Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohdintaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohdintaa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. joulukuuta 2023

Kun on ollut liian kauan poissa harrastuksen parista

 Aikalailla tasan vuosi sitten jättäydyin pois kaikista vastuuhommista ja virittäydyin hiljaiselolle, ja tämän kuluvan vuoden aikana olen harrastanut virtuaalihevosia todella vähäisesti. Vastuuhommat alkoivat ottaa liikaa, lähinnä tällaiselta jäykältä ja epäsosiaaliselta yksilöltä, koska muihin harrastajiin on pakko olla yhteydessä jotta hommat hoituisi, ja sekös tuottaa minulle päänvaivaa kun yleensä nautin pääosin touhuta aivan itsekseni omien hevosteni kanssa, ja silloin tällöin ehkä hevoskauppojen tiimoilta olla muiden kanssa tekemisissä, aina jos jaksaa sitäkään. Koen henkilökohtaisesti tehneeni aikanaan työni ARJ:n parissa saamalla jaoksen taas toimimaan aktiivisesti, sekä laatiksen pyörimään ynnä muuta sellaista. Se harrastajien houkuttelu lajin pariin ja tuomareiden etsiminen ja heidän kanssaan asiallisesti kommunikointi taas on niitä asioita joissa en ole vahvimmillani ja mielelläni jättäydyn siinä vaiheessa syrjään. Mutta joo, en minä niin sosiaalisesti kömpelö ihmisvihaaja ole, ettäkö sen takia vain olisin jättänyt koko virtuaalihevosharrastuksen. Yleisesti muut harrastajat ovat mukavia ja heidän kanssaan on mukava olla tekemisissä. Oikean elämän kulku ja mukanaan tuoma kuormitus kuitenkin olivat syy, miksi tästä harrastuksesta oli pakko joustaa.

Mitä olen muiden harrastajien menoa seurannut, niin moni varmaan ymmärtää oman tilanteeni, ja on oikeastaan itsekin samassa veneessä. Elikkä vauvavuosi otti "hieman" ajasta ja jaksamisesta, ja mielelläänhän sitä keskittyy siihen mitä oikeasti on mielikuvitushevosten sijaan, tätä harrastusta toki väheksymättä. Nyt kun aikaa taas on, niin mielellään touhuaa päiväsaikaan jotain tällaista kevyttä ja mukavaa, onhan tämä harrastus muutenkin ollut osa elämääni jo toistakymmentä vuotta. Milläpä tämän lopullisesti jättäisi... :D


----------


Mutta tosiaan, tänään pääsin vihdoin osallistumaan taas kilpailuihin kun istahdin ihan kunnolla tietokoneen ääreen, ja tuntui kuin olisin pudonnut kärryiltä täysin. Lajina tietysti ARJ, ja mikään ei ole muuttunut sitten viime kerran. Sitä kuitenkin huomaa olleensa liian kauan poissa, kun aiemmin olen ulkoa muistanut nimestä tai vähintään rotutunnuksesta päätellen saako kyseinen omistamani hevonen osallistua saddle seatiin, mutta nyt kun suodatin kisalistoilta kaikki askellajirodut samassa ryppäässä, piti minun tihrustella ensin hevosten nimiä, sitten miettiä että mikähän tämänkin rotu oikein oli, ja vieläpä (hyi häpeä) turvauduttava jaoksen rotulistoihin joista näin mihin luokkiin mikäkin rotu saa osallistua. Ja ei, se ei yleensä ole häpeä jos ei niin pitkiä kokonaisuuksia muista, mutta olen itse osannut ne likipitäen ulkoa ja hieman hämmästyin miten vaikeaa aiemmin niin helppo asia nyt olikaan.

Ennen olen muistanut osapuilleen kaikki omat, talli- ja rotukohtaiset kantahevoset, niiden jälkeläiset, osannut nimestä sanoa jokaisen oman hevoseni rodun ja luetella ainakin osan sukua, muistanut jokaisen omistamani hevosen värin, osalta jopa säkäkorkeuden ja osan luonteenpiirteistä. Nyt en muista, montako kasvattia ehdin tämän vuoden aikana tehdä Hazardiin ja mitkä niiden nimet oli. Sen vain muistan että joskus kesällä taisin niitä käydä muutaman sivuttamassa. Jostain minulle niin tärkeästä on tullut pelkkä sivuseikka, ja tiedän mitä tervanjuontia se on kun yritän päästä taas perille jostain mikä on joskus sujunut mutta mitä en ole pitkään aikaan tehnyt.

Olen kuitenkin toiveikas, että ehkä jo vuodenvaihteen jälkeen muistan edes nuo omien hevosten rodut noin pääpiirteittäin kunhan jatkan niillä kisaamista ja suunnittelen uusia kasvatteja. Ehkä tässä olisi pikkuhiljaa aika käydä jokainen hevonen yksitellen läpi ja pistää myyntiin tai kuopata, mahdollisesti ensin laatisten kautta käyden. Katsoin VRL:n tiedoista että omistan yli 700 virtuaalihevosta, ja suuresta määrästä huolimatta tykkään pitää kaiken tavallaan kontrollissa. Vaikka eipä se ole mitenkään uutta että unohdan omistavani tietyn hevosen, ja huomaan tämän vasta kaksi vuotta sivujen teon jälkeen... Mutta sepä tässä harrastuksessa onkin parasta, että tätä voi tehdä omalla tavalla ja omaan tahtiin, eikä kukaan ainakaan nykyaikana tuomitse jos aina ei jaksa olla aktiivinen ja kaikessa mukana.

keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Vuosi 2022: mitä sain aikaan ja mitä jäi tekemättä...

 Ensimmäistä kertaa koko vuonna yhtäaikaisesti sekä ehdin että haluan kirjoittaa blogiin! Koko kulunut vuosi on mennyt töiden parissa, ja syystäkin aikaa ja jaksamista ei ole kauheammin jäänyt virtuaalihevosille. Loppuvuodesta piti olla enemmän aikaa kun pidempi työsuhde loppui, mutta sitten löytyikin uusia hommia, onneksi tosin osa-aikaisesti joten vapaa-aikaa on jäänyt edes vähän. Nyt muutaman viikon olen oikein tsempannut v-hevosten kohdalla, ja saanut paljon rästiin jääneitä juttuja aikaiseksi. Isoin muutos omaan harrastukseeni oli ARJ:n ylläpidosta jättäytyminen, jonka syistä ja seurauksista kerron alempana. Tässä tulee joka tapauksessa lista siitä, mitä olen saanut aikaan vuoden 2022 aikana:


1. Tallit

Hazard lienee ainoa tallini, jossa on syntynyt kasvatteja tänä vuonna. Vuoden 2021 kasvatit olivat pitkään sivuttamatta, ja vieläkin sieltä löytyy muutamia joista en ole varma pidänkö itselläni vai yritänkö vielä myydä. Ylipäätään Hazard on ainoa talli johon olen jaksanut panostaa, ja tällä hetkellä sen sivut ovat melkein ajan tasalla. Vielä pitäisi päivitellä yhtä ja toista pientä asiaa, mutta erityisen ylpeä olen siitä että olen vihdoinkin saanut kaikki tallin asukkaat lisättyä hevoslistoille! (Ja sieltähän puuttuu tietysti aina uusimmat kasvatit, mutta kun ottaa huomioon että löysin ennen tätä urakkaa omistuksestani jo 2019/2020 ostettuja hevosia mitkä eivät olleet hevoslistauksessa niin voin olla itsestäni nyt ylpeä).



2. Hevoset

Rekisteröinti

Näin joulukuun päätteeksi olen saanut rekisteröityä miltei kaikki Hazardin hevoset, viimeisimpänä työn alla olivat kalliovuortenhevoset ja morganit, joista suuri osa oli onneksi jo rekisterissä mutta tunnus vain puuttui sivuilta. Ehkä tässä välipäivinä ehtii vielä tehdä loppukirin ja saisin vihdoin rekisteröityä joka ikisen omistamani hevosen. Tässäkin kohti olen kuitenkin jo ylpeä nykyisestä tilanteestani, rekisteröimättömiä yksilöitä kun saattoi olla jostain vuodesta 2017 asti ennen kun sain itseäni niskasta kiinni...


Kilpailut

No, kilpaillut olen silloin kun ehtii. Yleensä perjantai on ollut ainoa päivä kun olen ehtinyt koneelle sen verta että olen päässyt naputtelemaan kisaosallistumisia. Kaikki Hazardin hevoset kilpailevat porrastetuissa, ja suurin osa on askellajipainotteisia. Välillä hieman v-tuttaa kun kaikki rodut eivät käy saddle seat -luokkiin, mutta itsepä oisin voinut tehdä asialle jotain ylläpitoaikana. Tarkennuksena siis kilpailutuksiin: olen kilpailuttanut saddle seat -hevosiani porrastetuissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti, ja valmiiksi kisattuja hevosia löytyykin jo melkoinen lauma. Kisalistoilla on kuitenkin keskeneräisenä monen monta jo melko vanhaakin hevosta, mutta mikäpä kiire tässä on kun ne ominaisuuspisteet kertyvät kuitenkin hitaasti mutta varmasti.

Sain jopa muutaman hevosen valmisteltua WRJ:n porrastettuihin, mutta se on sitten asia erikseen milloin saan aikaiseksi ilmoittaa ne ensimmäisiin kilpailuihinsa.


Muu panostus

Osalle hevosista olen saanut kirjoitettua tekstejä, käytettyä kantakirjassa ja lajilaatiksissa. Aikaa näille toimille ei ole ollut niin paljon kuin haluaisin, mutta tavoitteena ensi vuodelle olisi yrittää panostaa jo omistamiini hevosiin, varsinkin nyt kun kasvattilistat alkavat olla siinä kunnossa ettei sivuja ole kauheammin rästissä. Kuluneen vuoden aikana olen muutenkin yrittänyt teettää varsoja ihan vain jälkeläisnäyttönä laatiksia varten, ja tällä tavalla varsoja on syntynyt määrällisesti vähemmän mutta nekin vähäiset yksilöt ovat tulleet todellakin tarpeeseen.

Eniten panostus ehkä näkyykin siinä, että yhä useamman hevosen sivut kaikkine kilpailuineen ja jälkeläislistoineen ovat ajan tasalla. Tässäkin toki on vielä parantamisen varaa mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.



3. Ylläpitotehtävät

Tämä on sitten sellainen asia, joka on vaivannut minua pitkään. Kun ryhdyin ARJ:n ylläpitoon, oli harrastajia lajin parissa vain vähän eikä heistä kukaan ollut juuri kovin aktiivinen. Ehkä suurin aktiivisuuspiikki tuli sekä Mari H:n että Sirpan ansiosta, näillä kun riittää askellajihevosia ja kiinnostusta kilpailuttaa niitä tavoitteellisestikin. En ehkä voisikaan kuvitella parempia henkilöitä nykyisellään ylläpitämään ARJ:ta, onhan tässä kaksi aktiivisinta lajin parissa harrastajaa.

Mitä nyt tulee omaan ylläpitouraani, niin koko sen ajan on IRL-elämä vaatinut vain enemmän ja enemmän. Ja tulevaisuudessa aikaa jää entistä vähemmän, kun edessä on pysyviä elämänmuutoksia jotka nyt vaan vievät huomion ja jaksamisen harrastuksilta. Jo yli vuoden olin jättäytymässä vastuutehtävistä, mutta en kehdannut jättää koko paskaa yhden ihmisen harteille saadessani Marin ylläpitokaveriksi. Eikä ARJ laatiksineen tietenkään mikään paska jaos ole, vastuutehtävät nyt vain sattuvat pidemmän päälle olemaan sellaisia että kiinnostus kaikkeen muuhun harrastamiseen katoaa kun aina kun avaan koneen, on ensin hoidettava ns viralliset asiat ja vasta sitten pääsee puuhaamaan omien tallien/hevosten parissa.

Mikä lisäsi tympääntymistä entisestään oli se, kun ARJ:n porrastetut saivat alkuun huonon vastaanoton, nekin kun olin lisännyt jaoksen toimintaan ihan vain harrastajien hyväksi. Sama paskanmaku tuli kun ylipäätään jaoksen sääntöjä ja laatiksen pisteytystä kyseenalaistettiin syksyllä, eikä ihmisillä itsellään ole tietenkään valmiita vastauksia mikä olisi parempi vaihtoehto, eikä myöskään kiinnostusta esimerkiksi auttaa vastuunjaossa. Kunhan päästään valittamaan, tai ainakin siltä tuntui jo muutenkin näihin hommiin kyllästyneenä. Ja vielä kirsikkana kakun päällä ARJL:n huono tuomaritilanne: minä tuomaroin viime kädessä vaikka kaikki osa-alueet, mutta omien hevosten saanti laatikseen oli nihkeää koska kukaan ei halua tuomaroida osa-alueita joissa tuomarin henkilökohtaisilla mieltymyksillä on väliä. Niin, monen asian summa jo valmiiksi kiireisen ja uuvuttavan IRL-elämän jälkeen sai minut vihdoin rohkaistumaan ja jättämään ylläpitohommat.

ARJ:n parissa harrastavat ihmiset ovat kyllä mukavimpia henkilöitä ketä tiedän virtuaalihevospiireissä. Toivoisin kuitenkin että jos nykyisen ylläpidon aikana pitää kyseenalaistaa jotain jaoksen toiminnassa niin tarjottaisiin samalla konkreettista apua näihin toimiin. Osa harrastajista näin onkin tehnyt, ja se on mielestäni todella hienoa! Yhteiseksi hyväksihän koko jaos laatiksineen pyörii. Ja kyllä itsestänikin jotkut säännöt ja rajoitukset ovat hankalia enkä kaikkea itsekään muista, ne ovat kuitenkin sellaisia jotka kun oppii niin sitten tajuaa ihan hyvin. Aina löytyy kyllä joku harrastaja joka osaa neuvoa tilanteessa kuin tilanteessa.


Mitä muuta ylläpitohommista

Jokin minua kiinnostaisi, lähinnä jalostuspuolella tai rotulaatisjutuissa. Olen pyörittänyt mielessäni lähinnä harvinaisiin kohdistuvaa rotulaatista (yhdelle tai useammalle rodulle, esimerkiksi askellajihevosiin jotenkin liittyvää mutta kaikki on vielä ajatuksen tasolla). Näillä näkymin aikaa ei kuitenkaan tule olemaan mihinkään aktiivisuutta vaativaan tekemiseen, mutta silti jotain tekisi mieli tehdä. Lähinnä oma lehmä ojassa kun haluaisin tietyille hevosille muutakin kuin mahdolliset KTK - YLA - ARJ - meriittirivit. Ehkä minulla on vain kamalat vieroitusoireet ylläpitäjän hommista.


Tulevaisuudensuunnitelmat

Tarkemmin ei ole mitän mietittynä, ehkä jokaiseen sivuprojektitalliin voisi vuorollaan panostaa ja hevosille saada vielä lisää tekstejä taikka muuta näkyvää sivuille. Harrastus jää luultavasti viimeistään kesällä määrittämättömän mittaiselle tauolle, mutta ennen sitä tässä tietysti ehtii tehdä vaikka mitä. :)

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Morganinhevoset sekä niiden suvut, isä- ja emälinjat

Tämä on vähän niitä ärsytyksen aiheita, joihin voisi toki vaikuttaa omilla valinnoilla. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että näihin tuloksiin vaan päätyy lopulta jonkin ylemmän voiman tahosta. Minä rakastan isä- ja emälinjoja, ja monissa tapauksissa ne nousevat muuta sukua tärkeämmiksi jalostusvalintoja tehdessä. Kuitenkin sitä huomaa aina että oho, minulla onkin tallissa kolme erisukuista tammaa, joilla kaikilla menee emälinja samaan kantatammaan. Ja kaiken lisäksi ilman tarkoitusta haalia samasta tammasuvusta tulevia hevosia useampaa kappaletta...

En pitäisi tätä negatiivisena asiana, sehän on hyvä että tietyt ori- ja tammalinjat jatkuvat vahvana. Mietin kuitenkin kovasti sitä, mitä tapahtuu niille nimille, joita ei ole kuin jossain kaukana suvun keskellä, ilman yhtenevää linjaa samaa sukupuolta edustavien jälkeläisten avulla? Nämä nimet unohtuvat, ovat epätärkeitä eikä kukaan välitä niistä. Nämä nimet tuntuvat *hui kauhia* TÄYTEHEVOSILTA. Mikä ei tietenkään ole niin hirveä asia, minä vain itse tykkäisin nostaa joka ikisen virtuaalihevosen syystä tai toisesta jalustalle, ja pitää joka ikistä koskaan elänyttä virtuaalihevosta jollain tavalla tärkeänä. Tämä onkin ongelma joka on hyvin pitkälti omassa päässäni. Kuitenkin olisi kiva, jos tallista löytyisi esimerkiksi jokaisesta koskaan keksitystä evm-sukuisesta hevosesta alkaneen tammalinjan jatkaja. Mutta onhan tuo nyt mahdoton kuvitelma, niitä evm-hevosia kun on niin tolkuttomasti.

Tämä kyseinen aihe tuntuu olevan vahvana varsinkin morganinhevosten keskuudessa. Tietysti muidenkin harvinaisten, mutta ainakin Hazardin hevoskantaa katsoessa erityisesti morganinhevosissa. Aiemmin on muut kasvattajat jo etsineet jalostusmateriaalia sellaisista hevosista, joilla ei ole Arcadialaisia suvuissaan. Minä mielelläni boikotoisin saman tien myös näitä muutamia Salpicarista lähtöisin olevia yksilöitä, jotka ovat kyllä hienoja, mutta jotka toistuvat joka toisessa suvussa siinä tapauksessa että kyseessä ei ole Arcadialais-sukuinen hevonen.

Yksi kasvattajanimi lisää "mustalle listalle" on Ashburn. Ei toki kaikki kyseisen tallin kasvatit, monella kuitenkin on suvussaan Firetrap, jonka ostin aikanaan itselleni Hazardiin. Jälkikäteen sitä on tietämättään hankkinut ihan kauheasti hevosia joilla on kyseinen tamma suvussaan, ja siitä syystä Firetrapin jalostuskäyttö on omalta osaltani jäänyt harmistuttavan vähälle. Eikä kaikki nämä Firetrap-sukuiset hevoset ole edes Ashburnin kasvatteja, kyseisen liitteen huomatessaan on koko suku kuitenkin syynättävä täikammalla, sillä yhtään lisää en halua toistoa jo nyt melko samankaltaisiin hevossukuihini.

Ja kaikesta tästä välttelystä huolimatta olen valmis ostamaan Arcadialaisen taikka Ashburnlaisen, taikka näistä Salpicarin vanhoista hevosista minkä tahansa, jos siellä ei ole suoraa isä- taikka emälinjaa näihin tunnetuimpiin nimiin, taikka Firetrapia kertaakaan missään päin sukua. Pidänkin tätä manailua jossain määrin positiivisena, ovathan nämä hevoset jääneet ainakin vahvasti elämään jälkipolviensa ansiosta! Kaikki nämä ovat erittäin hienoja, jo lopettaneita kasvattajia, ja saattaahan se olla että jossain vaiheessa näiden liitteitä kantavat hevoset ovat suvuissa harvinaisia. Epäilen, mutta kaikkihan on mahdollista...

Lisättäköön vielä että näitä kasvattajiahan riittää, ylle listasin vain ne jotka ovat tulleet itselleni eniten vastaan vuosien aikana. Ties vaikka jotain häiritsee niiden #%(/"¤Fæ& Hazardilaisen määrä jonkinrotuisten hevosten suvuissa. :D



Alla olevien esimerkkien määrät ovat vähäiset, sillä sukujen tonkiminen on aikaavievää puuhaa. Alla kuitenkin muutama eniten ärsytystä aiheuttava nimi suvuissa.

Isälinjat

Isälinjojen suhteen ei ole niinkään vaikeuksia, tosin suuri osa hevosista on Hazardilaissukuisia, mikä toki tulee joskus hamassa tulevaisuudessa vaikeuttamaan kasvatustuötä. Nythän olisikin hyvä aika tehdä ryhtiliike, ja haalia kauheasti erisukuisia oreja talliin. Toistuvia isälinjoja ei oreilla kauheammin ole, enemmän ongelmaa tuottavatkin siellä muualla suvuissa toistuvat nimet.


Mochachino Tator (RWR Aithusa, Dragonclaw Hazard)

Tämä nyt ei ole mikään yleisin taikka häiritsevin ori. Ainoa harmitus on se, etten tarvitse kahta ori joilla on sama isälinja. Sekä Aithusa että Dragonclaw ovat kuitenkin sen verta tärkeitä yksilöitä, että se nyt on vaan sulatettava että minulla on Hazardissa kaksi eri Mochachino Tator -linjaa!


Emälinjat

Emälinjojenkaan kanssa ei ole niinkään paljolti päällekkäisyyksiä, ennemminkin haittaa aiheuttavat suvuissa toistuvat nimet, joita on kyllä useampiakin kuin nämä listaamani.


Shera Sights (t.Lamoille Ion, t.Glamglare Quantum)

Tämä tamma nyt ei ole niin kauhean yleinen, mutta kuitenkin kaksi tammaa joilla on emälinjassa sama kantatamma on omasta mielestäni liikaa. Onneksi ongelma ei ole tämän isompi, Shera Sights löytyy kuitenkin nimenä melkoisen monesta morganinhevossuvusta, toki kun on Arcadian omistuksessa.


Rose-Like Pixy (t.Ashburn Tyra, o.Crystal Falls Ion | epäsuorasti o.RWR Aithusa, o.B.B. Xenon Nukes)

Tästä tammasta minulla on vain yksi suora tammalinjan jatkaja, muut joilla tämä esiintyy suvussa ovat oreja. Onhan tietysti muitakin hevosia, jotka esiintyvät monen Hazardilaisen suvuissa. Tämä kyseinen tamma kuitenkin pistää aina silmään erityisesti. Onhan se hieno, mutta hankala kun en haluaisi kauheasti toistoa sukuihin. Oikeastaan Crystal Falls Ionilla tämä tamma esiintyykin jo useampaan kertaan suvussa.


Noin muuten morganinhevossuvuista

Tietyt nimet esiintyvät varsinkin pidemmissä suvuissa turhan monta kertaa, osa on kuitenkin sellaisia mistä hankin kyllä suoran linjan jatkajan jos vain on mahdollista. Esimerkiksi ori Alrededores Berlin on varmasti kaikille tuttu, ja esiintyykin useamman minunkin omistaman hevosen suvussa. Kuitenkin minä olin niin kamalan innoissani kun sain käyttää jalostukseen tämän ensimmäisen polven orijälkeläistä. Niin minulla onkin Adistair Hazard, jonka isälinja menee suoraanAldeen. Ja kuinka ylpeä minä tästä olenkaan!

Jokin ihmeellinen siinä tietyssä isä- tai emälinjassa vain viehättää, ja kuten jo yllä mainitsin, voi tämä olla tärkeämpi minulle kuin koko muu suku. Vaikka siis katsoisin nihkeästi liian samansukuisia hevosia, voisin ottaa talliin vaikka kaksisataa samansukuista morganinhevosoria jos niillä kaikilla on eri isälinja.

Olen tämän vuoden aikana tuonut Hazardiin muutaman evm-sukuisen morganin, tarkoituksena laajentaa omien kasvattien geenipoolia. Vaikka tietyt omat hevoset ovat sellaisia joista jättäisin vaikka kymmenen jälkeläistä kotiin, on välillä pakko käyttää vähän uudempaakin verta ettei käy niin kuin alkutilanteeni on ollut, elikkä kaikki yli kaksipolviset on jotain kautta sukua keskenään.

Omista evm-sukuisistani lähtevistä linjoista en kehtaa tässä enää mainita, niitähän kyllä löytyy mitä kiroan kun pitikin tehdä tuossa välissä tällainen yhdistelmä ja eikö tuolle löytynyt muuta oria?!?! Siitä pitänee kirjoittaa oma pikku romaaninalkunsa sitten aikanaan.



Olen kuullut tiettyjen kasvattajanimien yleisyydestä aiheutunutta ärsytystä varsinkin morganien keskuudessa, mutta onko jotain tiettyä hevosta minkä esiintyminen suvussa saa harrastajat repimään hiuksia päästään (ihan muidenkin rotujen edustajista)?

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Aiheita virtuaaliblogeihin

Olen kasannut listan aiheista, joista kirjoitan blogiin. En vain ole kuitenkaan ehtinyt/jaksanut, tai aiheet itsessään eivät ole sitten inspiroineetkaan niin paljon että olisin jaksanut kirjoittaa sen syvällisempää postausta niihin liittyen. Alla olisi kuitenkin muutamia pohdintoja, joista saa vapaaasti ottaa koppia jos mielenkiinto heräsi. Virtuaaliblogien lukeminen on mukavaa kun muut harrastajat avaavat omia harrastustyylejään ja tarinoita tallien ja hevosten takaa. Harmittaakin vähän kun virtuaaliblogien tahti tällaisten postausten osalta (myös omani) on hiljentynyt viime aikoina. Tai sitten vain kuvittelen niin. Mutta, joka tapauksessa tässä olisi ihmisille ajattelemisen aihetta, jos omat ideat alkavat olla vähissä. :)


  • Itsensä esittely, irl-elämä, oma historia virtuaalimaailmassa, mikä sai aloittamaan harrastuksen, mikä pitää yhä mielenkiintoa yllä
  • Tallien esittely, niiden historia, mikä inspiroi perustamaan juuri kyseisen tallin
  • Lopettaneet tallit, syyt lopetukselle, kaduttaako lopetus, henkiinherätetyt tallit
  • Historialliset virtuaalitallit ja -hevoset - omat ja muiden
  • Mikä vaikutti hevosen valintaan yksilönä taikka rotuna
  • Mikä inspiroi milloinkin, näkyykö harrastuksessa tiettyjä kausia jolloin jokin asia kiinnostaa ja muulloin ei
  • Tarinat oman nimimerkin, hahmojen, tallien ja hevosten nimien takaa
  • Omat alkuperäiset tavoitteet - tavoitteet matkan varrella - missä nyt mennään
  • Ulkoasunvaihdokset ja pohdinnat
  • Yleiset mielipidepaasaukset ajankohtaisista ja ajattomista asioista
  • Kuinka paljon rahaa on mennyt virtuaaliharrastukseen
  • Millainen on hyvä virtuaalitalli/-hevonen, kuinka hyvin oma talli/hevonen täyttää kriteerit
  • Omat tuomarointi/vastuutehtävät, mikä sai ryhtymään tähän, kuinka vaativaa taikka aikaavievää tämä on, ylipäätään millaista on käytännössä
  • Millainen on virtuaaliharrastajan päivä, missä järjestyksessä hoidetaan esim. vastuutehtävät ja omat tallit, tarinoinnit, sivujen päivittely ym.

----------


  • Rotuesittelyt, rodun asema virtuaalimaailmassa, rotu irl vs virtuaalisesti
  • Rodun yleinen mainostus, laajempi esittely esim. rodun väriskaalasta, mahdollisista painotuslajeista, kuuluisista sukulinjoista irl ja url
  • Rodun yleisyys, määrä omassa tallissa, mahdollinen huoli kuolevista sukulinjoista, omat suosikkihevoset rodussa (omat ja muiden)


----------


  • Kuvalupa-asiat, kuvalupien metsästys - vinkkejä tähän, omaottamat vai ostetut, omaottamat vai itse piirretyt jne
  • Koodausvinkit, muut harrastamista helpottavat niksit ja kikat

lauantai 15. toukokuuta 2021

Suomennetaan nimiä #1

 Joskus nimet kuulostavat paremmalta toisella kielellä kuin suomella. Ajattelin avata vähän omia tallien, hevosten, minkä tahansa muiden virtuaaliaihepiiriin kuuluvien asioiden englannin- ja muunkinkielisiä nimiä. Näitä on paljon, ja ajattelin suosiolla jakaa tämän moneksi pienemmäksi postaukseksi, pohtien näitä samalla itsekin ihan ajan kanssa.

Osan näistä kanssa olen käyttänyt ihan Google-kääntäjää, jos en ole ollut varma mikä suomen kielessä olisi parhaiten sopiva vastine ulkomaan versiolle.


Tallien nimet

Hazard - vaara, sattuma

Daystar - päivätähti

Glademist - kääntäjä sanoo gladisti (mikä ihme?), eroteltuna glade = metsäaukio, mist = usva, sumu. Elikkä nimen tarkoitus on ollut niittyusva tai jotain sinne päin, oikeastaan tämä nimi tuli ESOsta linnoituksen Glademist Keep mukaan.


Hevosten nimet

Stormseye - Myrskynsilmä

Edgefield Jackpot Star - Reunakentän Jättipottitähti

Glademist Count Dracula - Niittyusvan Kreivi Dracula

Pearl River's Magnolia - Helmijoen Magnolia

Glademist Moonshine Symphony - Niittyusvan Pontikkasinfonia / Kuutamosinfonia

Rainmaker November Nights - Sateentekijän Marraskuun Yöt

Daystar Diamond Shower - Päivätähden Timanttisuihku

Daystar Twilight Hour - Päivätähden Iltahämärätunti


Nämä käännökset vähän on mitä on. Osa nimistä kuulostaa hyvältä suoraan suomennettuna, toiset sitten ei ehkä niinkään. Hevosten nimistä suomensin vain muutaman foxtrotterin ja minin, Hazardista kyllä tulee löytymään jatkoa ajatellen ties mitä nimihirviöitä.

tiistai 11. toukokuuta 2021

ARJ porrastetut: kusinko omille kintuilleni?

Ensin hieman lähtökohdista

Blogin lukijat varmaan tietää jo Hazardin. Jos ei muita tallejani, niin ainakin Hazardin, minun pitkäikäisimmän ja panostetuimman tallini. No, Hazardissa minun piti vain kasvattaa. Ei kilpailla, vain ja ainoastaan kasvattaa, ja ehkä panostaa teksteihin silloin kun inspaa. No, sitten otin kasvatusroduksi Gerogian Granden, ja aloin kilpailemaan näillä kouluratsastuksessa laatuarvostelut tähtäimenä. Sen myötä mukaan tuli myös WRJ ja ARJ, lajit joita olin vältellyt kun ne oli minulle tuntemattomia IRL.

ARJ kiehtoi jollain kummalla tavalla aina, se oli lajeista monimutkaisin hahmottaa, ja lueskelin pitkän aikaa jaoksen sivuilta sääntöjä ja mietin uskallanko aloittaa jollain askellajirotuisella hevosellani kilpailemisen. ARJ:n parissa kilpailemiseni taisikin alkaa kun Jasny ehdotti että osallistuisin ostamillani Hawalaisilla saddlebredeilla rodun erikoisaskellajiluokkiin jotka hän järjesti. Se oli se yksi ainoa osallistuminen, mistä lähti sitten into noin muutenkin ARJ:ssa kilpailemiseen. Joskus on hyvä saada vähän potkua persuuksille muiden harrastajien toimesta, harvinaisten parissa tätä tuntui tapahtuvan mukavasti kun olin vielä ujo aloittelija.

Kiinnostus ARJ:n toimintaan sitten pysyi pitkän aikaa, ja kun jaos etsi ylläpitäjää, hain ensin vain Cupin järjestäjäksi, sitten laatiksen ylläpitäjäksi ja lopulta jaoksen itsensä ylläpitäjäksi (ketään muuta ei tuntunut kiinnostavan koko jaos juuri tuohon aikaan...) ARJ oli vähän kuolleen oloinen laji. Cup ja laatis pyöri, mutta osallistujia oli vähäisesti. Nykyään Cupilla on onneksi kaksi järjestäjää, joten minun ei tarvitse pitää siitä huolta. Laatikseen on saatu reippaasti osallistujia (tästä suuri kiitos varsinkin Mari H suurine hevosmäärinesi). No mutta, silti tuntui että paljon puuttui, ja toiminta laahasi kovasti perässä verraten muihin kilpailujaoksiin. Kun ARJ oli nostanut päätään ehkä juuri viime vuonna, vähän sitä ennen jo, ajattelin että jotain virikettä on keksittävä ennen kuin ihmiset kyllästyvät jaoksen suppeaan aktiviteettitarjontaan muihin lajeihin verraten.

Plus olin kerännyt Hazardiin niin paljon askellajirotuisia hevosia ja kilpailulistoilla oli noin 200-300 hevosta ja kaikki yhtä sekasortoa, tarvitsin itsekin kovasti jonkun helpomman järjestelmän tähän. Sitten tuli porrastetut.


Mistä se idea sitten lähti

Se lähti ihan pienestä. Discordissa oli puhe MEJ:n porrastetuista, ja siellä mitä ominaisuuksia lajia kisaavilla hevosilla voisi olla. Joku mainitsi että tuo askellajien näyttävyys olisi hyvä ARJ:lle jos laji koskaan siirtyisi porrastettuihin. Siinä se oli! Miksi en ollut aiemmin edes harkinnut ARJ-porrastettuja? Uuden VRL:n ansiosta tämä olikin varsin helppoa, pystyin itse lisäämään luokkia, säätämään tasoja sun muita tietoja keneltäkään kysymättä. Sitten laitoin tulille testikisat.

ARJ:n porrastetuissa kisaajia on tällä hetkellä ehkä alle kymmenkunta harrastajaa, mutta se on iso määrä kun laji on niin pieni. Kaikkia luokkia ei ole vieläkään tarjolla porrastetuissa, tämä korjaantuu jos korjaantuu. Tällä hetkellä myös Anarchylla on ylläpitäjän oikeudet ja hän on hoitanut ainakin ajoluokkapuolen kuntoon.

Tästä tulikin mieleen että mitä helvettiä minä olen ajatellut luokkia lisätessäni!? Harrastajien toiveena oli saada kaikki luokat, ja kaikki kilpailuasteet. Joku pässi (minä) meni sitten lisäämään jokaisen luokan jokaisessa asteessa, ja kun luokkia on tavallisestikin jo yli 50, niin mitä se tekee porrastetuissa joissa jokainen luokka on siellä välttämättä moneen kertaan? - No ihan vitusti (anteeksi kiroilu,  ei tuohon muuta osaisi sanoa)


Niin että missä nyt mennään

Anarchy otti mallia VVJ:n porrastetuista, ja sai ajoluokat sumplittua järkevästi ja niin että luokkien lukumäärä pysyi hallittuna. Koska hevonen voi osallistua sekä omantasoiseen että yhtä ylempään luokkaan, ei kaikkia tasoja tarvita. Eikä saman luokan tarvitse löytyä kaikilta kilpailuasteilta: pääasia että tarjolla on kaikki luokat ja kaikki asteet, ei niin että kaikki luokat kaikilla asteilla.

Minun ansiostani ARJ:n luokkien hallinta näyttää sekasotkuiselta helvetiltä, ja sääliksi käy sitä joka yrittää ottaa mitään selkoa ARJ:n porrastettujen luokkavalikoimasta. Kyllä se vielä joskus kuntoon tulee, kunhan itse saan selvitettyä itselleni miten päin tämän saisi nyt järjestettyä. Jossain meni pahasti metsään, syytän siitä avoimesti sitä että minulla oli tätä ennen kognitiivisia toimintoja parantava masennuslääkitys, joka vaihtui rauhoittavaan ahdistuslääkkeeseen sekä psykoosilääkkeeseen joka toimii tällä annostuksella unilääkkeenä - sen lisäksi että aloin taas juomaan kahvia ja tämän takia ajatukset kulkee vauhdilla enkä itse pysy omien ideoiden perässä...

Niin että jossain kohti olisin voinut pysähtyä, miettiä asioita kaikessa rauhassa, suunnitella kaiken etukäteen millintarkasti ennen kuin länttään ARJ:n porrastetut kaiken kansan nenän eteen ja käsken että ottakaa nyt siitä, kysymättä mielipiteitä siitä miten tämän voisi tehdä helpoimman kautta.


Mutta toimiiko tämä nyt sitten

Alkukankeuden jälkeen KYLLÄ, porrastetut toimii, ihmisillä ei ole mitää moitittavaa tästä ja kilpailut sujuvat iloisesti. Mutta entä se ylläpitopuoli? Se on ihan hirveä sekamelska, onneksi Anarchy tarjoutui lisäilemään tuonne noita puuttuvia luokkia ja teki sen selkeämmin ja paremmin kuin minä. Otinko tästä opikseni? No en! ARJ muuten tarjoaa myös kasvattaja- ja jälkeläispalkintoja, nämäkin tuli tehtyä hetken mielijohteesta, kolmannen kahvikupillisen jälkeen. Näiden kanssa en sentään mennyt ihan metsään, tosin en tiedä kiinnostaako ketään tämä laji niin paljon että koskaan yltäisi millekään näistä palkinnoista...



----------



Itsensä haukkuminen tekee silloin tällöin hyvää, tässä onkin todella pitkä teksti aiheeseen liittyen. Rennolla otteella kuitenkin mennään, mikään tuolla ARJ:n ylläpitopuolessa ei ole varsinaisesti väärin, mitä nyt on vain omatekemääni sekamelskaa mitä yritän selvitellä. :D

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Kuinka valmistelen hevoseni laatuarvosteluihin

Osalla omistamistani hevosista on laatuarvostelut tähtäimenään, ja ihan laatuarvostelusta itsestään riippuen hevoseen on panostettava erilaisin tavoin. Osa hevosista tavoittelee näyttelypalkintoja ja kantakirjausta, osa menee yleislaatuarvosteluun, ja ehdottomasti suurin osa panostushevosistani tähtää oman lajinsa laatuarvosteluun. Vuosia sitten tähtäsin lähinnä ERJ:n ja KRJ:n laatuarvosteluihin, ja hankinpa myös muutaman KERJ-palkitun hevosenkin. Tätä nykyä panostan kuitenkin yli 90-prosenttisesti harvinaisiin, jolloin painotuslajeina ovat enimmikseen joko askellajit tai western.


Kantakirjaus

Hevonen saa sivuilleen rakennekuvat, jos sellaiset sattuu löytymään mielessäni kuvitteleman näköisestä hevosesta. Eli vaikka löytäisin rautiaan orin upeat rakennekuvat, mutta ne ei mielestäni näytä siltä miltä olen oman rautiaan orini kuvitellut, jää hevonen ilman kyseisiä kuvia. Ehkä jostain muualta löytyy sopivan näköinen rakennekuva, tai sitten tyydyn esimerkiksi liikekuvaan taikka ihan tarhamöllöttelykuvaan. Osalle hevosista riittää ihan pääkuva. Joka tapauksessa rakennekuva ei ole pakollinen, sillä lähtökohtaisesti en tähtää yhdelläkään hevosellani kantakirjaan. Jos hevoselle nyt sattuu löytymään sen itsensä näköinen rakennekuva, ja sopivissa näyttelyissä sattuu olemaan tilaa, niin sitten osallistun ja toivon jonkinlaista sijoitusta.

Kun harvinaisista puhutaan, niin aina hevosen ei tarvitse olla edustavimmillaan, jotta näyttelyissä tulee menestystä. Nykyään toki harvinaisetkin tuntuvat olevan enemmän suosiossa kuin moneen vuoteen, joten näyttelyissäkin on enemmän vastusta. Osa omista hevosistani ovat kuitenkin ansainneet irtoSERT:in sellaisilla kuvilla, joilla sitten ei pääsekään kantakirjaan. Tässä vaiheessa olen saattanut vain vaihtaa hevosen kuvat joihinkin "varmasti kantakirjakelpoisiin", käydä hakemassa palkinnon, ja vaihtanut sitten vanhan kuvan takaisin sivuille. Jotkut saattavat katsoa kieroon kun käytän tätä taktiikkaa, en kyllä tiedä, en ole ainakaan mielestäni kuullut keskustelua mitä mieltä porukka on tällaisesta kuvien edestakaisin vaihtamisesta ja kierrättämisestä. Itse kuitenkin haluan vain hakea palkinnon kun se kantakirjakelpoisuus kerran löytyy.

Oikeastaan en edes arvosta kantakirjapalkintoa juurikaan. Sen eteen ei tarvitse nähdä niinkään panostusta: jos löytää yhdet hyvät kuvat, voi ne vaihtaa vaikka jokaiselle hevoselleen, käyttää näyttelyissä, kantakirjauttaa ja laittaa sitten vanhat kuvat takaisin. Ja en kannata kuvakarenssia sun muita rajoitteita, mukava kun harrastus voi olla joskus helppoa. Mutta jotenkin minua ei säväytä hevonen joka on vain kuviensa takia "menestynyt". Tämähän on ihan vain henkilökohtainen mielipide, mutta itse arvostan eniten tarinointia jos puhutaan hevoseen panostamisesta.


Yleislaatuarvostelu

En ole vielä osallistunut uuden pisteytyksen aikana YLA:an. Pikkuhiljaa tähtäilen sinne parin hevosen voimin, ja katson miltä oikein tuntuu. YLA-palkinto on sellainen, mitä arvostan aina suuresti. Sen saamiseen (varsinkin YLA1) täytyy nähdä hirveästi vaivaa tavalla tai toisella. Jotkut voi kisata paljon, jotkut tarinoida, jotkut panostavat laajoihin kuvagallerioihin, laittavat sivuille hoito-ohjeet tai varustekollaasin. Joka tapauksessa YLA palkitsee kovasta panostuksesta, ja on mielestäni ehkä jopa vähän aliarvostettu laitos.

Olen itse osallistunut yleislaatuarvosteluun joskus vuosia sitten, ja en muista koskaan saaneeni mistään lajiarvostelun palkinnosta samanlaista oikein iloista ja mukavaa oloa kuin silloin kun panostushevoseni sai ensimmäisenä laatuarvostelutavoitteisena puoliverisenäni YLA1-palkinnon! Silloin YLA-palkinto oli vahvasti tekstipainotteisesti ansaittava, ja nykyisen pisteytyksenkin aikana tulen panostamaan nimenomaan tekstipuoleen, vaikka muitakin osa-alueita olisi mihin voisi panostaa enemmän tai vähemmän.


Lajilaatuarvostelut

En tule luultavasti jatkossa osallistumaan juurikaan muihin lajilaatuarvosteluihin kuin ARJ:n ja WRJ:n. ARJL on monella hevosellani tähtäimessä kunhan löydän varatuomarin tilalleni. Olen tehnyt itselleni taulukon, jossa pisteytän itse alustavasti omat hevoseni ennen kuin edes harkitsen oikeasti laatikseen osallistumista. Alla oleva taulukko varmaan selittää valmistelun paremmin kuin teksti. Sen perusteella voin helposti katsoa, onko jokin hevonen jo valmis ja mitä vielä mahdollisesti puuttuu. Rakenne- ja tekstipisteet eivät toki ole lopullisia, ja tuomarin mielipide vaikuttaa niihin. Muiden pisteiden pitäisi kuitenkin olla sitten oikeassa arvostelutilanteessa tasan samat kuin mitä tässä taulukossani. Tällä lailla näen selkeästi, mitä palkintoa olen lähdössä hakemaan, ja voinko vielä tehdä jotain jotta varmistaisin parhaan mahdollisen palkinnon saannin

Valkoisella pohjalla olevat pisteet ovat vielä auki, vaalenvioletilla pohjalla ovat "lopullisia", enkä voi tehdä niille itse enää juuri mitään. Oikeassa reunassa pisterajat, niin ei tarvitse koko ajan kytätä laatiksen sivulta näitä. Vähän hävettää kun en päätuomarina itse muista pisterajoja... D:

maanantai 26. huhtikuuta 2021

ARJ porrastetut: kuinka ne nyt sitten toimii?

Ihmisillä tuntuu olevan ihan hemmetisti vaikeuksia ARJ:n porrastettujen kanssa. Mutta hommahan on ihan yksinkertainen, mikä tässä nyt voi olla niin hankalaa? Joo, tiedän. Itselleni se on helppoa koska ihan itse olen nuo luokat tasoineen tuonne VRL:n puolelle lisännyt, ja suunnitellut laatikseen kisapistetytyksen erikseen myös porrastetuille. Oma ajatuksenkulku on välillä vähän mitä on, ja ehkä asiat voisi joskus ilmaista kerralla ja selkeästi kaikille. Tässä olisi tällainen rautalangasta väännetty ohje kuinka kisata ARJ:ta onnistuneesti porrastetuissa.


Luokat

VRL:n sivuilla on kaikki lajit luokkineen lueteltuna. Askellajiratsastuksessa luokkavalikoima on muutenkin laaja, joten suuri osa luokista vielä puuttuu. Siellä on kuitenkin jo kaikki saddle seat -luokat, ja 4-käyntisten islanninhevosten luokat (5-käyntisille kaikki luokat on tulossa, sillä välin 5-käyntiset voi kisata vaikka noissa 4-käyntisten luokissa, se kun on muutenkin sallittua).

Koska askellajiratsastuksessa ei ole tasoja, on luokat suunniteltu niin, että hevonen kilpailee omistajan haluamissa luokissa aina tason 8 ohi, jolloin se vastaa 45 normaalia sijoitusta laatuarvostelussa. Täältä löytyy ARJL:n kisapisteytys porrastettujen mukaan. Sivuilla lukee tällä hetkellä vain saddle seatista, mutta tulen tuon päivittämään kun olen saanut kaikki luokat järkevästi lisättyä tuonne porrastettujen valikoimaan.

Listoilta puuttuu moni luokka, ja lisäilen näitä pikkuhiljaa. Jos joku pyytää, lisään tietyn luokan vaikka heti. Ilman että kukaan erikseen pyytää, en kehtaisi lähteä lisäämään 9 kappaletta tasan samaa luokkaa eri vaikeuksineen. (Foxtrot taso 1, Foxtrot taso 2 jne. Sama pätee ajoluokkiin, moniin erikoisaskellajiluokkiin jne.) Mutta siis, jos joku vain pyytää niin tämäkin onnistuu.


Kisalistat

Tämä tuntuu olevan monille oikea kynnyskysymys. Suoraan omana henkilökohtaisena (eli ei jaoksen) mielipiteenä sanon, että jos haluat tehdä sen hankalaksi, niin siitä vain. Itse olen määrittänyt jokaiselle rodulle oman saddle seat -ryhmän, jolloin voin suodattaa VRL:n valmiilta kisalistalta kisaavat hevoset rodun mukaan, ja tällöin homma on helppoa. En tosin itse ole edes katsonut sen tarkemmin missä saddle seat -ryhmissä mikäkin hevoseni kisaa, kun tätä ei kuitenkaan syynätä laatiksessa. Eli kisaan kaikilla kaikissa.

Erikoisaskellajiluokkien kanssa tässä on oltava tarkkana, mutta edelleen: hevoset voi suodattaa rodun mukaan joten itse en näe tässä mitään ongelmaa? Valaiskaa nyt minua jos olen ymmärtänyt tämän ihan väärin!

Poikkeuksena toki saman rodun sisällä eri luokissa kisaavat hevoset, mutta silloin sitä pitää vain nähdä vaivaa jos tahtoo niin kovasti olla realistinen ja kisata tietyllä hevosella vain tietyissä luokissa. Mutta edelleen, tämä on hevosenomistajan oma ongelma, ja jos se on syynä jättää kisaamatta porrastetuissa, niin minkäs teet.

Porrastetut on niin helppo kisaustyyli, että jotain vaivannäköä saakin olla, jos itse haluaa olla tarkka ja realistinen. Siitä on turha silloin valittaa tai vinkua kun on niiiiin hankalaa...


Kisakutsu

Kilpailukutsun suhteen ei ole juurikaan rajoitteita, ja samaan kutsuun voi valita periaatteessa minkälaisen tahansa luokkavalikoiman. Olen itse valinnut yhteen kutsuun aina saman sallde seat -ryhmän sisältä kaikki mahdolliset luokat, ja tällöin voin kyseiseen kutsuun osallistuessa halutessani suodattaa kisalistalla näkymään kaikki tietynrotuiset hevoseni (koska kisaan kaikilla samanrotuisilla samassa ryhmässä). Tällä tavoin olen tehnyt hommasta itselleni yksinkertaista. Jokainen voi kuitenkin itse valita mitä luokkia kisoihinsa sisällyttää, ja porrastettujen kutsunluonti on tehnyt tästä varsin helppoa.

Porrastettujen järjestäminen on ainakin itsestäni paljon yksinkertaisempaa kuin perinteisten, koska kutsusta ei tarvitse löytyä kaikkia sääntöjä ja rajoitteita, vaan täytyy osata vain määrittää päivämäärät, järjestävä talli ja valita luokat. Jokainen voi itse kokeilla, jos porrastetut yhtään nappaa. Jos on jotain epäselvää, niin neuvon mielelläni. Hetken naputtelun jälkeen kaikki on kyllä tuolla uudessa VRL:ssä tehty melko yksinkertaiseksi ja helpoksi, joten kannattaa ihan avoimin mielin kokeilla kuinka se kutsun luonti onnistuu. Siellä ei oikeastaan voi mennä mikään vikaan samalla lailla kuin perinteisen kutsun luonnissa. :)


Mitä muuta

Niin, askellajiratsastuksen yleiset säännöt on hyvä olla hallussa. Yritän aina tehdä kaiken mahdollisimman helpoksi, ja välillä tuntuu että ihmiset eivät vain halua ymmärtää sääntöjä mitenkään päin. Minulta saa aina kysyä, jos on jotain epäselvää, ja tiedän että jaoksen sivuilla on vaikka mitä ihan sekaisin ja yritän pikkuhiljaa saada selkeytettyä ihan kaikkea mitä siellä lukeekaan enemmän tai vähemmän epäselvästi. Itse tulkitsen asiat tasan niin kuin ne on sanottu/kirjoitettu, ja niin kovin moni asia ARJ:n sivuilla on tasan niin, ja on ollut jo kauan ennen minun ylläpitoaikaani. Ei niitä sääntöjä tarvitse lähteä niin pilkuntarkasti lukemaan ja etsimään sieltä rivien välistä jotain mitä siellä ei ole.

Edelleen, minulta saa kysyä ja onkin kysytty. Ja sinne sivuille on muokattu harrastajien toiveesta jo monen monta asiaa. Monta asiaa on avattu, mikä on ollut epäselvää, ja harrastajat saavatkin suoraan sanoa jos jokin asia on epäselvästi. Ainoastaan sillä tavoin osaan itse selventää asioita tuonne sivuille, itselleni kun kaikki on niin itsestäänselvää eikä sitä vain osaa ajatella että tämä tai tuo asia ei vain aukene samalla tavalla muille.

Tiedän, että esimerkiksi tällä hetkellä sekakisauksen suhteen jaoksen sivuilla lukee yhtä sun toista, mutta tällä hetkellä sekakisaussääntö ei ole voimassa, ja se lukee laatuarvostelun sivuilla. Tämä tieto tulee jaoksen sivuille sitten kun olen saanut asian ensin itse selvitettyä. Itse henkilökohtaisesti puollan sekakisaussääntöä, mutta sekakisauksen suhteen ei ole koskaan ollut mitään kiinteää kaavaa minkä mukaan pisteitä vähennettäisiin, ja ennen kuin olen tällaisen saanut aikaan, en rupea sekakisauksesta rokottamaan. Ja laatikseenhan ei ole tämän kymmenen(?) sekakisaussäännön alaisen vuoden aikana tainnut osallistua yhtään sekakisattua hevosta! Voin tehdä kokonaisen selventävän postauksen (mielummin ARJ:n blogiin) sekakisauksesta, jos ihmisiä kiinnostaa tämä ja on enemmän halua olla ajan tasalla tämän säännön suhteen.


Tämän ainakin pitäisi olla helppoa

Kommenteissa saa kysyä, jos on jotain epäselvää. Tai sitten voi laittaa sähköpostia. Joka tapauksessa, sen sijaan että ihmettelet yksiksesi, jonkun toisen tietämättömän kanssa tai alat kitisemään kun tämä ei toimi, niin kysy. Yritän neuvoa parhaani mukaan, ja molemmille jää parempi mieli. :)

tiistai 9. helmikuuta 2021

Kyllä nyt surettaa

Olen vähentänyt suomenhevosteni määrää todella paljon viime aikoina, ja yrittänyt miettiä mitkä yksilöt pidän, mitkä kuoppaan jne.

No, minulla on kymmenkunta muilta kasvattajilta ostettua suomenhevosta, ja niiden sivujen selailu meni osimoilleen näin:

  1. Kahden kasvattajalla oli sivut Suntuubissa = vanhempien sivut kadonneet, tallin sivut kadonneet, kasvattajan yhteystiedot kadonneet
  2. Kahdella oli sivut Altervistassa ---> sivut oli jäädytetty
  3. Kahden kasvattajat oli vain lopettanut, sivut kyllä löytyi Web Archivesta, mutta siinä sitten mietin pääni puhki, ottaako ollenkaan kasvattajaan yhteyttä vai kuoppaanko vain hevosen (sivut tyhjät, mitään tekemätön, ei vielä raaskisi kuopata). Tässä vaiheessa huomautettakoon että ahdistun kamalasti sosiaalisista tilanteista, myös virtuaalihevosten kanssa touhutessa tapahtuvia, varsinkin silloin kun pitäisi olla palauttamassa kasvattia. Kaikki menee paitsi kasvatin palautus, jos se on vain millään vältettävissä!
  4. Taisi olla kolmannenkin kasvattaja lopettanut...
  5. Mörkövaaran, Sointulan ja Hymnin kasvateilla oli ainoastaan vanhempien sivut toiminnassa, ja muiden sukulaisten sivut löytyivät viimeistään Web Archiven kautta. Nämä kolme ovatkin ainoat muilta ostetut suokit jotka minulle vielä jää.
Olen jo aiemmin kysellyt kasvattajilta muutamasta hevosesta palautusta koskien, osasta pitänee vielä kysellä kunhan siihen henkisesti ensin valmistaudun. Onneksi kukaan ei ole tähän mennessä pannut pahakseen kasvattipalautuksia, ja mukava vaan että hevonen pääsee vielä käyttöön vaikkei itseäni se enää ole inspannutkaan.

Otsikkoa selventäen, mikä minua nyt niin kauheasti surettaa, niin kauhean moni suomenhevosharrastaja on lopettanut harrastuksen, tai ainakin kyseisen tallinsa toiminnan. Miksi? Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kun suomenhevoset minua kerrankin kiinnostaisi, niin minulle aiemmin myyneet kasvattajat ovat hävinneet, hevosten sivut ovat vaihtaneet osoitetta/kadonneet, ylipäätään tuntuu että kaikki vanhat, ihailemani upeat pitkänkinlinjan kasvattajat ovat vain pistäneet pillit pussiin. Edelleen, minkä ihmeen takia?

perjantai 22. tammikuuta 2021

Tennesseenwalkereiden värit #2

Tein aikani kuluksi pienimuotoista tutkimusta tennesseenwalkereiden värien esiintyvyydestä IRL hevosissa. Otanta on tällä kertaa vain neljältä tallilta, ja esimerkiksi osa erikoisväreistä on jäänyt sen takia pois laskuista (hopea, hallakko...). Jos tämä aihe kiinnostaa muita harrastajia enemmältikin, voin tottakai tehdä laajempaa otantaa, jolloin näiden värien jakautuminen näkyy mahdollisimman realistisesti.

Tutkimiini talleihin sisältyy Falling Waters Farm, Holmes Farm Walkers, Lazy Sousa Ranch sekä Triangle B Walkers. Näistä muilla talleilla on melko sekaisin kaikkia perusvärejä, mutta Holmes Farm on erikoistunut nimenomaan voikkoväreihin. Tästä syystä jätin kyseisen tallin kasvattilistat koskematta, ja laskin mukaan vain heidän nykyiset ja entiset, aikuiset jalostushevosensa.

Alla listaa hevosten värien esiintymisestä tennesseenwalkereilla. Hevosia on laskujeni mukaan yhteensä 218 kappaletta.


Pohjavärit

Rautiaspohjaiset: 86

Ruunikkopohjaiset: 49

Mustapohjaiset: 83


Erikoisvärit

Päistärikkö: 6

Samppanja: 4

Kimo: 4

Voikko: 59 joista yksinkertaisia 45 ja kaksinkertaisia 14

Tobiano: 12

Frame: 3

Sabino/sabinonkaltainen: 1

Tovero: 2


Värit yksilöllisesti

Rautias: 32

Ruunikko: 25

Musta: 66

Rautiaanpäistärikkö: 2

Mustanpäistärikkö: 4

Samppanjanrautias: 1

Samppanjanruunikko: 2

Samppanjanmusta: 1

Rautiaankimo: 1

Mustankimo: 3

Voikko: 32

Ruunivoikko: 12

Mustanvoikko: 1

Cremello: 9

Perlino: 5

Rautias tobiano: 3

Ruunikko tobiano: 3

Musta tobiano: 6

Rautias frame overo: 2

Musta frame overo: 1

Musta sabino/sabinonkaltainen: 1

Rautias tovero: 2

Ruunivoikko tobiano: 2

Voikko tovero: 1

Voikko frame overo: 1


----------


Sen enempää tästä mitään yhteenvetoja tekemättä, mainittakoon mustien hevosten ilman mitään erikoisvärejä olevan edustettuna erittäin suurena joukkona (melkein kolmannes koko hevosmäärästä). Kun sitten katsoo voikkojen määrää (59), joista vain yksi on mustanvoikko, on osan näistä mustista pakko olla tunnistettu väärin. Uskaltaisinkin sanoa, että siellä on ehkä noin kymmenkunta mustanvoikkoa, jotka on tunnistettu väärin ihan "tavallisiksi" mustiksi.


----------


Noin muuten kun tätä listaa katsoo, näyttää lopputulema melko realistiselta sen suhteen mitä olen walkereiden värien esiintyvyydestä oppinut: 

  • Rautias ja musta ovat yleisimmät pohjavärit, ja esiintyvät useimmiten ilman mitään erikoisvärejä.
  • Erikoisväreistä sitten voikko ja tobiano ovat yleisimmät, perässä tulee heti samppanja.
  • Muut erikoisvärit on sitten melkoisen harvinaisia, ja ne yleisemmätkin erikoisvärit esiintyvät useimmiten yksinkertaisina ja itsekseen.
  • Kaksi erillistä erikoisväriä samassa hevosessa on harvinaista, mutta niitäkin löytyy useimmilta talleilta vähintään se yksi tai kaksi kappaletta.
  • Kimo, joka useilla roduilla on kovinkin yleinen, on tennesseenwalkerilla todella harvinainen, mutta sitäkin esiintyy silloin tällöin.
  • Hopeaa ja hallakkoa tässä listauksessa ei esiintynyt, ja ne ovatkin äärimmäisen harvinaisia. Niitäkin kuitenkin löytyy walkereilta, todennäköisesti kyseisten värien ollessa muutaman hassun sukulinjan varassa.

tiistai 29. joulukuuta 2020

Asioita joita en ymmärrä virtuaalihevosissa

...joihin olen itse kuitenkin sortunut

 

1. Yli neljä jälkeläistä on liikaa

Joskus vielä kauhistelen, että kelpaako tämä hevonen jalostukseen kun sillä on ennestään jopa kuusi jälkeläistä. Nyt kun olen päivittänyt monien vanhojen, pitkäsukuisten puoliveristeni sivuja, olen huomannut että monet nimet siellä suvuissa alkavat olla harvinaisia, ja sellaistenkin hevosten joilla on aikanaan ollut kymmenenkin jälkeläistä, monet näistä jälkeläisistä ovat kadonneet ja niitä sukulinjoja on sitten jatkamassa vain muutama hassu hevonen.

Jollain tapaa olen yrittänyt itse päästä koko harrastukseni ajan tuosta ajattelutavasta yli, ja pikkuhiljaa tuo jälkeläismäärän kauhistelu on vähentynyt, ja enemmän tätä nykyä ihmettelen miksi hevosilla teetetään niin vähän jälkikasvua, kun siinä on sitten vaarana että ne sukulinjat häviää ajan myötä. Minua itseäni ei haittaa omistaa hevosta, jolla on isän kautta kuusitoista puolisisarusta. Varsinkin, kun puolet näistä sisaruksista on kadonnut johonkin bittiavaruuteen, eikä ole enää jatkamassa isänsä sukua.


2. Kuvat tekevät hevosesta uniikin

Lyhyesti sanottuna näin ei ole. Jos kuvat ovat luvalla kopioitu jostain, voi muutkin saada luvat kyseiseen paikkaan. Jos taas kuvat on itse otettuja jostain tapahtumasta, voi muutkin harrastajat voineet olla kuvaamassa samaa hevosta samalla hetkellä, tai vähintään ostaa kuvat joltain joka on ollut kuvaamassa. En tiedä, ehkä itselläni on jäänut jotain hampaankoloon joskus vuosia sitten seuratessani keskustelua hevosten kuvista, kuvaluvista ynnä muusta. Lähinnä se että kivitetään harrastaja joka hankkii hevoselle samat/samanlaiset kuvat kuin jonkun omalla spesiaali panostusponilla on.

Aikaisemmin ajattelin jotenkin, että joo kyllä ne kuvat tekevät hevosesta spesiaalin. Mutta kun syvennyn tarkemmin virtuaalihevosiin yksilöinä, niin tulee tajuttua että ne kuvat katoaa ihmeen monilta sivuilta kun hevonen kuolee. Näin sivuhuomautuksena en ymmärrä miksi ne kuvat pitää poistaa muistosivuilta, kun vaikka ne pelkät kuvat eivät tee virtuaalihevosta niin on kiva katsella jälkikäteenkin minkälainen kyseinen hevonen on aikanaan ollut eikä jättää kaikkea visualisointia oman mielikuvituksen varaan.


3. "Massakuvat" tekevät hevosesta huonomman

Numeroon 2 liittyen. Muutaman kerran olen nähnyt puhuttavan siitä, kuinka hevoset Benny de Ruiterin tai Suomen Hippoksen kuvilla on tylsiä, tulee aloittelijamainen kuva, ei ole viitsitty kysyä lupia uniikkeihin kuviin, ei ole jaksettu itse ottaa kuvia, ei ole viitsitty ostaa muilta jne. Mikä vika niissä nyt sitten on? Itselläni on esimerkiksi puoliveriori holsteiner Catcallin kuvilla, jotka ovat Hippoksesta. Kymmenellä muulla harrastajalla on samat kuvat, toisella kymmenellä muulla on itse otetut tai ostetut, lähes vastaavat kuvat samasta orista. Se, että niiden kuvien eteen on nähty jotenkin enemmän vaivaa, ei tee hevosesta minun mielestäni sen uniikimpaa. Samalta ne saman orin kuvat suurin piirtein joka tapauksessa näyttää.

Eniten tässä ihmettelen, kun muutama harrastaja on julkisesti sanonut, ettei aio käyttää esimerkiksi jalostuksessa hevosta, jolla on kuvat tietystä paikkaa, koska hevoset kuvat on silloin tällaiset "massakuvat", eikä hevonen ole silloin persoonallinen. Heidän oma häviönsä, kuvat kun on toki kiva visuaalinen lisä, mutta ne ovat myös katoavaista sorttia eikä omasta mielestäni saa olla suurimpana tekijänä määrittämässä sitä kuinka arvokas hevonen on esimerkiksi jalostuksen kannalta.


Tässä nyt kolme (4) pointtia mitä olen joskus puoltanut, mutta tätä nykyä en tajua ja pidän tällaisia ajatuksia typerinä. Lisääkin löytyisi paasattavaa, mutta jääköön se johonkin myöhempään postaukseen. :)

tiistai 3. marraskuuta 2020

Juuri kun kehuin karsineeni puoliverisiä...

 Pieni puokkitalli on pystyssä. Valenwood, minun oma pieni panostusprojekti, jonne olen siirtänyt muutaman itselleni tärkeän, estepainotteisen puoliverisen. Alkuun talliin piti ottaa myös koulupainotteisia hevosia, mutta sattuneesta syystä tulen suorittamaan kouluhevosten joukkotuhon, enkä hanki enää yhtään lisää. Ainakaan laatuarvosteluun tähtääviä yksilöitä. Sen sijaan puoliveristen osalla panostukseni tulee näkymään nimenomaan estehevosten parissa, kaikki mahdolliset meriitit tähtäimessä. Ehkä joskus perustan vastaavanlaisen projektin, johon sitten pistän kaikki kenttähevoseni. Niihinkin kun joskus harvakseltaan löytyy jonkin sortin kiinnostusta.

Tavoittelen Valenwoodin kanssa samaa tunnelmaa, mikä oli ilmassa pyörittäessäni Valiant Warmbloodsia. Tallissa on monta Valiantin kasvattia, ja sijainti on sama kuin edeltäjälläänkin. Tällä kertaa hevosmäärä on kuitenkin paljon pienempi, ja pääpanostus on rennossa tarinoinnissa. En ole koskaan ollut mikään sosiaalinen tapaus, joten tarinakilpailut ja tapahtumat luultavasti tulevat jäämään. Muuten kuitenkin haluan panostaa hevosiin yksilötasolla tuoden niiden persoonaa esille niin luonnekuvauksien kuin monipuolisten päiväkirjamerkintöjen avulla. Unohtamatta tietenkään aina niin mukavia ihmissuhdekoukeroita, jotka aion kuitenkin pitää selkeästi sivuosassa. Tärkeintä kun minulle virtuaalitallissa on aina ollut, ja tulee myöskin olemaan ne hevoset.

Olen aina arvostanut kaikista eniten YLA-palkintoa, jonka aionkin hankkia mahdollisimman monelle Valenwoodin hevosista. Seuraavaksi tulee lajilaatis, viimeisenä kantakirja. Tämä järjestys siksi, että tekstit tuovat eniten hevosen persoonaa esiin, ja massakisatut kiiltokuvahevoset vaan ovat mielestäni tylsiä. Kantakirjaaminenkin on sellainen juttu, että saanpahan yhden meriitin lisää hevosen nimen alle, ei sen kummempaa.

Tällä hetkellä, kun katson tuota pikkuhiljaa työstämääni puoliveriprojektia, tuntuu että olen palannut oman harrastukseni alkuajoille, ja osaan ottaa jotenkin paljon kevyemmin ja rauhallisemmin puoliveristen kanssa. Ikääntymisenkin suhteen otetaan paljon hitaammin, ja Valenwood tulee olemaan sellainen projekti, jonka pariin on aina mukava ja helppo palata pitkänkin tauon jälkeen, ilman ahdistusta siitä että nyt on hitokseen hommia rästissä.

torstai 24. syyskuuta 2020

Miten näitä hevosia oikein kertyykään...

Laitoin juuri myyntiin noin 50 kappaletta puoliverisiä. Aamulla otin jo listasta pois kymmenkunta yksilöä, ajattelin jos laitan ne myöhemmin listan jatkoksi. Sitten pitäisi karsia vielä vähän lisää, kuopata omia kasvatteja jotka eivät saa kotia ja joita en itse tarvitse. Sitten pitäisi ottaa yhteyttä pariinkymmeneen eri kasvattajaan, kysyä haluaako ottaa kasvattinsa takaisin, heitänkö kuoppaan vai myynkö eteenpäin vai mitä. Suoraan myyntikelpoisia hevosia olisi ollut tosiaan paljon enemmänkin, mutta en vain jaksanut kirjoittaa niiden tietoja ylös ja linkkailla tuonne myyntilistaan, tarkoituksena kun oli saada nyt äkkiä tänään tuo myynti pystyyn, ja katsella sitten myöhemmin uudelleen mitkä hevoset minä nyt oikeasti haluan pitää.

Joskus minulla tosiaan oli ihan mahdottoman paljon aikaa ja jaksamista nimenomaan puoliveristen kasvattamiseen, niillä kisaamiseen, tarinointiin ja kaikenlaisten meriittien metsästykseen. Niitä kertyi ehkä kaksi- kolmesataa kappaletta ja lopulta kyllästyin. Aloin panostaa yhä enemmän harvinaisiin hevosiin, niihin kun ei tarvinnut panostaa niin paljon yksilötasolla, jotta ne kelpasivat jalostukseen. Jalostushan tässä harrastuksessa on omasta mielestäni kivointa: kaikki perinnöllisyysasiat niin ulkonäön, luonteen sun muun suhteen on jotenkin niin kiehtovaa. Jos puoliveristen kanssa olisi sosiaalisesti hyväksyttävää vain jalostaa, ilman mitään kisailuja taikka meriittienkalastelua, niin varmasti jaksaisin harrastaa enemmänkin niiden parissa. Mutta kun ei, tästä syystä kiinnostukseni esimerkiksi suomenhevosiin on ollut aina lähes nollissa. Kyllähän minun kasvatit on kaupaksi mennyt, mutta sitä kun katsoo mitä meriittihirviöitä virtuaalimaailman suomenhevoset ovat, niin en tahdo kilpailla siinä sarjassa (no, eihän tämän harrastuksen tarvitse mikään kilpailu olla, mutta mieluummin sitä harrastaa ihan miten huvittaa, ja harvinaisten piireissä kukaan ei katso pahalla vaikka tyyli olisi millainen ja hevosia seisottaisi vuositolkulla tallissa ilman minkäänlaisia tavoitteita).

Kunhan olen hävittänyt sen 90% omista puoliverisistäni, joko myymällä tai kuoppaamalla ajan myötä, niin lupaan itselleni että pidän niiden kannan minimissä. Jos tekee mieli hamstrata hevosia, niin mieluummin harvinaisia. Harrastusvuosieni aikana olen oppinut mikä on minulle se oikea tyyli, ja kertookin paljon että puokkitalleja minulla on ollut varmaan kymmenkunta kappaletta joista kaikki on ennemmin tai myöhemmin lopettanut, mutta Hazard on ja pysyy, tällä hetkellä ollaan oltu elossa 6 ja puoli vuotta, mikä on itselleni ennätys. Mikään muu tallini ei ole ollut niin pitkäikäinen kuin Hazard.

Puoliveristen hävityksen jälkeen tulee ikävä kyllä suomenhevoset. Jos saan pidettyä maksimissaan 20 puoliveristä, saman verran suomenhevosia ja sitten tuhottoman määrän harvinaisia, niin olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Harvinaisissakin olisi jo kuopattavaa materiaalia melkoisesti, mutta niiden kanssa en ole koskaan ottanut stressiä. Pelottaa ajatellakin jos joskus muutankin mieleni ja päätän lopettaa Hazardin toiminnan ja myydä hevoset. Siinä olisikin sellainen urakka että ihan hirvittää... Se tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, ainakaan jos en sitten jossain välissä päätä lopettaa koko harrastusta.

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Mitä toivon myytävältä hevoselta

Sanottakoon näin alkuun, että oma harrastustyylini määrittää melko paljon mitä minä haen myytävältä hevoselta. Hevosmäärä talleissani on suuri, hevosiin ei panosteta yksilöllisesti esim. tarinoiden niin paljon kuin ehdin tai haluaisin, eikä minulla ole kauheammin mielenkiintoa alkaa omien tuontieni ja kasvattieni jälkeen keksimään tietoja muiden kasvattamille hevosille. Sen takia suosinkin nykyään mahdollisimman valmiita paketteja, sellaisia varsoja joille tiedot ovat annettu jo etukäteen mahdollisimman kattavasti kasvattajan toimesta. Mitään kisaamista taikka muuta, edes valmiita sivuja ei hevosella tarvitse olla jotta siitä kiinnostun, mutta nykyään tuntuu että pelkät yhdistelmäehdotukset ovat silkka turn-off ainakin itselleni.


1.Nimi

Tämä on tärkein asia myytävässä hevosessa. Joskus olen ostanut varsan tai parikin, joille kasvattajalla ei ole ollut antaa nimiehdotuksia. Tämä on mielestäni tympeää, mielestäni kasvattajan pitää osata sen verran panostaa omiin kasvatteihinsa, että antaa edes yhden nimiehdotuksen varsalleen. Tälle poikkeuksena sitten toki, jos itse olen pyytänyt tilausvarsaa. Silloin voin aivan hyvin itsekin keksiä varsalle nimen.

Mielestäni antaa kuitenkin kasvattajasta paremman kuvan, kun tämä antaa edes yhden tai kaksi ehdotusta nimeksi, vaikka nämä eivät mitään kovin uniikkeja taikka hienoja olisikaan. Ainakin silloin on yritetty, ja näiden nimiehdotusten pohjalta on itsekin helpompi keksiä vaikka joku parempi vaihtoehto jos mikään annetuista valmiista nimistä ei napannutkaan.


2.Syntymäaika ja -maa

Helpottaa paljon, kun varsalle on määrätty etukäteen tarkka syntymäaika. Myös esim. tietylle kuukaudelle rajattu aika on ok, eikä minulla oikeastaan ole mitään sitä vastaan jos syntymäaika on kokonaan ostajan päätettävissä. Kunhan kasvattaja ilmoittaa jos joku ajankohta ei sitten ole ok. Tämä onkin sellainen kiva lisä, muttei vaikuta ostopäätökseeni vaikka syntymäaika tiedoista puuttuisikin.

Syntymämaa on kiva tietää, joidenkin tallien sivuilla siitä ei lue mitään, enkä mielelläni halua joutua kaivamaan tallin sijaintitietoa jostain sieltä pitkän liirumlaarum -esittelyn joukosta. Minulla on vaikeuksia keskittymisen kanssa, ja pitkät tekstit ovat todella hankalia varsinkin jos sisältö ei ole kiinnostavaa, vaan sieltä pitäisi seasta etsiä yksi pikkutieto. Tästä on ihan oikea esimerkki, mutta en lähde nyt tallin nimeä erikseen huutelemaan. Tuo sijaintimaan puuttuminen kun tuskin suurinta osaa haitannee...


3.Mahdolliset painotuslajit

Tai lähinnä, jos varsaa ei saa tietyn painotteisena. Olen kysynyt monesti saako varsan askellajipainotteisena vaikka vanhemmat ovat vaikkapa western- tai valjakkopainotteisia. Tämä on ollut monelle ok. Varsa saattaisi jäädä ostamatta, jos sitä ei saisi tietyn painotteisena, tämä toki rodusta riippuen. Usein kierrän tämän sitten jättämällä hevosen kokonaan kisaamatta, jos painote ei nappaa. Jalostuskäyttöön kun nämä muutenkin suurimmalti osin hommaan. Oikea painote onkin plussaa, mutta tämäkään ei vaikuta suuremmin ostopäätökseeni.


4.Värivaihtoehdot

Tämä on heti nimen jälkeen tärkein asia, joka vaikuttaa ostopäätökseeni. Hevosella ei tarvitse olla valmista väriä valittuna, mutta vanhemmilla on oltava, ja se on luettava niiden sivuilla. Pelkkä kuva ei riitä siksi,että kuvista voi tulkita värin eri lailla, enkä tahdo joutua vaihtamaan hevoseni väriä siksi että olen merkinnyt hevoseni tietyn väriseksi, mutta vanhemman väri ei olekaan sitä mitä olen sen kuvista itse ymmärtänyt. JA KIMOLLA ON LUETTAVA POHJAVÄRI!

Genotyypit vanhempien sivuilla on suurta plussaa, tykkään värien realistisesta periytymisestä tiettyyn rajaan asti. Tietää silloin onko vanhempi vaikka homotsygootti ruunikko, vai onko siitä mahdollista saada rautias- tai mustapohjaista varsaa.


5.Suvun pituus

Tätä nyt ei tarvitse mainita, jos hevonen on alle 3-polvinen. Kiva kuitenkin tietää, onko varsa esim. tasan 4-polvinen, vai onko suku pidempi tai epätasainen siellä 3. polven jälkeen. Sen tarkemmin tätäkään tietoa ei tarvitse ilmoittaa, kunhan saan vähän osviittaa siitä suvusta ennen kuin alan sitä enemmän tutkailemaan.

Suku on yksi tärkeimmistä tekijöistä virtuaalihevosella, mutta voin itsekin tonkia sukulaisten sivuja. Kiva vain saada jotain ennakkokäsitystä siitä mitä on tulossa vastaan.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Copymerkintöjen läpinäkyvyys

Jos minun pitäisi nimetä yksi todella hermojaraastava asia virtuaalihevosissa, on se kuvien tekijänoikeusmerkinnät ja oikeastaan kaikki siihen liittyvä. Harrastajakunnasta löytyy niin monta tekijänoikeusnatsia jotka oikein kyttäävät muiden kuvalupa-asioita, ja varsinkin harvinaisten kanssa harrastaessa tämä kismittää, sillä oikeastaan kaikki kuvat ovat niitä luvanvaraisia farmikuvia tai valokuvaajien vapaasti kopioitavia otoksia. Yleisestikin kaikki kuvalupien piilottelut, epäselvät merkinnät ja muu yleinen tekijänoikeuksiin liittyvä on yksi sellainen piirre mikä minua joskus ajaa tästä harrastuksesta pois. Tuntuu, että jatkuvaan on joku hönkimässä niskaan jos merkkaankin itse copyt väärin, itse kun en jaksa edes kauheammin välittää muiden kuva-asioista, muuta kuin silloin kun olen kiinnostunut juuri tietyn hevosen kuvista, ajatuksena mahdollisesti hankkia jollekin omalle hevoselleni samanlaiset.

Oikeastaan pariin viime vuoteen en ole törmännyt sellaiseen julkiseen ilkkumiseen, mitä on joskus näkynyt esiintyvän foorumeilla parinkin nimettömäksi jäävän harrastajan toimesta. Ei sillä, hyvähän se on olla tarkka tekijänoikeusmerkinnöistä ja kuvien luvallisuudesta, mutta juuri nämä henkilöt itse ovat niitä jotka eniten piilottelevat niitä copymerkintöjä: laittavat ne niin että kuvan ottajan näkee vain viemällä hiiren kuvan päälle (erittäin ärsyttävää puhelimella, pitää mennä lähdekoodiin jos tahtoo tietää kuka kuvan on ottanut), ja usein käytössä on myös ihmeellisiä kirjainlyhenteitä, joita käyttäen ei varsinaisesti välttämättä löydä mihinkään jos sitä lähtee googlailemaan. Siinä alkaa hieman epäilemään niiden kuvien luvallisuutta, varsinkin jos julkisesti huudellaan muiden puuttuvista copymerkinnöistä ja ollaan itse olevinaan niin kaikkitietäviä ja sääntöjä pilkuntarkasti noudattavia kuva-asioiden suhteen. Kuulostaa kovasti omien hommien samanaikaiselta siloittelulta...

Tuleekin mieleen, kun aikanaan esittelin Valiant Warmbloodsin hötönetissä. Siellä eräs juuri tällainen valokuvanatsi ei tullut sanomaan kommentissaan mitään muuta kuin että minun pitäisi lisätä copymerkinnät erään orin sivuille. Tallin seitsemästä hevosesta kun yhden sivuilta oli unohtunut kuvien copymerkintä kiireessä touhutessa. Juu, ihan asiallista huomauttaa virheistä mutta come on oikeasti. Eikö ollut sitten parempaa tekemistä kuin alkaa heti kyttäämään ja huomauttelemaan kuva-asioista. Uutena harrastajana olisi ollut kiva saada edes jotain positiivistakin kommenttia tältä henkilöltä, varsinkin kun tämä oli yksi ennen hötölään löytämistäni eniten ihailemistani harrastajista. Noh, tämä sama tyyppihän harrasti juuri tätä copyjen piilottelua omilla talleillaan. Tunnistajat tunnistakoon, nimeltä en ala ketään tässä kuitenkaan mainitsemaan.


----------


Kuvalupien piilottelu noin muutenkin on mielestäni suoraan sanottuna ihan perseestä. Jos haluat uniikin virtuaalihevosen, piirrä sille itse kuvat tai saata se jollain muulla tavalla - kuten teksteillä tai kilpailumenestyksellä - spesiaalitapaukseksi. Sitä lupien epäselvää merkintää kun monesti perustellaan uniikkiudella ("en halua hevoselle massakuvia", "tuo ei saa käyttää tätä kuvaa kun minun ihanalla Bling-Bling Starlightilla on jo sama kuva ja sen pitää olla uniikkiyksilö", "etsikää omat kuvalupapaikkanne"). Ja minä kun vielä ajattelin tämän olevan yhteisöllinen harrastus... (:D)

Ymmärrän kyllä jos copymerkintöjen kanssa halutaan mennä siitä mistä aita on matalin, ja merkitään ne vain hätäisesti jonnekin päin hevosen sivua. Ei sen niin justiinsa tarvitse olla. Kunhan se kuvalupien sekava ja huoleton merkitseminen ei ole tahallista, tarkoituksena juurikin välttää muiden samoille kuva-apajille löytäminen taikka copyjen oikeellisuuden tarkistaminen (näyttelykäytössä, ktk-tilaisuuksissa jne).

Itsehän tein nyt sitten niin, että lisäsin Hazardin sivuille kattavan listan paikoista joista olen saanut luvat kuvien käyttöön, ihan osoitteineen kaikkineen. Oikeastaan tuo lista on ollut olemassa aina, mutta päivitin sen tänään ajankohtaiseksi ja muotoilin sen fiksumman näköiseksi. Jos joku sieltä tahtoo suoraan katsoa mistä olen hevosten kuvat hankkinut ja haluaa kysellä lupia samoista paikoista, niin siitä vaan. Aukokaa vaikka järjestelmällisesti joka linkki ja laittakaa sähköpostia jokaiselle farmille, niin että kohta kaikilla hevosilla on samat kuvat kuin omillanikin. Se kun ei ole mikään iso asia että (hui olkoon) kahdella tai jopa (kauhistus sentään) useammallakin virtuaalihevosella on saman irl-hevosen samat kuvat.

Tuo listahan on olemassa senkin takia että itse pääsen nopeasti noille kaikille kuvasivuille kun olen tekemässä hevosilleni sivuja. Myös kuvien luvallisuuden todentaminen on ihan jees juttu, tai siis että sen tallin tai valokuvaajan nimen takana on olemassa jokin osoite, ettei ole vain otettu luvattomia kuvia jostain ja itse keksitty joku hätäinen nimi kuvien alkuperälle. Lupasähköpostejahan minulla ei ole kaikista näyttää (minulla on yhteensä kolme virtuaalisähköpostia joilla olen ajan saatossa noita lupia kysellyt, niistä olen viime aikoina kaivellut noita kaikkia lupapaikkoja ja samalla merkinnyt omaan muistiin paikat jotka ovat antaneet kieltävän vastauksen), joten jos käyttämieni kuvien suhteen tulee jollain epäilyksiä niin en voi sille välttämättä mitään. Silloin pitää vain kyetä luottamaan kanssaharrastajan rehellisyyteen. Suurimmasta osasta kuvalupia on kyllä todisteet tallella, mikäli jollekin tulee vaikka mieleen kysyä milloin olen saanut kuvaluvat johonkin tiettyyn paikkaan.


----------


Asiaan vielä nyt lisätäkseni: kyllä tiedostan että jotkin farmit tai valokuvaajat saavat tuhottomasti kuvalupapyyntöjä ja ovat jo kyllästyneitä niihin, lopulta kieltäen kuvien käytön. Monet perustelevat tälläkin sen että ei nyt helvetti vieköön mennä kysymään lupia sellaisesta paikasta mistä jollain muulla on jo luvat. Asia on kuitenkin suoraan sanottuna niin, että mielestäni koko suomalainen kuvalupakulttuuri on perseestä. Me olemme liian kilttejä ja tarkkoja tekijänoikeusasioiden suhteen verrattuna muihin maihin. Itsekin omistan kalliit kamerat ja kuvankäsittelyohjelmat, ja laitan ottamiani kuvia aktiivisesti nettiin. Minua ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa jos joku ilman lupia minun kuviani käyttää, kunhan ei esitä niitä ominaan tai käytä kaupalliseen tarkoitukseen.

Olen tehnyt elämässäni paljon asioita mitä ei kehtaa julkisesti huudella, ja kyllä on tullut rikoksenkin polulla käytyä. Sääntöjä on hyvä aina noudattaa, mutta mitä tulee tekijänoikeusasioihin, on tässä mielestäni menty ihan liian pitkälle. Te, jotka olette tarkkoja virtuaalihevosten kuvista: miettikääpä ensi kerralla jakaessanne vaikka meemikuvia sosiaalisessa mediassa. Onhan niilläkin kuvilla ottaja, mutta laitatteko tarkkoja copymerkintöjä näihin vai lisäättekö vain sivullenne naureskellen hauskalle vitsille tai muulle tekstille joka kuvassa on? Niin, aika valikoivasti näytetään huolehtivan niistä tekijänoikeuksista...

Yhteenvetona tästä sekavasta tekstistä sanottakoon seuraavasti: minua ärsyttää toisten kuvalupien kyttääminen, copymerkintöjen tahallinen piilottelu sekä yleinen nihkeä asenne mitä tulee virtuaalihevosten kuviin. Jokainen harrastakoon tavallaan, olen kyllä huoletta esim. käyttänyt jalostukseen hevosia joilla tiedän varmasti olleen luvattomat kuvat koska en vain jaksa välittää. Kaiken kaikkiaan tämä on vain harrastus, jonka pitäisi huolettomasti johdattaa pois arjen tuomasta stressistä. Ja jos tekstistä saa sen kuvan että itse kyttäisin copymerkintöjä, niin en tosiaan harrasta sellaista. Kyllä minä mielelläni katselen mistä mitkäkin kauniit hevoskuvat on hankittu, mutta en mene huomauttamaan kellekään jos jonkun hevosen sivulta nyt sattuvat copymerkinnät puuttumaan. Hieman se saattaa ärsyttää, mutta oikeastaan vain sen takia että olisin mahdollisesti itsekin halunnut samat kuvat käyttöön (älkää nyt kuitenkaan kivittäkö minua tästä tavasta, en itse henkilökohtaisesti vain välitä siitä kuinka uniikit ne virtuaalihevosen kuvat ovat).


----------


Tällaisella asialla tänä päivänä. Kuva-asiat ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa koko harrastuksen ajan, ja osa mielipiteistäni niiden suhteen saattaa olla jonkun toisen mielestä ihan väärin tai turhan jyrkkiä. Olen nyt kuitenkin kantani sanonut, jatkossa pysyttelenkin sitten paljon informatiivisemmalla teemalla näissä kuvalupa-asioita käsittelevissä postauksissani.

Tässä kysellessäni kuvalupia farmeilta ympäri maailmaa tulee pohdittua kaikenlaista kuviin liittyvää, ja tosiaan tällä kertaa nousivat vähän nämä "vanhat möröt" pintaan. Onneksi viime aikoina ei tosiaan ole esiintynyt tällaista copyasioiden kyttäämistä sun muuta, ainakaan niin että itse olisin huomannut. Aloittelevana harrastajana minulle oli kuitenkin aikanaan kova pala kun ensimmäisenä minulle huomauteltiin kuvaluvista ja samoihin aikoihin useampia harrastajia haukuttiin yhdessä niin anonyymisti kuin oikeiden nimimerkkienkin takaa jos kuvalupa-asiat olivat jotenkin epäselviä. Keskusta on onneksi parantanut virtuaalimaailman ilmapiiriä huimasti, oikeastaan harmittaa kun se ei vielä ollut olemassa aloittelija-aikoinani. Olisi vältytty niin monelta harmilta ja mielensäpahoittamiselta... :D

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Miksi harrastan virtuaalihevosia

8.9.2017 olen kirjoittanut seuraavanlaisen tekstin Keskustan topaan nimeltä "Virtuaaliharrastuksesta apua päihdenuorille". Kiteyttää aika lailla minut ihmisenä, ja kertoo yhden suurimmista syistäni harrastaa virtuaalihevosia.



Aikalailla taitaa olla sanottu kaikki täällä mitä minulla tulee mieleen, mutta virtuaalihevosharrastus on tosiaan auttanut minuakin ongelmissa kun on saanut jotain mihin keskittyä. Varsinkin virtuaalihevosille asettamat tavoitteet ovat olleet jotain mihin tähdätä kun oikeasti elämä on välillä tuntunut ahdistavalta eikä ole ollut mitään oikean elämän tavoitteita mitä uskoisi edes kykenevänsä saavuttaa.

Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko on aikalailla tehnyt minut ajan myötä yksinäiseksi: ei minulla vaan riitä kiinnostus ihmissuhteisiin varsinkin kun tuntemattomat ihmiset vaan ahdistaa ja se tutustuminen on niin vaikeaa (koulukiusaaminen ei ainakaan parantanut ujoutta…). Alkoholi on toki auttanut sosialisoitumaan mutta sen verran on lähipiirissä alkoholismia että ihan oman itseni takia lopetin vähän aikaa sitten juomisen kokonaan (huomaa miten helppoa on vaan nollata pää alkoholilla, mutta loppupeleissä siinä menee vain rahaa ja mitään järkevää en saa edes aikaan humalassa). Katsotaan miten kauan tätä kestää, luultavasti juuri juomisen lopettamisen takia olen nyt joka päivä tehnyt muutaman tunnin verran jotain virtuaalihevoten kanssa. Kun on jotain, mihin keskittyy, ei ketuta ja masenna koko aikaa.

Lähes paras puolihan tässä harrastuksessa on toki se, että kun on yhteinen mielenkiinnonkohde, voi tutustua kaikenlaisiin ihmisiin tai olla tutustumatta. Kukaan ei tuomitse taustojen perusteella ja kun ollaan netissä, voi tietokoneen sulkea jos ei tahdo olla kenenkään kanssa tekemisissä. Koulussa/työpaikalla on usein niin, että muodostuu kuppikuntia ja toisia pilkataan ulkonäön/muun järjettömän syyn takia. Varsinkin täällä Keskustassa on aina ollut ihana ja ystävällinen ilmapiiri, ja täällä voi jotenkin huoletta kertoa omista asioistaan kun kukaan ei ole heti lyttäämässä.

Pelaaminen on harrastus, jota voisin verrata virtuaalihevosiin muuten, mutta tässä harrastuksessa parasta on juuri se luovuus: minulla on ollut tapana purkaa oikean elämän tapahtumia virtuaalihevosiin, ja monen monta virtuaalihevostani on saanut luonnekuvauksen jonkin tuntemani henkilön perusteella (joo, kusipäähevoset varsinkin). Minulla ainakin auttaa kun kirjoittaa asioista, mutta oikeassa elämässä en tykkää ollenkaan pitää päiväkirjaa. Sen takia onkin helppoa kirjoittaa vaikka tallipäiväkirjaa tai jotain.


Mitä tulee sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ahdistukseen, alkoholismiin sekä muihin ongelmiini, on virtuaalihevoset harrastuksena auttaneet niihin hurjasti. Tällä hetkellä saan myös ammattiapua näihin, ja toivon että joskus kanssakäyminen muiden kanssa olisikin minulla rennompaa. Aika näyttää, sillä välin keskityn elämän mukaviin puoliin ja jatkan harrastuksiani, jotka tuovat minulle ilonaiheita. Virtuaalihevoset ovatkin harrastuksistani se kaikkein suurin ilon ja stressihelpotuksen tuoja. <3

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Miksi harvinaiset on minun juttuni

Suoraan sanottuna olen jo pidemmän aikaa pohtinut, miksi virtuaaliharrastusta koskien suorastaan välttelen suomenhevosia (joo, vaikka minulla suokkitalli onkin...), ja kasvatan mieluummin niitä vinkuintian kieroselkäisiä kaljupääponeja. Viimein tajusin miksi noin yleinen ja rikas rotu ei minua kovinkaan sytytä. Harrastajia suokkien parissa on yksinkertaisesti ihan liikaa.

Virtuaalihevoset on pikkuhiljaa kuoleva harrastus, ja perinteiset pikseliponit ovat tuntuneet salakavalasti siirtyneen esimerkiksi Instagramiin. Harrastajia löytyy kuitenkin yhä mukava määrä, ja joka lähtöön on jotakin: niin tallia, hevosrotua kuin painotuslajiakin. Vaikka harrastajat tuntuvatkin valittavan sitä porukan vähyyttä, minua tämä ei hetkauta. Mutta hei, olenhan introvertti enkä edes netissä nimimerkin takana osaa olla mikään sosiaalisesti lahjakas tapaus saatika nauttia jatkuvasta kanssakäymisestä muiden harrastajien kanssa. Tekstin ei ole tarkoitus olla muita harrastajia haukkuva, vaan vähän pohjustusta siihen miksi en nauti yleisten rotujen kasvattamisesta yhtä paljon kuin harvinaisten kanssa puuhastelusta.

Kun olen ostamassa suomenhevosta, tulee ostotopaan kahdenkymmenen eri kasvattajan myyntihevosehdokkaat, joista pitäisi valikoida itselleen sopivat. Harvinaisia ostaessa vastauksia tulee ehkä viisi, riippuen rodusta. Viimeisimpään tennesseenwalkereiden ostotopaani tuli vain kaksi vastausta: nämä kahdelta pidemmän linjan kasvattajalta. Muilla kun on lähinnä vaan yksittäisiä rodun edustajia, joilla on itselleni jo liian käytetyt suvut. Silti minusta oli kivempaa shoppailla walkereita: niiden suvut oli minulle tuttuja, ja kasvattajat sellaisia joiden hevoset ennestään tiesin (Ionicista ostamani walkerin kanssa tosin piti pyytää kasvattajalta apua kun en minä niin monipuolisista ja kivoista suvuista osannut itselleni sopivaa yhdistelmää valita). Suokkipiireissä olen ihan pihalla, en tiedä suvuista mitään ja harrastajat ovat lähinnä samaa harmaata massaa  minulle. Tähän syy yksinkertaisesti se, että suokkikasvattajia vaan on niin paljon.

Jos minun pitäisi nimetä kymmenen suokkikasvattajaa, ei päähäni tulisi kuin ehkä pari hassua nimeä. Kyllähän nämä ihmiset pyörivät foorumeilla ja ovat jatkuvasti suoraan edessäni, mutta en minä vaan muista heitä kaikkia. Kun minun taas pitäisi nimetä kymmenen harvinaisten kasvattajaa, tietäisin heti kaikki kymmenen nimimerkkiä, näiden tallien nimet ja niiden kasvatusrodut lähes tarkalleen. Harvinaisten piireissä toiminta on niin hiljaista ja rauhallista, ja muihin kasvattajiin on helpompi tutustua kun sitä porukkaa ei ole liiaksi asti. Ei sillä, ettäkö epäsosiaalisena ihmisenä kauheasti muihin tutustuisin, mutta esimerkiksi yhteistyö on helpompaa harvinaisten kasvattajien kanssa, kun niissä piireissä ei pidetä kiirettä, hevosilla kisataan jos kisataan ja arvostetuimpia toimintoja on hevosten suvun jatkaminen joka minusta on mielekkäintä koko virtuaaliharrastuksessa. Ja mikä parasta, kasvattajat eivät höngi niskaan jos sivuilla ei tapahdu mitään, mutta ovat kuitenkin iloisia jos kasvattien kuulumisia heille silloin tällöin päivittelee.

Ettei tämä teksti nyt menisi vain suokeista marisemiseen, on sama kasvattajien paljous ja oma stressitasoni nousu huomattavissa myös puoliveripiireissä liikkuessa. Tämä ei kuitenkaan niin pahasti kun esimerkiksi eri puoliverikantakirjoihin lajittelu levittää jo vähän harrastajia talleineen ympäriinsä. Helpompi muistaa erikseen kwpn- ja holsteintallit kuin sekalaisia puokkeja kasvattavat tallit. Harmillista mutta totta.

Kaikesta huolimatta nautin virtuaaliharrastuksesta täysin siemauksin, mutta esimerkiksi tuuliviirimäisestä kiinnostuksestani johtuen harvinaiset hevoset tuntuvat kaikista turvallisimmalta. Nytkin Hazardin sivujensiirron aikaan en oikeastaan edes välitä, vaikka hevosten sivut ovat ihan retuperällä, osalle kasvattajista ei ole ilmoitettu uusia sivuja ja niin edelleen. Suokki- ja puokkitallieni kanssa stressaan nyt jatkuvaan milloin kasvattajat ottavat hevosensa takaisin kun niiden sivuilla ei tapahdu mitään, ja en ole oikein noista niidenkään sivumuutoksista saanut ilmoiteltua kuin muutamille kasvattajille. Ja stressin allahan en tästä harrastuksesta oikein nauti. Siksi olenkin nyt nyhrännyt viime ajat vain Hazardin kanssa.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Mikä kiinnostaa juuri nyt?

Suhteeni virtuaalihevosiin on jatkuvasti hyvin ailahtelevainen. Välillä mikään ei kiinnosta, joskus taas puuhastelen jonkun tallin parissa innoissani viikkosotalla ja jätän muut projektit sen varjoon. Sitten taas vaihdan tallia johon panostan, ja se äsken niin kiva talliprojekti saa seisoa pari kuukautta koskemattomana kunnes innostus siihen joskus taas palaa. Mikä virtuaalimaailmassa sitten juuri nyt kiinnostaa minua? Entä mihin en jaksa keskittyä tällä hetkellä lähes ollenkaan?

Harvinaiset hevoset
Joskus ne on ihan sieltä jostain, kun kuvia ei välttämättä löydy mistään, jalostusmateriaalista puhumattakaan. Jollain tapaa harvinaiset kuitenkin antavat eniten kun on kyse hevoskasvatuksesta: kaikki hevoset ovat merkittäviä yksilöitä jalostusta ajatellen, ja jo pienellä vaivannäöllä saa ne omat hevosensa jo näkymään siellä omanrotuistensa sukutauluissa. Mikä olisikaan hienompaa kuin nähdä, että sinun omistuksessasi olevat hevoset ovat jossain siellä kuudennessa polvessa, jonkun toisen kasvattajan hevosten suvuissa?

Värijalostus
Suorastaan kutkuttava tunne suunnitella jonkin erittäin väririkkaan rodun seuraavia varsaryppäitä, joissa varsat pääsevät jatkamaan vanhempiensa kauniita värilinjoja. Miten olisi esimerkiksi samppanjanvoikko tovero tennesseenwalker? (harmiksi tällaiselle ei löydy itseltäni mitään kuvia, voisihan sitä aina piirtää jos tänne asti päästään). Ihan perusvärisetkin sukulinjat on kivoja, esimerkiksi pelkästään mustia hevosia omaava emälinja (ja nythän ei tosiaan puhuta roduista joilla musta on se ainoa väri).

Pitkät suvut
Oli rotu mikä tahansa, on pitkät suvut oikeastaan aina kiinnostavia. Varsinkin silloin kun sieltä löytyy itselle ennen tuntemattomia nimiä. Harvinaisten kohdalla harmiksi vaan tuntuu menevän siihen, että siellä tietyillä roduilla on vaan ne tietyt nimet joka hevosen suvussa. No, onneksi on olemassa evm-sukuiset ja ainakin yksi innokas hevosten tuoja ja uusien sukulinjojen jalostaja, jolla on lopulta tähtäimessä ne pitkäsukuiset ihanuudet.