että kivitetään harrastaja joka hankkii hevoselle samat/samanlaiset kuvat kuin jonkun omalla spesiaali panostusponilla on.

Aikaisemmin ajattelin jotenkin, että joo kyllä ne kuvat tekevät hevosesta spesiaalin. Mutta kun syvennyn tarkemmin virtuaalihevosiin yksilöinä, niin tulee tajuttua että ne kuvat katoaa ihmeen monilta sivuilta kun hevonen kuolee. Näin sivuhuomautuksena en ymmärrä miksi ne kuvat pitää poistaa muistosivuilta, kun vaikka ne pelkät kuvat eivät tee virtuaalihevosta niin on kiva katsella jälkikäteenkin minkälainen kyseinen hevonen on aikanaan ollut eikä jättää kaikkea visualisointia oman mielikuvituksen varaan.

3. "Massakuvat" tekevät hevosesta huonomman

Numeroon 2 liittyen. Muutaman kerran olen nähnyt puhuttavan siitä, kuinka hevoset Benny de Ruiterin tai Suomen Hippoksen kuvilla on tylsiä, tulee aloittelijamainen kuva, ei ole viitsitty kysyä lupia uniikkeihin kuviin, ei ole jaksettu itse ottaa kuvia, ei ole viitsitty ostaa muilta jne. Mikä vika niissä nyt sitten on? Itselläni on esimerkiksi puoliveriori holsteiner Catcallin kuvilla, jotka ovat Hippoksesta. Kymmenellä muulla harrastajalla on samat kuvat, toisella kymmenellä muulla on itse otetut tai ostetut, lähes vastaavat kuvat samasta orista. Se, että niiden kuvien eteen on nähty jotenkin enemmän vaivaa, ei tee hevosesta minun mielestäni sen uniikimpaa. Samalta ne saman orin kuvat suurin piirtein joka tapauksessa näyttää.

Eniten tässä ihmettelen, kun muutama harrastaja on julkisesti sanonut, ettei aio käyttää esimerkiksi jalostuksessa hevosta, jolla on kuvat tietystä paikkaa, koska hevoset kuvat on silloin tällaiset "massakuvat", eikä hevonen ole silloin persoonallinen. Heidän oma häviönsä, kuvat kun on toki kiva visuaalinen lisä, mutta ne ovat myös katoavaista sorttia eikä omasta mielestäni saa olla suurimpana tekijänä määrittämässä sitä kuinka arvokas hevonen on esimerkiksi jalostuksen kannalta.

Tässä nyt kolme (4) pointtia mitä olen joskus puoltanut, mutta tätä nykyä en tajua ja pidän tällaisia ajatuksia typerinä. Lisääkin löytyisi paasattavaa, mutta jääköön se johonkin myöhempään postaukseen. :)

Copymerkintöjen läpinäkyvyys

Jos minun pitäisi nimetä yksi todella hermojaraastava asia virtuaalihevosissa, on se kuvien tekijänoikeusmerkinnät ja oikeastaan kaikki siihen liittyvä. Harrastajakunnasta löytyy niin monta tekijänoikeusnatsia jotka oikein kyttäävät muiden kuvalupa-asioita, ja varsinkin harvinaisten kanssa harrastaessa tämä kismittää, sillä oikeastaan kaikki kuvat ovat niitä luvanvaraisia farmikuvia tai valokuvaajien vapaasti kopioitavia otoksia. Yleisestikin kaikki kuvalupien piilottelut, epäselvät merkinnät ja muu yleinen tekijänoikeuksiin liittyvä on yksi sellainen piirre mikä minua joskus ajaa tästä harrastuksesta pois. Tuntuu, että jatkuvaan on joku hönkimässä niskaan jos merkkaankin itse copyt väärin, itse kun en jaksa edes kauheammin välittää muiden kuva-asioista, muuta kuin silloin kun olen kiinnostunut juuri tietyn hevosen kuvista, ajatuksena mahdollisesti hankkia jollekin omalle hevoselleni samanlaiset.

Oikeastaan pariin viime vuoteen en ole törmännyt sellaiseen julkiseen ilkkumiseen, mitä on joskus näkynyt esiintyvän foorumeilla parinkin nimettömäksi jäävän harrastajan toimesta. Ei sillä, hyvähän se on olla tarkka tekijänoikeusmerkinnöistä ja kuvien luvallisuudesta, mutta juuri nämä henkilöt itse ovat niitä jotka eniten piilottelevat niitä copymerkintöjä: laittavat ne niin että kuvan ottajan näkee vain viemällä hiiren kuvan päälle (erittäin ärsyttävää puhelimella, pitää mennä lähdekoodiin jos tahtoo tietää kuka kuvan on ottanut), ja usein käytössä on myös ihmeellisiä kirjainlyhenteitä, joita käyttäen ei varsinaisesti välttämättä löydä mihinkään jos sitä lähtee googlailemaan. Siinä alkaa hieman epäilemään niiden kuvien luvallisuutta, varsinkin jos julkisesti huudellaan muiden puuttuvista copymerkinnöistä ja ollaan itse olevinaan niin kaikkitietäviä ja sääntöjä pilkuntarkasti noudattavia kuva-asioiden suhteen. Kuulostaa kovasti omien hommien samanaikaiselta siloittelulta...

Tuleekin mieleen, kun aikanaan esittelin Valiant Warmbloodsin hötönetissä. Siellä eräs juuri tällainen valokuvanatsi ei tullut sanomaan kommentissaan mitään muuta kuin että minun pitäisi lisätä copymerkinnät erään orin sivuille. Tallin seitsemästä hevosesta kun yhden sivuilta oli unohtunut kuvien copymerkintä kiireessä touhutessa. Juu, ihan asiallista huomauttaa virheistä mutta come on oikeasti. Eikö ollut sitten parempaa tekemistä kuin alkaa heti kyttäämään ja huomauttelemaan kuva-asioista. Uutena harrastajana olisi ollut kiva saada edes jotain positiivistakin kommenttia tältä henkilöltä, varsinkin kun tämä oli yksi ennen hötölään löytämistäni eniten ihailemistani harrastajista. Noh, tämä sama tyyppihän harrasti juuri tätä copyjen piilottelua omilla talleillaan. Tunnistajat tunnistakoon, nimeltä en ala ketään tässä kuitenkaan mainitsemaan.

----------

Kuvalupien piilottelu noin muutenkin on mielestäni suoraan sanottuna ihan perseestä. Jos haluat uniikin virtuaalihevosen, piirrä sille itse kuvat tai saata se jollain muulla tavalla - kuten teksteillä tai kilpailumenestyksellä - spesiaalitapaukseksi. Sitä lupien epäselvää merkintää kun monesti perustellaan uniikkiudella ("en halua hevoselle massakuvia", "tuo ei saa käyttää tätä kuvaa kun minun ihanalla Bling-Bling Starlightilla on jo sama kuva ja sen pitää olla uniikkiyksilö", "etsikää omat kuvalupapaikkanne"). Ja minä kun vielä ajattelin tämän olevan yhteisöllinen harrastus... (:D)

Ymmärrän kyllä jos copymerkintöjen kanssa halutaan mennä siitä mistä aita on matalin, ja merkitään ne vain hätäisesti jonnekin päin hevosen sivua. Ei sen niin justiinsa tarvitse olla. Kunhan se kuvalupien sekava ja huoleton merkitseminen ei ole tahallista, tarkoituksena juurikin välttää muiden samoille kuva-apajille löytäminen taikka copyjen oikeellisuuden tarkistaminen (näyttelykäytössä, ktk-tilaisuuksissa jne).

Itsehän tein nyt sitten niin, että lisäsin Hazardin sivuille kattavan listan paikoista joista olen saanut luvat kuvien käyttöön, ihan osoitteineen kaikkineen. Oikeastaan tuo lista on ollut olemassa aina, mutta päivitin sen tänään ajankohtaiseksi ja muotoilin sen fiksumman näköiseksi. Jos joku sieltä tahtoo suoraan katsoa mistä olen hevosten kuvat hankkinut ja haluaa kysellä lupia samoista paikoista, niin siitä vaan. Aukokaa vaikka järjestelmällisesti joka linkki ja laittakaa sähköpostia jokaiselle farmille, niin että kohta kaikilla hevosilla on samat kuvat kuin omillanikin. Se kun ei ole mikään iso asia että (hui olkoon) kahdella tai jopa (kauhistus sentään) useammallakin virtuaalihevosella on saman irl-hevosen samat kuvat.

Tuo listahan on olemassa senkin takia että itse pääsen nopeasti noille kaikille kuvasivuille kun olen tekemässä hevosilleni sivuja. Myös kuvien luvallisuuden todentaminen on ihan jees juttu, tai siis että sen tallin tai valokuvaajan nimen takana on olemassa jokin osoite, ettei ole vain otettu luvattomia kuvia jostain ja itse keksitty joku hätäinen nimi kuvien alkuperälle. Lupasähköpostejahan minulla ei ole kaikista näyttää (minulla on yhteensä kolme virtuaalisähköpostia joilla olen ajan saatossa noita lupia kysellyt, niistä olen viime aikoina kaivellut noita kaikkia lupapaikkoja ja samalla merkinnyt omaan muistiin paikat jotka ovat antaneet kieltävän vastauksen), joten jos käyttämieni kuvien suhteen tulee jollain epäilyksiä niin en voi sille välttämättä mitään. Silloin pitää vain kyetä luottamaan kanssaharrastajan rehellisyyteen. Suurimmasta osasta kuvalupia on kyllä todisteet tallella, mikäli jollekin tulee vaikka mieleen kysyä milloin olen saanut kuvaluvat johonkin tiettyyn paikkaan.

----------

Asiaan vielä nyt lisätäkseni: kyllä tiedostan että jotkin farmit tai valokuvaajat saavat tuhottomasti kuvalupapyyntöjä ja ovat jo kyllästyneitä niihin, lopulta kieltäen kuvien käytön. Monet perustelevat tälläkin sen että ei nyt helvetti vieköön mennä kysymään lupia sellaisesta paikasta mistä jollain muulla on jo luvat. Asia on kuitenkin suoraan sanottuna niin, että mielestäni koko suomalainen kuvalupakulttuuri on perseestä. Me olemme liian kilttejä ja tarkkoja tekijänoikeusasioiden suhteen verrattuna muihin maihin. Itsekin omistan kalliit kamerat ja kuvankäsittelyohjelmat, ja laitan ottamiani kuvia aktiivisesti nettiin. Minua ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa jos joku ilman lupia minun kuviani käyttää, kunhan ei esitä niitä ominaan tai käytä kaupalliseen tarkoitukseen.

Olen tehnyt elämässäni paljon asioita mitä ei kehtaa julkisesti huudella, ja kyllä on tullut rikoksenkin polulla käytyä. Sääntöjä on hyvä aina noudattaa, mutta mitä tulee tekijänoikeusasioihin, on tässä mielestäni menty ihan liian pitkälle. Te, jotka olette tarkkoja virtuaalihevosten kuvista: miettikääpä ensi kerralla jakaessanne vaikka meemikuvia sosiaalisessa mediassa. Onhan niilläkin kuvilla ottaja, mutta laitatteko tarkkoja copymerkintöjä näihin vai lisäättekö vain sivullenne naureskellen hauskalle vitsille tai muulle tekstille joka kuvassa on? Niin, aika valikoivasti näytetään huolehtivan niistä tekijänoikeuksista...

Yhteenvetona tästä sekavasta tekstistä sanottakoon seuraavasti: minua ärsyttää toisten kuvalupien kyttääminen, copymerkintöjen tahallinen piilottelu sekä yleinen nihkeä asenne mitä tulee virtuaalihevosten kuviin. Jokainen harrastakoon tavallaan, olen kyllä huoletta esim. käyttänyt jalostukseen hevosia joilla tiedän varmasti olleen luvattomat kuvat koska en vain jaksa välittää. Kaiken kaikkiaan tämä on vain harrastus, jonka pitäisi huolettomasti johdattaa pois arjen tuomasta stressistä. Ja jos tekstistä saa sen kuvan että itse kyttäisin copymerkintöjä, niin en tosiaan harrasta sellaista. Kyllä minä mielelläni katselen mistä mitkäkin kauniit hevoskuvat on hankittu, mutta en mene huomauttamaan kellekään jos jonkun hevosen sivulta nyt sattuvat copymerkinnät puuttumaan. Hieman se saattaa ärsyttää, mutta oikeastaan vain sen takia että olisin mahdollisesti itsekin halunnut samat kuvat käyttöön (älkää nyt kuitenkaan kivittäkö minua tästä tavasta, en itse henkilökohtaisesti vain välitä siitä kuinka uniikit ne virtuaalihevosen kuvat ovat).

----------

Tällaisella asialla tänä päivänä. Kuva-asiat ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa koko harrastuksen ajan, ja osa mielipiteistäni niiden suhteen saattaa olla jonkun toisen mielestä ihan väärin tai turhan jyrkkiä. Olen nyt kuitenkin kantani sanonut, jatkossa pysyttelenkin sitten paljon informatiivisemmalla teemalla näissä kuvalupa-asioita käsittelevissä postauksissani.

Tässä kysellessäni kuvalupia farmeilta ympäri maailmaa tulee pohdittua kaikenlaista kuviin liittyvää, ja tosiaan tällä kertaa nousivat vähän nämä "vanhat möröt" pintaan. Onneksi viime aikoina ei tosiaan ole esiintynyt tällaista copyasioiden kyttäämistä sun muuta, ainakaan niin että itse olisin huomannut. Aloittelevana harrastajana minulle oli kuitenkin aikanaan kova pala kun ensimmäisenä minulle huomauteltiin kuvaluvista ja samoihin aikoihin useampia harrastajia haukuttiin yhdessä niin anonyymisti kuin oikeiden nimimerkkienkin takaa jos kuvalupa-asiat olivat jotenkin epäselviä. Keskusta on onneksi parantanut virtuaalimaailman ilmapiiriä huimasti, oikeastaan harmittaa kun se ei vielä ollut olemassa aloittelija-aikoinani. Olisi vältytty niin monelta harmilta ja mielensäpahoittamiselta... :D

Miksi harvinaiset on minun juttuni

Suoraan sanottuna olen jo pidemmän aikaa pohtinut, miksi virtuaaliharrastusta koskien suorastaan välttelen suomenhevosia (joo, vaikka minulla suokkitalli onkin...), ja kasvatan mieluummin niitä vinkuintian kieroselkäisiä kaljupääponeja. Viimein tajusin miksi noin yleinen ja rikas rotu ei minua kovinkaan sytytä. Harrastajia suokkien parissa on yksinkertaisesti ihan liikaa.

Virtuaalihevoset on pikkuhiljaa kuoleva harrastus, ja perinteiset pikseliponit ovat tuntuneet salakavalasti siirtyneen esimerkiksi Instagramiin. Harrastajia löytyy kuitenkin yhä mukava määrä, ja joka lähtöön on jotakin: niin tallia, hevosrotua kuin painotuslajiakin. Vaikka harrastajat tuntuvatkin valittavan sitä porukan vähyyttä, minua tämä ei hetkauta. Mutta hei, olenhan introvertti enkä edes netissä nimimerkin takana osaa olla mikään sosiaalisesti lahjakas tapaus saatika nauttia jatkuvasta kanssakäymisestä muiden harrastajien kanssa. Tekstin ei ole tarkoitus olla muita harrastajia haukkuva, vaan vähän pohjustusta siihen miksi en nauti yleisten rotujen kasvattamisesta yhtä paljon kuin harvinaisten kanssa puuhastelusta.

Kun olen ostamassa suomenhevosta, tulee ostotopaan kahdenkymmenen eri kasvattajan myyntihevosehdokkaat, joista pitäisi valikoida itselleen sopivat. Harvinaisia ostaessa vastauksia tulee ehkä viisi, riippuen rodusta. Viimeisimpään tennesseenwalkereiden ostotopaani tuli vain kaksi vastausta: nämä kahdelta pidemmän linjan kasvattajalta. Muilla kun on lähinnä vaan yksittäisiä rodun edustajia, joilla on itselleni jo liian käytetyt suvut. Silti minusta oli kivempaa shoppailla walkereita: niiden suvut oli minulle tuttuja, ja kasvattajat sellaisia joiden hevoset ennestään tiesin (Ionicista ostamani walkerin kanssa tosin piti pyytää kasvattajalta apua kun en minä niin monipuolisista ja kivoista suvuista osannut itselleni sopivaa yhdistelmää valita). Suokkipiireissä olen ihan pihalla, en tiedä suvuista mitään ja harrastajat ovat lähinnä samaa harmaata massaa  minulle. Tähän syy yksinkertaisesti se, että suokkikasvattajia vaan on niin paljon.

Jos minun pitäisi nimetä kymmenen suokkikasvattajaa, ei päähäni tulisi kuin ehkä pari hassua nimeä. Kyllähän nämä ihmiset pyörivät foorumeilla ja ovat jatkuvasti suoraan edessäni, mutta en minä vaan muista heitä kaikkia. Kun minun taas pitäisi nimetä kymmenen harvinaisten kasvattajaa, tietäisin heti kaikki kymmenen nimimerkkiä, näiden tallien nimet ja niiden kasvatusrodut lähes tarkalleen. Harvinaisten piireissä toiminta on niin hiljaista ja rauhallista, ja muihin kasvattajiin on helpompi tutustua kun sitä porukkaa ei ole liiaksi asti. Ei sillä, ettäkö epäsosiaalisena ihmisenä kauheasti muihin tutustuisin, mutta esimerkiksi yhteistyö on helpompaa harvinaisten kasvattajien kanssa, kun niissä piireissä ei pidetä kiirettä, hevosilla kisataan jos kisataan ja arvostetuimpia toimintoja on hevosten suvun jatkaminen joka minusta on mielekkäintä koko virtuaaliharrastuksessa. Ja mikä parasta, kasvattajat eivät höngi niskaan jos sivuilla ei tapahdu mitään, mutta ovat kuitenkin iloisia jos kasvattien kuulumisia heille silloin tällöin päivittelee.

Ettei tämä teksti nyt menisi vain suokeista marisemiseen, on sama kasvattajien paljous ja oma stressitasoni nousu huomattavissa myös puoliveripiireissä liikkuessa. Tämä ei kuitenkaan niin pahasti kun esimerkiksi eri puoliverikantakirjoihin lajittelu levittää jo vähän harrastajia talleineen ympäriinsä. Helpompi muistaa erikseen kwpn- ja holsteintallit kuin sekalaisia puokkeja kasvattavat tallit. Harmillista mutta totta.

Kaikesta huolimatta nautin virtuaaliharrastuksesta täysin siemauksin, mutta esimerkiksi tuuliviirimäisestä kiinnostuksestani johtuen harvinaiset hevoset tuntuvat kaikista turvallisimmalta. Nytkin Hazardin sivujensiirron aikaan en oikeastaan edes välitä, vaikka hevosten sivut ovat ihan retuperällä, osalle kasvattajista ei ole ilmoitettu uusia sivuja ja niin edelleen. Suokki- ja puokkitallieni kanssa stressaan nyt jatkuvaan milloin kasvattajat ottavat hevosensa takaisin kun niiden sivuilla ei tapahdu mitään, ja en ole oikein noista niidenkään sivumuutoksista saanut ilmoiteltua kuin muutamille kasvattajille. Ja stressin allahan en tästä harrastuksesta oikein nauti. Siksi olenkin nyt nyhrännyt viime ajat vain Hazardin kanssa.