tiistai 3. marraskuuta 2020

Juuri kun kehuin karsineeni puoliverisiä...

 Pieni puokkitalli on pystyssä. Valenwood, minun oma pieni panostusprojekti, jonne olen siirtänyt muutaman itselleni tärkeän, estepainotteisen puoliverisen. Alkuun talliin piti ottaa myös koulupainotteisia hevosia, mutta sattuneesta syystä tulen suorittamaan kouluhevosten joukkotuhon, enkä hanki enää yhtään lisää. Ainakaan laatuarvosteluun tähtääviä yksilöitä. Sen sijaan puoliveristen osalla panostukseni tulee näkymään nimenomaan estehevosten parissa, kaikki mahdolliset meriitit tähtäimessä. Ehkä joskus perustan vastaavanlaisen projektin, johon sitten pistän kaikki kenttähevoseni. Niihinkin kun joskus harvakseltaan löytyy jonkin sortin kiinnostusta.

Tavoittelen Valenwoodin kanssa samaa tunnelmaa, mikä oli ilmassa pyörittäessäni Valiant Warmbloodsia. Tallissa on monta Valiantin kasvattia, ja sijainti on sama kuin edeltäjälläänkin. Tällä kertaa hevosmäärä on kuitenkin paljon pienempi, ja pääpanostus on rennossa tarinoinnissa. En ole koskaan ollut mikään sosiaalinen tapaus, joten tarinakilpailut ja tapahtumat luultavasti tulevat jäämään. Muuten kuitenkin haluan panostaa hevosiin yksilötasolla tuoden niiden persoonaa esille niin luonnekuvauksien kuin monipuolisten päiväkirjamerkintöjen avulla. Unohtamatta tietenkään aina niin mukavia ihmissuhdekoukeroita, jotka aion kuitenkin pitää selkeästi sivuosassa. Tärkeintä kun minulle virtuaalitallissa on aina ollut, ja tulee myöskin olemaan ne hevoset.

Olen aina arvostanut kaikista eniten YLA-palkintoa, jonka aionkin hankkia mahdollisimman monelle Valenwoodin hevosista. Seuraavaksi tulee lajilaatis, viimeisenä kantakirja. Tämä järjestys siksi, että tekstit tuovat eniten hevosen persoonaa esiin, ja massakisatut kiiltokuvahevoset vaan ovat mielestäni tylsiä. Kantakirjaaminenkin on sellainen juttu, että saanpahan yhden meriitin lisää hevosen nimen alle, ei sen kummempaa.

Tällä hetkellä, kun katson tuota pikkuhiljaa työstämääni puoliveriprojektia, tuntuu että olen palannut oman harrastukseni alkuajoille, ja osaan ottaa jotenkin paljon kevyemmin ja rauhallisemmin puoliveristen kanssa. Ikääntymisenkin suhteen otetaan paljon hitaammin, ja Valenwood tulee olemaan sellainen projekti, jonka pariin on aina mukava ja helppo palata pitkänkin tauon jälkeen, ilman ahdistusta siitä että nyt on hitokseen hommia rästissä.

torstai 24. syyskuuta 2020

Miten näitä hevosia oikein kertyykään...

Laitoin juuri myyntiin noin 50 kappaletta puoliverisiä. Aamulla otin jo listasta pois kymmenkunta yksilöä, ajattelin jos laitan ne myöhemmin listan jatkoksi. Sitten pitäisi karsia vielä vähän lisää, kuopata omia kasvatteja jotka eivät saa kotia ja joita en itse tarvitse. Sitten pitäisi ottaa yhteyttä pariinkymmeneen eri kasvattajaan, kysyä haluaako ottaa kasvattinsa takaisin, heitänkö kuoppaan vai myynkö eteenpäin vai mitä. Suoraan myyntikelpoisia hevosia olisi ollut tosiaan paljon enemmänkin, mutta en vain jaksanut kirjoittaa niiden tietoja ylös ja linkkailla tuonne myyntilistaan, tarkoituksena kun oli saada nyt äkkiä tänään tuo myynti pystyyn, ja katsella sitten myöhemmin uudelleen mitkä hevoset minä nyt oikeasti haluan pitää.

Joskus minulla tosiaan oli ihan mahdottoman paljon aikaa ja jaksamista nimenomaan puoliveristen kasvattamiseen, niillä kisaamiseen, tarinointiin ja kaikenlaisten meriittien metsästykseen. Niitä kertyi ehkä kaksi- kolmesataa kappaletta ja lopulta kyllästyin. Aloin panostaa yhä enemmän harvinaisiin hevosiin, niihin kun ei tarvinnut panostaa niin paljon yksilötasolla, jotta ne kelpasivat jalostukseen. Jalostushan tässä harrastuksessa on omasta mielestäni kivointa: kaikki perinnöllisyysasiat niin ulkonäön, luonteen sun muun suhteen on jotenkin niin kiehtovaa. Jos puoliveristen kanssa olisi sosiaalisesti hyväksyttävää vain jalostaa, ilman mitään kisailuja taikka meriittienkalastelua, niin varmasti jaksaisin harrastaa enemmänkin niiden parissa. Mutta kun ei, tästä syystä kiinnostukseni esimerkiksi suomenhevosiin on ollut aina lähes nollissa. Kyllähän minun kasvatit on kaupaksi mennyt, mutta sitä kun katsoo mitä meriittihirviöitä virtuaalimaailman suomenhevoset ovat, niin en tahdo kilpailla siinä sarjassa (no, eihän tämän harrastuksen tarvitse mikään kilpailu olla, mutta mieluummin sitä harrastaa ihan miten huvittaa, ja harvinaisten piireissä kukaan ei katso pahalla vaikka tyyli olisi millainen ja hevosia seisottaisi vuositolkulla tallissa ilman minkäänlaisia tavoitteita).

Kunhan olen hävittänyt sen 90% omista puoliverisistäni, joko myymällä tai kuoppaamalla ajan myötä, niin lupaan itselleni että pidän niiden kannan minimissä. Jos tekee mieli hamstrata hevosia, niin mieluummin harvinaisia. Harrastusvuosieni aikana olen oppinut mikä on minulle se oikea tyyli, ja kertookin paljon että puokkitalleja minulla on ollut varmaan kymmenkunta kappaletta joista kaikki on ennemmin tai myöhemmin lopettanut, mutta Hazard on ja pysyy, tällä hetkellä ollaan oltu elossa 6 ja puoli vuotta, mikä on itselleni ennätys. Mikään muu tallini ei ole ollut niin pitkäikäinen kuin Hazard.

Puoliveristen hävityksen jälkeen tulee ikävä kyllä suomenhevoset. Jos saan pidettyä maksimissaan 20 puoliveristä, saman verran suomenhevosia ja sitten tuhottoman määrän harvinaisia, niin olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Harvinaisissakin olisi jo kuopattavaa materiaalia melkoisesti, mutta niiden kanssa en ole koskaan ottanut stressiä. Pelottaa ajatellakin jos joskus muutankin mieleni ja päätän lopettaa Hazardin toiminnan ja myydä hevoset. Siinä olisikin sellainen urakka että ihan hirvittää... Se tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, ainakaan jos en sitten jossain välissä päätä lopettaa koko harrastusta.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Hazardin kasvatusroduista #1: georgian grande horse

Vuonna 2014 selasin hevosmaailma.netin rotuesittelyitä, varsinkin amerikkalaisten rotujen lista oli mielestäni älyttömän mielenkiintoinen. Sieltä muistan ihailleeni muun muassa colorado rangereita, missourinfoxtrottereita sekä morganinhevosia. Olin vasta perustanut Hazardin, siellä minulla oli saddlebredtamma Willamina sekä kalliovuortenhevosori Ackley. Saattoi siellä olla myös pari quarteria, arabia, morgania ja enkkutäykkiäkin jo siinä vaiheessa jos oikein muistan. Halusin silloin jonkin sellaisen kasvatusrodun, jonka kanssa voisin nyhjätä itsekseni, ja georgian grande nousi mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen. Muistaakseni hevosmaailma.netin sivulla ei ollut kuvia kyseisen rodun edustajista, mutta mielessäni kuvittelin aivan mahdottoman upean näköisen hevosen, olihan kyseessä saddlebredin ja friisiläisen risteytys.

Georgian grandeenhan voi käyttää toki rajatusti muitakin kylmäverirotuja, mutta useimmiten kyseessä on kuitenkin saddlebredin ja friisiläisen risteytys. Alkuun minulla oli ongelmia kuvapolitiikan suhteen, mutta olen käyttänyt tähän päivään mennessä omilla virtuaalisilla georgian grandeillani loppuunsa ihan minkä tahansa rotuisen hevosen kuvia, kunhan yksilö on muistuttanut joko saddlebredia, friisiläistä, jotain satunnaista kylmäveristä tai näiden risteytystä. Silloin, kun minä toin ensimmäisen georgian grandetammani Poquosonin, oli rotu monelle virtuaalihevosharrastajalle varsin tuntematon. Satunnaisilla kasvattajilla oli satunnaisia yksilöitä, mutta kukaan ei tuntunut olleen varsinaisesti perehtynyt tuon rodun kasvatukseen. Hazard lieneekin ensimmäisiä virtuaalitalleja, joissa kyseista rotua kasvatetaan suuremminkin.

Virtuaalisen ratsastajainliiton rotusivulta löytyy lista, jossa näkyy rekisteröityjen hevosten määrä vuosittain. Harmiksi lista pysähtyy vuoteen 2014, mutta siitä eteenpäin olen itse kasvatellut näitä Hazardissa. Kuitenkin tuolta on selvästi nähtävissä, että ennen vuotta 2015 rodun edustajia on rekisteröity vain 20 kappaletta, ja nyt tähän päivään mennessä niitä on yhteensä 126 kappaletta. Liiton kasvattajalistalta löytyy neljä kasvatusliitettä, joista kaksi kuuluu Hazardille. Yksi on Namyshillin, jossa rotua on kasvatettu siinä missä muitakin, eikä kyseinen talli ole painottunut niinkään yksinomaan georgian grandejen kasvatukseen. Sitten löytyy meidän yhteistyötallimme Encore.

Kics on tehnyt loistavaa työtä rodun esille tuomisessa, ja hänellä on upeita georgian grandeja joiden jälkeläisiä on useammalla eri harrastajalla. Encoresta löytyykin erittäin kauniita, piirrettyjä yksilöitä, jotka ovat kaapineet meriittejä sieltä sun täältä. Olen itse pyrkinyt Hazardilaisteni kanssa samalla tavalla laatispalkinnoille, mutta tähän asti ollaan edetty todella hitaasti. Joka tapauksessa, näillä näkymin virtuaalimaailmassa lienee vain kaksi aktiivista georgian grandejen kasvattajaa, ja lisää olisi kiva saada. Ainakin itse ostaisin mielelläni hevosen varsinkin tuoreemmasta suvusta, nyt kun omilla hevosilla on kaikilla samat nimet siellä suvuissa, ja sinällään yksin näiden kanssa nyhjääminen alkaa jo maistua puulta näin kuuden vuoden jälkeen...


----------


Voisin sanoa georgian granden olevan suosikkihevosrotuni, ja jos harrastaisin vielä IRL hevosia ja olisin älyttömän rikas, haluaisin välttämättä juuri tämänrotuisen hevosen itselleni.

Jos täällä on muuten Lost-faneja, jaksossa What Kate Did esiintyvä musta hevonen on georgian grande ;)

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Mitä toivon myytävältä hevoselta

Sanottakoon näin alkuun, että oma harrastustyylini määrittää melko paljon mitä minä haen myytävältä hevoselta. Hevosmäärä talleissani on suuri, hevosiin ei panosteta yksilöllisesti esim. tarinoiden niin paljon kuin ehdin tai haluaisin, eikä minulla ole kauheammin mielenkiintoa alkaa omien tuontieni ja kasvattieni jälkeen keksimään tietoja muiden kasvattamille hevosille. Sen takia suosinkin nykyään mahdollisimman valmiita paketteja, sellaisia varsoja joille tiedot ovat annettu jo etukäteen mahdollisimman kattavasti kasvattajan toimesta. Mitään kisaamista taikka muuta, edes valmiita sivuja ei hevosella tarvitse olla jotta siitä kiinnostun, mutta nykyään tuntuu että pelkät yhdistelmäehdotukset ovat silkka turn-off ainakin itselleni.


1.Nimi

Tämä on tärkein asia myytävässä hevosessa. Joskus olen ostanut varsan tai parikin, joille kasvattajalla ei ole ollut antaa nimiehdotuksia. Tämä on mielestäni tympeää, mielestäni kasvattajan pitää osata sen verran panostaa omiin kasvatteihinsa, että antaa edes yhden nimiehdotuksen varsalleen. Tälle poikkeuksena sitten toki, jos itse olen pyytänyt tilausvarsaa. Silloin voin aivan hyvin itsekin keksiä varsalle nimen.

Mielestäni antaa kuitenkin kasvattajasta paremman kuvan, kun tämä antaa edes yhden tai kaksi ehdotusta nimeksi, vaikka nämä eivät mitään kovin uniikkeja taikka hienoja olisikaan. Ainakin silloin on yritetty, ja näiden nimiehdotusten pohjalta on itsekin helpompi keksiä vaikka joku parempi vaihtoehto jos mikään annetuista valmiista nimistä ei napannutkaan.


2.Syntymäaika ja -maa

Helpottaa paljon, kun varsalle on määrätty etukäteen tarkka syntymäaika. Myös esim. tietylle kuukaudelle rajattu aika on ok, eikä minulla oikeastaan ole mitään sitä vastaan jos syntymäaika on kokonaan ostajan päätettävissä. Kunhan kasvattaja ilmoittaa jos joku ajankohta ei sitten ole ok. Tämä onkin sellainen kiva lisä, muttei vaikuta ostopäätökseeni vaikka syntymäaika tiedoista puuttuisikin.

Syntymämaa on kiva tietää, joidenkin tallien sivuilla siitä ei lue mitään, enkä mielelläni halua joutua kaivamaan tallin sijaintitietoa jostain sieltä pitkän liirumlaarum -esittelyn joukosta. Minulla on vaikeuksia keskittymisen kanssa, ja pitkät tekstit ovat todella hankalia varsinkin jos sisältö ei ole kiinnostavaa, vaan sieltä pitäisi seasta etsiä yksi pikkutieto. Tästä on ihan oikea esimerkki, mutta en lähde nyt tallin nimeä erikseen huutelemaan. Tuo sijaintimaan puuttuminen kun tuskin suurinta osaa haitannee...


3.Mahdolliset painotuslajit

Tai lähinnä, jos varsaa ei saa tietyn painotteisena. Olen kysynyt monesti saako varsan askellajipainotteisena vaikka vanhemmat ovat vaikkapa western- tai valjakkopainotteisia. Tämä on ollut monelle ok. Varsa saattaisi jäädä ostamatta, jos sitä ei saisi tietyn painotteisena, tämä toki rodusta riippuen. Usein kierrän tämän sitten jättämällä hevosen kokonaan kisaamatta, jos painote ei nappaa. Jalostuskäyttöön kun nämä muutenkin suurimmalti osin hommaan. Oikea painote onkin plussaa, mutta tämäkään ei vaikuta suuremmin ostopäätökseeni.


4.Värivaihtoehdot

Tämä on heti nimen jälkeen tärkein asia, joka vaikuttaa ostopäätökseeni. Hevosella ei tarvitse olla valmista väriä valittuna, mutta vanhemmilla on oltava, ja se on luettava niiden sivuilla. Pelkkä kuva ei riitä siksi,että kuvista voi tulkita värin eri lailla, enkä tahdo joutua vaihtamaan hevoseni väriä siksi että olen merkinnyt hevoseni tietyn väriseksi, mutta vanhemman väri ei olekaan sitä mitä olen sen kuvista itse ymmärtänyt. JA KIMOLLA ON LUETTAVA POHJAVÄRI!

Genotyypit vanhempien sivuilla on suurta plussaa, tykkään värien realistisesta periytymisestä tiettyyn rajaan asti. Tietää silloin onko vanhempi vaikka homotsygootti ruunikko, vai onko siitä mahdollista saada rautias- tai mustapohjaista varsaa.


5.Suvun pituus

Tätä nyt ei tarvitse mainita, jos hevonen on alle 3-polvinen. Kiva kuitenkin tietää, onko varsa esim. tasan 4-polvinen, vai onko suku pidempi tai epätasainen siellä 3. polven jälkeen. Sen tarkemmin tätäkään tietoa ei tarvitse ilmoittaa, kunhan saan vähän osviittaa siitä suvusta ennen kuin alan sitä enemmän tutkailemaan.

Suku on yksi tärkeimmistä tekijöistä virtuaalihevosella, mutta voin itsekin tonkia sukulaisten sivuja. Kiva vain saada jotain ennakkokäsitystä siitä mitä on tulossa vastaan.

torstai 13. elokuuta 2020

Hevospelit: Star Stable Online

Visuaalisesti kaunein tietämäni hevospeli on Star Stable Online. Olen pelannut sitä ehkä noin viisi vuotta, muista menoistani riippuen enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Useimmiten käy niin, että innostun pelaamaan, kulutan älyttömän määrän aikaa seikkaillen ympäri Jorvikia, tehden tehtäviä ja treenaten hevosia, ja sitten saan oikeastaan yliannostuksen koko pelistä eikä mieleni tee taas pitkään aikaan pelata ollenkaan.

Hyvät hevospelit ovat mielestäni harvassa. Syynä saattaa olla toki varsin nuori kohdekansa, ja siten pelin tekoon ei jakseta juuri panostaa, tarinat ovat tylsiä ja hevoset eivät edes näytä kovin hevosmaisilta. Pelatessani vuonna 2012 Elder Scrolls IV: Oblivionia, ajattelin että tässäkin on aidomman näköiset hevoset kuin sen ajan hevospeleissä, ja silloinkin Oblivion oli jo kuusi vuotta vanha peli...

Ja onhan SSO todella hyvä peli, vaikka hampaita kiristellen maksoinkin aikanaan elinikäisen Star Rider -jäsenyyden miettien, mitä kaikkia muita pelejä olisin sillä rahalla saanut. Mutta kuten sanoin, hyvät hevospelit ovat harvassa, ja tämä on kuitenkin sellainen joka on toiminut niin kevyenä ajantappajana kuin joskus myös hyvänä eskapismina kun arki on stressannut. Kyllä, minulle grafiikoilla on suuri merkitys. Ja tämän pelin grafiikoissa silmä ja mieli lepää.



Monelle virtuaalihevosharrastajalle SSO on jo entuudestaan tuttu peli, joten en jaksa alkaa sen kummemmin selittämään pelin tarinaa. Vaikka peli onkin lähtökohtaisesti suunnattu varhaisteini-ikäisille, on se kaikin puolin myös monen aikuisen makuun (itsellänikin ikää siis 23 vuotta). Miksi peliä suosittelen, on se että peli suuntautuu lähes kokonaan hevosten ympärille, mutta tehtäviä ei ole pakko tehdä koko ajan vaan maailmassa voi myös liikkua vapaasti, ihaillen maisemia tai suorittaen vaikka muita juttuja kuten metsästäen piilotettuja tähtiä tai treenaten hevosia ympäri maailmaa löytyvillä radoilla.

Controlit pelissä on yksinkertaiset, ja liikkuminen niin jalkaisin kuin hevosen selässäkin on erittäin käyttäjäystävällistä ja helppoa. Välillä tosin kyllä kiroan kun hevonen törmää esteeseen kun sen yli pitäisi hypätä, mutta vika löytynee silloin ihan käyttäjästä eikä pelistä. Osa tehtävistä tuntuu olevan hirveää toistoa, ja välillä eteneminen päätehtävässä saattaa tuntua tuskastuttavan hitaalta. Viime aikojen pelipäivitysten mukaan tuohon tehtävissä etenemiseen on tullut suuria muutoksia, ja nyt ei pitäisi tarvita tehdä viikon tai kahden ajan samoja tylsiä päivittäistehtäviä jotta tarinassa pääsee etenemään tietyssä kohtaa.

Noin muuten pelin tehtävät ovat ihan mukaansatempaavia, jos siis tykkää siitä että tarina on paljon hahmojen puheiden varassa, ja ne on itse luettava sen sijaan että yksikään NPC varsinaisesti puhuisi ääneen koko pelissä. Itse tykkään juuri tällaisesta tyylistä, varsinkin kun kuullunymmärtäminen joskus vähän on mitä on, ja keskittymisvaikeudetkin ovat vielä siinä mukana. Tämänlaisia pelejä haluaisin enemmän, pelattavuus kun on juuri sellainen mikä on omaan mieleeni. Eikä aiheen tarvitsisi edes pyöriä hevosten ympärillä.



Star Stable Online on ilmainen ladata, ja sitä voi pelata tasolle 5 asti (jos nyt oikein muistin). Maksullinen jäsenyys avaa koko maailman käyttöön sitä mukaa kun tarinassa etenee, ja sen voi ostaa joko kuukausittain, pidemmissä erissä tai sitten maksaa kerralla elinikäisen jäsenyyden. Monet asiat pelissä maksavat Star Coins -rahaa, joka on maksullista mutta jäsenet saavat sitä 100 joka lauantai. Uusia hevosia voi maksaa vain tällä valuutalla, mikä on sinällään harmi mutta ei haittaa minua kun tuota rahaa ehtii kertyä kun jäsenyys rullaa ja saatan olla välissä aina useammankin kuukauden pelaamatta.

Olen itse tällä hetkellä pelissä tasolla 20, jatkoin pelaamista taas useamman kuukauden tauon jälkeen. Minut löytää nimellä Ambra Dragonstone, en ole tosin suomen serverillä vaan olisiko ollut Spring Star. Kuvissa peliin eilen uutuutena tullut marwarinhevonen, tämä oli ehkä kaunein pitkiin aikoihin peliin tullut yksilö vaikka säännöllisesti tuonne tuleekin aina erittäin upeannäköisiä, uusia hevosia.


----------


Eipä tässä sen kummempaa, ajattelin esitellä tämänhetkisen suosikkihevospelini. Näitä kyllä löytyy, jatkossakin tulette siis kuulemaan pelaamisistani. Virtuaalipuolella on ollut nyt vähän hiljaista kun on ollut kaikkea muuta, kunhan olen vastuutehtävät sekä sovitut asiat hissukseen hoitanut. Ensi viikolla taas aktivoidutaan. Ja kyllä, osasyy virtuaalipuolen hiljenemiseen on kun pitää päästä vähän tuulettumaan peliharrastuksen parissa.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kesän hevoshankintoja

Ajattelin esitellä alla muutaman Hazardin tämänkesäisen hevoshankinnan. En muista milloin olen viimeksi ostanut suvullista hevosta toiselta harrastajalta, pitänee siihen paneutua sitten syksyllä. Näin kesän aikaan olen kuitenkin tuonut itselleni useamman uuden, evm-sukuisen hevosen. Nämä yksilöt tulevat todellakin tarpeeseen, ja ovatkin tuotu suurimmalti osin ihan vain jalostuskäyttöä ajatellen. Tämänkertaiseen tuontilaumaan olen erityisen tyytyväinen, vaikkakin minulle kovin tyypillisesti suurimmalta osalta puuttuu sivuiltaan vielä keksitty suku. Se kyllä tulee vielä itse kunkin sivuille viimeistään siinä vaiheessa kun joku muu harrastaja keksii lainata näitä jalostuskäyttöön. :)


----------


qh-t.Lizzie Quick Gun & qh-t.Dora Dynamite - Tämän kaksikon toin tarkoituksena saattaa vihdoin osa Hazardin vanhemmista evm-quartertammoista vihdoin vihreämmille laidunmaille. Oman jalostusmateriaalin ollessa vielä kovin vähäistä quarterhevosten osalta tulen luultavasti tuomaan tulevina kuukausina vielä muutaman muunkin uuden tamman itselleni. Myös pari oria uupuisi laumasta, tavoitteena karsia myös vanhemmista oreista pois ne joille en koe enää käyttöä. Jostain syystä en ole kokenut tarpeelliseksi jättää kauheammin varsoja omaan käyttööni vanhemmasta quarterkannastani, ja toivonkin näiden kahden tamman sekä niitä seuraavien quartertuontien kanssa saavani tehtyä tähän asiaan muutoksen.

twh-o.Bad Company - Myös tennesseenwalkereiden kanssa olisi tarkoitus uudistaa tuontihevoskantaa, ja uusien hevosten myötä niitä vanhempia, tarpeettomaksi jääviä saisi siirrettyä vihdoin kuoppaan. Walkereiden kanssa minulla on sellainen ongelma, että useamman orin kanssa on laatuarvostelutavoitteita, jonka takia näiden kanssa tullaan puuhaamaan vielä pitkään. Siitä huolimatta oli jo aika saada joukon jatkoksi ainakin yksi uusi ori, ja tästä syystä toin Bad Companyn. Orin väriksi tuli päistärikkö sen takia, että nyt tallin päistärikkölinjat polveutuvat vain parista hassusta hevosesta. Näin saadaan sukuihinkin vaihtelua, kun ei tarvitse aina käyttää niitä samoja hevosia jos haluaa nimenomaan päistärikön varsan.

twh-t.Lemon Moringa & twh-t.Stargazer - Tämän tammakaksikon tulevaisuudentavoitteisiin kuuluu puhtaasti jalostuskäyttö. Lemon Moringalla saatan kilpailla tai sitten en, ainakin tammalla on todella kiva nimi ja teema tämän varsoille on jo tiedossa. Molempien tammojen kohdalla halusin toteuttaa ihan vaan "tylsät" perusvärit, vaikkakin Stargazerin kimo väritys on kovin harvinainen ainakin irl-walkereiden keskuudessa. Vihdoin saan siirrettyä pari vanhempaa evm-walkertammaa kuoppaan, ihan vain koska ne eivät inspaa enkä raaski niitä eteenpäinkään myydä sivujen häviämisen uhalla. Näiden kahden kohdalla olen tehnyt jo hyvin jalostussuunnitelmia, ja sekä Lemon Moringa että Stargazer tullaan taatusti näkemään vielä pitkään Hazardin walkersuvuissa.

ox-o.Sanguine Craving ox - Tavoitteenani on pikkuhiljaa paikata myös Hazardin alkuperäinen arabikanta tuomalla vanhojen hevosten tilalle uusia, enemmän domestic-linjaisen nimen omaavia. Kaikki Hazardin arabit kun sattuvat olemaan domesticeja mutta nimet sitten vähän enemmän sellaisia perinteisiä arabinimiä. Sanguine Craving on sellainen minun oma pikku vampyyri, komea musta otus joka tulee näkymään ainakin meidän nsh-jalostuksessa. Nimen lisäksi myös painote orilla on entisistä Hazardilaisista poikkeava: tarkoituksenani kun on pikkuhiljaa vaihtaa kaikkien arabieni aikaisempi koulupainote askellajeihin (ARJ:n ylläpitäjänä minun ehkä pitäisi olla esimerkkinä, mutta kun en laatiksiinkaan ole näitä viemässä niin ehkä tällä kertaa se koulun ja askellajien sekakisaus on ihan hyväksyttävää... :D).

morg-t.Stardust Highway - Tämä tamma oli minulla pöytälaatikossa valmiina tuontina kolme vuotta, rotuna tosin oli silloin saddlebred. Ottaen huomioon, että Hazardissa oli viisi evm-sukuista morganoria ja vain yksi tamma (parhaimpana aikana evm-tammoja on ollut yhtäaikaa vain kaksi kappaletta), oli ihan hyvä päätös tuoda nyt sitten ainakin yksi morgantamma ihan vain jalostuskäyttöön. Ehkä me tullaan kisaamaankin, aika sen sitten näyttää mitenkä tuo oikein innostaa. Joka tapauksessa, löysin upeat morgantamman kuvat mutta nimipää löi ihan tyhjää. Onneksi minulla sattui lojumaan silloin pöydällä virtuaalihevosiin liittyviä muistiinpanoja sisältävä vihko, jonka uumenissa Stardust Highway -niminen tuontitamma oli jo tuhottoman pitkän ajan odotellut käyttöön pääsyä. Sainkin sitten samalla hyödynnettyä sekä käyttämättömän tuonnin että upean morgankuvan. Erittäin kätevää. :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Copymerkintöjen läpinäkyvyys

Jos minun pitäisi nimetä yksi todella hermojaraastava asia virtuaalihevosissa, on se kuvien tekijänoikeusmerkinnät ja oikeastaan kaikki siihen liittyvä. Harrastajakunnasta löytyy niin monta tekijänoikeusnatsia jotka oikein kyttäävät muiden kuvalupa-asioita, ja varsinkin harvinaisten kanssa harrastaessa tämä kismittää, sillä oikeastaan kaikki kuvat ovat niitä luvanvaraisia farmikuvia tai valokuvaajien vapaasti kopioitavia otoksia. Yleisestikin kaikki kuvalupien piilottelut, epäselvät merkinnät ja muu yleinen tekijänoikeuksiin liittyvä on yksi sellainen piirre mikä minua joskus ajaa tästä harrastuksesta pois. Tuntuu, että jatkuvaan on joku hönkimässä niskaan jos merkkaankin itse copyt väärin, itse kun en jaksa edes kauheammin välittää muiden kuva-asioista, muuta kuin silloin kun olen kiinnostunut juuri tietyn hevosen kuvista, ajatuksena mahdollisesti hankkia jollekin omalle hevoselleni samanlaiset.

Oikeastaan pariin viime vuoteen en ole törmännyt sellaiseen julkiseen ilkkumiseen, mitä on joskus näkynyt esiintyvän foorumeilla parinkin nimettömäksi jäävän harrastajan toimesta. Ei sillä, hyvähän se on olla tarkka tekijänoikeusmerkinnöistä ja kuvien luvallisuudesta, mutta juuri nämä henkilöt itse ovat niitä jotka eniten piilottelevat niitä copymerkintöjä: laittavat ne niin että kuvan ottajan näkee vain viemällä hiiren kuvan päälle (erittäin ärsyttävää puhelimella, pitää mennä lähdekoodiin jos tahtoo tietää kuka kuvan on ottanut), ja usein käytössä on myös ihmeellisiä kirjainlyhenteitä, joita käyttäen ei varsinaisesti välttämättä löydä mihinkään jos sitä lähtee googlailemaan. Siinä alkaa hieman epäilemään niiden kuvien luvallisuutta, varsinkin jos julkisesti huudellaan muiden puuttuvista copymerkinnöistä ja ollaan itse olevinaan niin kaikkitietäviä ja sääntöjä pilkuntarkasti noudattavia kuva-asioiden suhteen. Kuulostaa kovasti omien hommien samanaikaiselta siloittelulta...

Tuleekin mieleen, kun aikanaan esittelin Valiant Warmbloodsin hötönetissä. Siellä eräs juuri tällainen valokuvanatsi ei tullut sanomaan kommentissaan mitään muuta kuin että minun pitäisi lisätä copymerkinnät erään orin sivuille. Tallin seitsemästä hevosesta kun yhden sivuilta oli unohtunut kuvien copymerkintä kiireessä touhutessa. Juu, ihan asiallista huomauttaa virheistä mutta come on oikeasti. Eikö ollut sitten parempaa tekemistä kuin alkaa heti kyttäämään ja huomauttelemaan kuva-asioista. Uutena harrastajana olisi ollut kiva saada edes jotain positiivistakin kommenttia tältä henkilöltä, varsinkin kun tämä oli yksi ennen hötölään löytämistäni eniten ihailemistani harrastajista. Noh, tämä sama tyyppihän harrasti juuri tätä copyjen piilottelua omilla talleillaan. Tunnistajat tunnistakoon, nimeltä en ala ketään tässä kuitenkaan mainitsemaan.


----------


Kuvalupien piilottelu noin muutenkin on mielestäni suoraan sanottuna ihan perseestä. Jos haluat uniikin virtuaalihevosen, piirrä sille itse kuvat tai saata se jollain muulla tavalla - kuten teksteillä tai kilpailumenestyksellä - spesiaalitapaukseksi. Sitä lupien epäselvää merkintää kun monesti perustellaan uniikkiudella ("en halua hevoselle massakuvia", "tuo ei saa käyttää tätä kuvaa kun minun ihanalla Bling-Bling Starlightilla on jo sama kuva ja sen pitää olla uniikkiyksilö", "etsikää omat kuvalupapaikkanne"). Ja minä kun vielä ajattelin tämän olevan yhteisöllinen harrastus... (:D)

Ymmärrän kyllä jos copymerkintöjen kanssa halutaan mennä siitä mistä aita on matalin, ja merkitään ne vain hätäisesti jonnekin päin hevosen sivua. Ei sen niin justiinsa tarvitse olla. Kunhan se kuvalupien sekava ja huoleton merkitseminen ei ole tahallista, tarkoituksena juurikin välttää muiden samoille kuva-apajille löytäminen taikka copyjen oikeellisuuden tarkistaminen (näyttelykäytössä, ktk-tilaisuuksissa jne).

Itsehän tein nyt sitten niin, että lisäsin Hazardin sivuille kattavan listan paikoista joista olen saanut luvat kuvien käyttöön, ihan osoitteineen kaikkineen. Oikeastaan tuo lista on ollut olemassa aina, mutta päivitin sen tänään ajankohtaiseksi ja muotoilin sen fiksumman näköiseksi. Jos joku sieltä tahtoo suoraan katsoa mistä olen hevosten kuvat hankkinut ja haluaa kysellä lupia samoista paikoista, niin siitä vaan. Aukokaa vaikka järjestelmällisesti joka linkki ja laittakaa sähköpostia jokaiselle farmille, niin että kohta kaikilla hevosilla on samat kuvat kuin omillanikin. Se kun ei ole mikään iso asia että (hui olkoon) kahdella tai jopa (kauhistus sentään) useammallakin virtuaalihevosella on saman irl-hevosen samat kuvat.

Tuo listahan on olemassa senkin takia että itse pääsen nopeasti noille kaikille kuvasivuille kun olen tekemässä hevosilleni sivuja. Myös kuvien luvallisuuden todentaminen on ihan jees juttu, tai siis että sen tallin tai valokuvaajan nimen takana on olemassa jokin osoite, ettei ole vain otettu luvattomia kuvia jostain ja itse keksitty joku hätäinen nimi kuvien alkuperälle. Lupasähköpostejahan minulla ei ole kaikista näyttää (minulla on yhteensä kolme virtuaalisähköpostia joilla olen ajan saatossa noita lupia kysellyt, niistä olen viime aikoina kaivellut noita kaikkia lupapaikkoja ja samalla merkinnyt omaan muistiin paikat jotka ovat antaneet kieltävän vastauksen), joten jos käyttämieni kuvien suhteen tulee jollain epäilyksiä niin en voi sille välttämättä mitään. Silloin pitää vain kyetä luottamaan kanssaharrastajan rehellisyyteen. Suurimmasta osasta kuvalupia on kyllä todisteet tallella, mikäli jollekin tulee vaikka mieleen kysyä milloin olen saanut kuvaluvat johonkin tiettyyn paikkaan.


----------


Asiaan vielä nyt lisätäkseni: kyllä tiedostan että jotkin farmit tai valokuvaajat saavat tuhottomasti kuvalupapyyntöjä ja ovat jo kyllästyneitä niihin, lopulta kieltäen kuvien käytön. Monet perustelevat tälläkin sen että ei nyt helvetti vieköön mennä kysymään lupia sellaisesta paikasta mistä jollain muulla on jo luvat. Asia on kuitenkin suoraan sanottuna niin, että mielestäni koko suomalainen kuvalupakulttuuri on perseestä. Me olemme liian kilttejä ja tarkkoja tekijänoikeusasioiden suhteen verrattuna muihin maihin. Itsekin omistan kalliit kamerat ja kuvankäsittelyohjelmat, ja laitan ottamiani kuvia aktiivisesti nettiin. Minua ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa jos joku ilman lupia minun kuviani käyttää, kunhan ei esitä niitä ominaan tai käytä kaupalliseen tarkoitukseen.

Olen tehnyt elämässäni paljon asioita mitä ei kehtaa julkisesti huudella, ja kyllä on tullut rikoksenkin polulla käytyä. Sääntöjä on hyvä aina noudattaa, mutta mitä tulee tekijänoikeusasioihin, on tässä mielestäni menty ihan liian pitkälle. Te, jotka olette tarkkoja virtuaalihevosten kuvista: miettikääpä ensi kerralla jakaessanne vaikka meemikuvia sosiaalisessa mediassa. Onhan niilläkin kuvilla ottaja, mutta laitatteko tarkkoja copymerkintöjä näihin vai lisäättekö vain sivullenne naureskellen hauskalle vitsille tai muulle tekstille joka kuvassa on? Niin, aika valikoivasti näytetään huolehtivan niistä tekijänoikeuksista...

Yhteenvetona tästä sekavasta tekstistä sanottakoon seuraavasti: minua ärsyttää toisten kuvalupien kyttääminen, copymerkintöjen tahallinen piilottelu sekä yleinen nihkeä asenne mitä tulee virtuaalihevosten kuviin. Jokainen harrastakoon tavallaan, olen kyllä huoletta esim. käyttänyt jalostukseen hevosia joilla tiedän varmasti olleen luvattomat kuvat koska en vain jaksa välittää. Kaiken kaikkiaan tämä on vain harrastus, jonka pitäisi huolettomasti johdattaa pois arjen tuomasta stressistä. Ja jos tekstistä saa sen kuvan että itse kyttäisin copymerkintöjä, niin en tosiaan harrasta sellaista. Kyllä minä mielelläni katselen mistä mitkäkin kauniit hevoskuvat on hankittu, mutta en mene huomauttamaan kellekään jos jonkun hevosen sivulta nyt sattuvat copymerkinnät puuttumaan. Hieman se saattaa ärsyttää, mutta oikeastaan vain sen takia että olisin mahdollisesti itsekin halunnut samat kuvat käyttöön (älkää nyt kuitenkaan kivittäkö minua tästä tavasta, en itse henkilökohtaisesti vain välitä siitä kuinka uniikit ne virtuaalihevosen kuvat ovat).


----------


Tällaisella asialla tänä päivänä. Kuva-asiat ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa koko harrastuksen ajan, ja osa mielipiteistäni niiden suhteen saattaa olla jonkun toisen mielestä ihan väärin tai turhan jyrkkiä. Olen nyt kuitenkin kantani sanonut, jatkossa pysyttelenkin sitten paljon informatiivisemmalla teemalla näissä kuvalupa-asioita käsittelevissä postauksissani.

Tässä kysellessäni kuvalupia farmeilta ympäri maailmaa tulee pohdittua kaikenlaista kuviin liittyvää, ja tosiaan tällä kertaa nousivat vähän nämä "vanhat möröt" pintaan. Onneksi viime aikoina ei tosiaan ole esiintynyt tällaista copyasioiden kyttäämistä sun muuta, ainakaan niin että itse olisin huomannut. Aloittelevana harrastajana minulle oli kuitenkin aikanaan kova pala kun ensimmäisenä minulle huomauteltiin kuvaluvista ja samoihin aikoihin useampia harrastajia haukuttiin yhdessä niin anonyymisti kuin oikeiden nimimerkkienkin takaa jos kuvalupa-asiat olivat jotenkin epäselviä. Keskusta on onneksi parantanut virtuaalimaailman ilmapiiriä huimasti, oikeastaan harmittaa kun se ei vielä ollut olemassa aloittelija-aikoinani. Olisi vältytty niin monelta harmilta ja mielensäpahoittamiselta... :D