perjantai 2. huhtikuuta 2021

Miksi ostin juuri tämän hevosen #2

Noin vuosi takaperin tein ensimmäisen postauksen tähän sarjaan. Eiköhän olisikin jo aika jatkaa tätä, varsinkin kun noin muutenkin on jäänyt kirjoittaminen viime aikoina vähemmälle. Ja onhan noita hevosia tullut ostettua melkoisesti sitten viime kerran. :)


RWR Jameela Sabr

Olin jo useampaan otteeseen katsonut läpi Ravenwood Ranchin saman vanhan kasvattimyyntisivun. Aiemmin en ollut niin kiinnostunut arabeista että olisin tarjonnut kotia tälle tammalle. Kun tämä sama kasvattimyynti tuli eteeni myöhemmin uudelleen, erottui juuri tämä myytävä varsa sieltä aivan kuin huutaen että ota minut mukaasi! No, pitkäsukuiselle arabitammalle on aina tarvetta Hazardissa. Varsinkin kun suku eroaa hyvin paljon muista omistamistani saman rodun edustajista. Tämä tamma onkin erittäin tervetullut lisä hevoslaumaani.


Naeema al Qismat

Tämän tamman ostin tämän vuoden puolella, kahden muun al Qismatista tulevan arabin kanssa. Naeeman emä oli se, mihin minä ihastuin, ja kasvattaja sai ehdottaa sille oria kun en minä osannut itse päättää. Tämäkin yksilö oli oikein tervetullut lisä Hazardin arabilaumaan, pitkäsukuisille arabeille kun on ollut omassa kasvatustyössäni nyt viime aikoina huutava tarve. Kuvatkin tälle satuin löytämään aivan erityisen kauniista tammasta. Naeema onkin oikein miellyttävä katseltava kivan sukunsa lisäksi.


Adriaan v.d. Duren

Alegresta matkaani tuli alkuvuodesta KTK-I palkittu friisiläisori, jonka isä on ihailemani Duren Rody! Tarvitseeko tästä sen enempää sanoa? Ainakin Hazardin jalostusohjelmaan tämä musta komistus on erittäin hieno lisä.


America v.d. Ravenwood

Tämä oli ensimmäinen ostamani friisiläinen. Ostohetkellä tamma ei tuntunut minulle mitenkään sen erityisemmältä, tarkoitus oli vain käyttää sitä georgian grande -jalostukseen sitten aikanaan. Mutta onhan tämä nyt jälkikäteen minulle erittäin merkittävä hevonen. Hazardin ensimmäinen friisiläinen, ja rodun edustajia on tullut tämän tamman jälkeen hankittua laumallinen. America olikin hyvä ostos, vaikkei ollutkaan varsin harkittu.


Miss Dangerous Sparkle

Pitkäsukuinen, kisattu ja muutenkin valmiiksi panostettu georgian grandetamma jonka emälinja menee suoraan Kicsin ihanaan Glitter Puffiin, jota voi pitää jonkinlaisena virtuaalisten georgian grandejen menestyneimpänä kantatammana... Miksi en olisi ostanut tätä yksilöä? Muutenkin kun on tullut haalittua georgian grandeja ihan mistä tahansa niitä vain on mahdollista saada.


Katie Scarlett Ion

Tämän tamman ostin vuosia sitten, en edes muista milloin. Siinä vaiheessa minulla oli vain lyhytsukuisia kalliovuortenhevosia, joten en tiedä miksi menin ostamaan juuri pitkäsukuisen tamman. Joka tapauksessa tällä on kiva suku, pääosin Ioniclaisia ja yksi Branwenlainen sekä yksi Knoxdalelainen. Jalostuskäyttöhän minulla on tavoitteena jokaiselle Hazardiin ostamalleni hevoselle, joten sitä ajatellen Katienkin ostin. Vielä ei olla päästy tätä aietta toteuttamaan, mutta mielelläni tuosta tulee teettämään varsoja kun on niin kiva tamma kaikin puolin.


B.B. Excellent Excuse

Löysin upeat kuvat voikolle quarterhevosorille, ja enää minulta puuttui se ori jolle ne kuvat laitan. Birch Bark Ranchilta tuli myyntiin jokunen aika tämän jälkeen kasvatteja, joista löytyi mukavasukuinen orivarsa, jolla oli vielä mahdollisuus voikkoväriin. Ilman noita kuviakin olisin kyseisen orin ostanut, onhan sen sukukin juuri sopiva jalostuskäyttöä ajatellen. Exen mukana matkaan tuli myös toinen quarterhevosori, pidempisukuinen ja ihan yhtä toivottu lisä Hazardin hevoslaumaan.


HWA Fiery Dragonborn

Hazardissa oli vuonna 2014 ennestään vain yksi saddlebred, Willamina. Rotu oli itselleni vielä varsin tuntematon ja olin arka ostamaan Hazardiin lisää saddlebredeja. Minulle oli tarjottu jo aiemmin tekemääni ostotopaan Hawalaisia saddlebredvarsoja, mutten ollut uskaltanut sellaista ottaa kun en tiennyt mitä oikein senrotuisella hevosella tekisin. Kun Hawasta sitten tuli myöhemmin lisää myytäviä, oli minun pakko tehdä HETI tarjous varsasta jonka nimi oli Fiery Dragonborn. Olin pelannut Skyrimiä taukoamatta viimeisten kuukausien ajan, joten tottakai minun oli tehtävä tarjous Dragonbornista! Muistan kasvattajan kysyneen minulta miksi aiemmin myynnissä olleet varsat eivät olleen kelvanneet. En muista mitä vastasin, mutta en todellakaan kehdannut sanoa että olin halunnut orin pelkästään mielipuolisen Skyrim-fanittamisen takia. No, joka tapauksessa Dragonista on näin vuosien saatossa tullut Hazardin eniten jalostuksessa käytetty saddlebredori, ja muutenkin yksi suosikeistani niin nimen, ulkonäön, suvun kuin kaiken muunkin suhteen. Tämän orin jälkeen Hazardiin on tullut suuri määrä saddlebredeja niin Hawasta kuin muiltakin kasvattajilta, ja ehkä juuri nimen omaan sen ansiosta!

tiistai 16. helmikuuta 2021

Pieniä ilonaiheita

 Muutamia pieniä, itseäni ilahduttavia asioita virtuaaliharrastuksen parissa, kun nyt ei sen parempia aiheita tullut mieleen kirjoittaa, ja kerrankin on oikein virkeä ja positiivinen olo.

  1. Kun ostat pitkäsukuisen hevosen, ja sivuja tehdessä huomaat oman tuonnin/kasvatin jossain siellä suvussa.
  2. Kun olet saamassa hevosta laatuarvostelukuntoon, ja huomaat että muualle myymäsi kasvatti on ansioitunut jollain tapaa (kisat, meriitit, tekstit tmv) ja sen ansiosta et itse joudu hankkimaan ylimääräistä jälkikasvua jolla kisata tai touhuta muuta.
  3. Ylipäätään kun näet oman tuonnin/kasvatin jalostuskäytössä.
  4. Myös tarinakäyttö on aivan mahtavaa, kiva että hevosesta saa irti niin paljon. :)
  5. Kun joku haluaa käyttää hevostasi jalostukseen, varsinkin jos kyseessä on joku yleisempi rotu ja hevonen esiintyy edukseen kaikkien muiden rotutovereidensa seasta.
  6. Kun saat vihdoin ne sijoitukset täyteen ja pääset huokaisemaan helpotuksesta (vihaan/rakastan kisaamista - mukava kerätä sijoituksia mutta se vaivannäkö muotoonlaitoissa sun muussa!)
  7. Kun järjestämiisi harvinaisempiin luokkiin tulee osallistujia.
  8. Kun joku kauan nurkissa pyörinyt hevonen yllättäen inspiroikin, ja saat sille saman päivän aikana melkein kaikki tarpeelliset tekstit kirjoitettua.
  9. Kun löydät juuri sen täydellisen puolison varsinkin harvinaisemman rotuiselle hevoselle.
  10. Kun löydät hevoselle juuri sen itsensä näköiset kuvat, jotenkin se hevosen koko persoonallisuus vaan huokuu joistain kuvista.
  11. Kun joku harvinaisten kasvattaja on hankkinut uusia hevosia talliinsa, ja pääset salaa vilkuilemaan niiden sivuja, haaveillen niiden tulevasta jälkikasvusta :D
  12. Kun et ole pitkään aikaan lukenut virtuaaliblogeja, joten uutta luettavaa on tullut roppakaupalla.

tiistai 9. helmikuuta 2021

Kyllä nyt surettaa

Olen vähentänyt suomenhevosteni määrää todella paljon viime aikoina, ja yrittänyt miettiä mitkä yksilöt pidän, mitkä kuoppaan jne.

No, minulla on kymmenkunta muilta kasvattajilta ostettua suomenhevosta, ja niiden sivujen selailu meni osimoilleen näin:

  1. Kahden kasvattajalla oli sivut Suntuubissa = vanhempien sivut kadonneet, tallin sivut kadonneet, kasvattajan yhteystiedot kadonneet
  2. Kahdella oli sivut Altervistassa ---> sivut oli jäädytetty
  3. Kahden kasvattajat oli vain lopettanut, sivut kyllä löytyi Web Archivesta, mutta siinä sitten mietin pääni puhki, ottaako ollenkaan kasvattajaan yhteyttä vai kuoppaanko vain hevosen (sivut tyhjät, mitään tekemätön, ei vielä raaskisi kuopata). Tässä vaiheessa huomautettakoon että ahdistun kamalasti sosiaalisista tilanteista, myös virtuaalihevosten kanssa touhutessa tapahtuvia, varsinkin silloin kun pitäisi olla palauttamassa kasvattia. Kaikki menee paitsi kasvatin palautus, jos se on vain millään vältettävissä!
  4. Taisi olla kolmannenkin kasvattaja lopettanut...
  5. Mörkövaaran, Sointulan ja Hymnin kasvateilla oli ainoastaan vanhempien sivut toiminnassa, ja muiden sukulaisten sivut löytyivät viimeistään Web Archiven kautta. Nämä kolme ovatkin ainoat muilta ostetut suokit jotka minulle vielä jää.
Olen jo aiemmin kysellyt kasvattajilta muutamasta hevosesta palautusta koskien, osasta pitänee vielä kysellä kunhan siihen henkisesti ensin valmistaudun. Onneksi kukaan ei ole tähän mennessä pannut pahakseen kasvattipalautuksia, ja mukava vaan että hevonen pääsee vielä käyttöön vaikkei itseäni se enää ole inspannutkaan.

Otsikkoa selventäen, mikä minua nyt niin kauheasti surettaa, niin kauhean moni suomenhevosharrastaja on lopettanut harrastuksen, tai ainakin kyseisen tallinsa toiminnan. Miksi? Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kun suomenhevoset minua kerrankin kiinnostaisi, niin minulle aiemmin myyneet kasvattajat ovat hävinneet, hevosten sivut ovat vaihtaneet osoitetta/kadonneet, ylipäätään tuntuu että kaikki vanhat, ihailemani upeat pitkänkinlinjan kasvattajat ovat vain pistäneet pillit pussiin. Edelleen, minkä ihmeen takia?

perjantai 22. tammikuuta 2021

Tennesseenwalkereiden värit #2

Tein aikani kuluksi pienimuotoista tutkimusta tennesseenwalkereiden värien esiintyvyydestä IRL hevosissa. Otanta on tällä kertaa vain neljältä tallilta, ja esimerkiksi osa erikoisväreistä on jäänyt sen takia pois laskuista (hopea, hallakko...). Jos tämä aihe kiinnostaa muita harrastajia enemmältikin, voin tottakai tehdä laajempaa otantaa, jolloin näiden värien jakautuminen näkyy mahdollisimman realistisesti.

Tutkimiini talleihin sisältyy Falling Waters Farm, Holmes Farm Walkers, Lazy Sousa Ranch sekä Triangle B Walkers. Näistä muilla talleilla on melko sekaisin kaikkia perusvärejä, mutta Holmes Farm on erikoistunut nimenomaan voikkoväreihin. Tästä syystä jätin kyseisen tallin kasvattilistat koskematta, ja laskin mukaan vain heidän nykyiset ja entiset, aikuiset jalostushevosensa.

Alla listaa hevosten värien esiintymisestä tennesseenwalkereilla. Hevosia on laskujeni mukaan yhteensä 218 kappaletta.


Pohjavärit

Rautiaspohjaiset: 86

Ruunikkopohjaiset: 49

Mustapohjaiset: 83


Erikoisvärit

Päistärikkö: 6

Samppanja: 4

Kimo: 4

Voikko: 59 joista yksinkertaisia 45 ja kaksinkertaisia 14

Tobiano: 12

Frame: 3

Sabino/sabinonkaltainen: 1

Tovero: 2


Värit yksilöllisesti

Rautias: 32

Ruunikko: 25

Musta: 66

Rautiaanpäistärikkö: 2

Mustanpäistärikkö: 4

Samppanjanrautias: 1

Samppanjanruunikko: 2

Samppanjanmusta: 1

Rautiaankimo: 1

Mustankimo: 3

Voikko: 32

Ruunivoikko: 12

Mustanvoikko: 1

Cremello: 9

Perlino: 5

Rautias tobiano: 3

Ruunikko tobiano: 3

Musta tobiano: 6

Rautias frame overo: 2

Musta frame overo: 1

Musta sabino/sabinonkaltainen: 1

Rautias tovero: 2

Ruunivoikko tobiano: 2

Voikko tovero: 1

Voikko frame overo: 1


----------


Sen enempää tästä mitään yhteenvetoja tekemättä, mainittakoon mustien hevosten ilman mitään erikoisvärejä olevan edustettuna erittäin suurena joukkona (melkein kolmannes koko hevosmäärästä). Kun sitten katsoo voikkojen määrää (59), joista vain yksi on mustanvoikko, on osan näistä mustista pakko olla tunnistettu väärin. Uskaltaisinkin sanoa, että siellä on ehkä noin kymmenkunta mustanvoikkoa, jotka on tunnistettu väärin ihan "tavallisiksi" mustiksi.


----------


Noin muuten kun tätä listaa katsoo, näyttää lopputulema melko realistiselta sen suhteen mitä olen walkereiden värien esiintyvyydestä oppinut: 

  • Rautias ja musta ovat yleisimmät pohjavärit, ja esiintyvät useimmiten ilman mitään erikoisvärejä.
  • Erikoisväreistä sitten voikko ja tobiano ovat yleisimmät, perässä tulee heti samppanja.
  • Muut erikoisvärit on sitten melkoisen harvinaisia, ja ne yleisemmätkin erikoisvärit esiintyvät useimmiten yksinkertaisina ja itsekseen.
  • Kaksi erillistä erikoisväriä samassa hevosessa on harvinaista, mutta niitäkin löytyy useimmilta talleilta vähintään se yksi tai kaksi kappaletta.
  • Kimo, joka useilla roduilla on kovinkin yleinen, on tennesseenwalkerilla todella harvinainen, mutta sitäkin esiintyy silloin tällöin.
  • Hopeaa ja hallakkoa tässä listauksessa ei esiintynyt, ja ne ovatkin äärimmäisen harvinaisia. Niitäkin kuitenkin löytyy walkereilta, todennäköisesti kyseisten värien ollessa muutaman hassun sukulinjan varassa.

tiistai 29. joulukuuta 2020

Asioita joita en ymmärrä virtuaalihevosissa

...joihin olen itse kuitenkin sortunut

 

1. Yli neljä jälkeläistä on liikaa

Joskus vielä kauhistelen, että kelpaako tämä hevonen jalostukseen kun sillä on ennestään jopa kuusi jälkeläistä. Nyt kun olen päivittänyt monien vanhojen, pitkäsukuisten puoliveristeni sivuja, olen huomannut että monet nimet siellä suvuissa alkavat olla harvinaisia, ja sellaistenkin hevosten joilla on aikanaan ollut kymmenenkin jälkeläistä, monet näistä jälkeläisistä ovat kadonneet ja niitä sukulinjoja on sitten jatkamassa vain muutama hassu hevonen.

Jollain tapaa olen yrittänyt itse päästä koko harrastukseni ajan tuosta ajattelutavasta yli, ja pikkuhiljaa tuo jälkeläismäärän kauhistelu on vähentynyt, ja enemmän tätä nykyä ihmettelen miksi hevosilla teetetään niin vähän jälkikasvua, kun siinä on sitten vaarana että ne sukulinjat häviää ajan myötä. Minua itseäni ei haittaa omistaa hevosta, jolla on isän kautta kuusitoista puolisisarusta. Varsinkin, kun puolet näistä sisaruksista on kadonnut johonkin bittiavaruuteen, eikä ole enää jatkamassa isänsä sukua.


2. Kuvat tekevät hevosesta uniikin

Lyhyesti sanottuna näin ei ole. Jos kuvat ovat luvalla kopioitu jostain, voi muutkin saada luvat kyseiseen paikkaan. Jos taas kuvat on itse otettuja jostain tapahtumasta, voi muutkin harrastajat voineet olla kuvaamassa samaa hevosta samalla hetkellä, tai vähintään ostaa kuvat joltain joka on ollut kuvaamassa. En tiedä, ehkä itselläni on jäänut jotain hampaankoloon joskus vuosia sitten seuratessani keskustelua hevosten kuvista, kuvaluvista ynnä muusta. Lähinnä se että kivitetään harrastaja joka hankkii hevoselle samat/samanlaiset kuvat kuin jonkun omalla spesiaali panostusponilla on.

Aikaisemmin ajattelin jotenkin, että joo kyllä ne kuvat tekevät hevosesta spesiaalin. Mutta kun syvennyn tarkemmin virtuaalihevosiin yksilöinä, niin tulee tajuttua että ne kuvat katoaa ihmeen monilta sivuilta kun hevonen kuolee. Näin sivuhuomautuksena en ymmärrä miksi ne kuvat pitää poistaa muistosivuilta, kun vaikka ne pelkät kuvat eivät tee virtuaalihevosta niin on kiva katsella jälkikäteenkin minkälainen kyseinen hevonen on aikanaan ollut eikä jättää kaikkea visualisointia oman mielikuvituksen varaan.


3. "Massakuvat" tekevät hevosesta huonomman

Numeroon 2 liittyen. Muutaman kerran olen nähnyt puhuttavan siitä, kuinka hevoset Benny de Ruiterin tai Suomen Hippoksen kuvilla on tylsiä, tulee aloittelijamainen kuva, ei ole viitsitty kysyä lupia uniikkeihin kuviin, ei ole jaksettu itse ottaa kuvia, ei ole viitsitty ostaa muilta jne. Mikä vika niissä nyt sitten on? Itselläni on esimerkiksi puoliveriori holsteiner Catcallin kuvilla, jotka ovat Hippoksesta. Kymmenellä muulla harrastajalla on samat kuvat, toisella kymmenellä muulla on itse otetut tai ostetut, lähes vastaavat kuvat samasta orista. Se, että niiden kuvien eteen on nähty jotenkin enemmän vaivaa, ei tee hevosesta minun mielestäni sen uniikimpaa. Samalta ne saman orin kuvat suurin piirtein joka tapauksessa näyttää.

Eniten tässä ihmettelen, kun muutama harrastaja on julkisesti sanonut, ettei aio käyttää esimerkiksi jalostuksessa hevosta, jolla on kuvat tietystä paikkaa, koska hevoset kuvat on silloin tällaiset "massakuvat", eikä hevonen ole silloin persoonallinen. Heidän oma häviönsä, kuvat kun on toki kiva visuaalinen lisä, mutta ne ovat myös katoavaista sorttia eikä omasta mielestäni saa olla suurimpana tekijänä määrittämässä sitä kuinka arvokas hevonen on esimerkiksi jalostuksen kannalta.


Tässä nyt kolme (4) pointtia mitä olen joskus puoltanut, mutta tätä nykyä en tajua ja pidän tällaisia ajatuksia typerinä. Lisääkin löytyisi paasattavaa, mutta jääköön se johonkin myöhempään postaukseen. :)

maanantai 28. joulukuuta 2020

Hazardin kasvatit vuonna 2020

Taivastelin jo itsekseni tämän olleen Hazardin köyhin varsavuosi, mutta sitten katsoin listoja taaksepäin ja vuonna 2019 meillä näyttäisi syntyneen vain 12 varsaa. Mitä ihmettä minä silloin olen oikein touhunnut kun ei kerta kasvattamiseen painottuneellan tallilla ole syntynyt kuin yksi varsa kuukadessa? No, tänä vuonna ollaan sitten petrattu. Vieläkin varsalukema on vähän köyhä, mutta yhteensä 36 varsaa on ihan hyvä saavutus. Hevosia kun on sen verran paljon, että hyvä kun on ehtinyt panostaa aiempien vuosien kasvatteihinkin, pystynyt kisaamaan niillä, lisäilemään jotain tekstinpätkää sivuille sun muuta mukavaa. :)


Tässä Hazardin vuoden 2020 tilastoja. Olen ylpeä itsestäni kun olen saanut jopa viisi quarterkasvattia teetettyä. Tänä vuonna, niin kuin aiempinakin, tennesseenwalker on luvullisesti suurin kasvatusrotu, saddlebredin tullessa siellä perässä. Kasvatteja syntyi kahdeksasta eri rodusta, joka on itselleni vähän henkilökohtainen pettymys. Jospa sitten ensi vuonna saisi tuota kasvattikirjoa vielä laajemmaksi. Ja ainahan on olemassa myös takautuvasti syntyvät varsat.

Tennesseenwalker: 14

Saddlebred: 5

Quarterhevonen: 5

Kalliovuortenhevonen: 3

Morganinhevonen: 3

Georgian grande horse: 3

Paint: 2

Arabialainen täysiverinen: 1

Hazardin vuoden 2020 kasvattilista


Tässä vielä lyhyt lista omista tämän vuoden suosikkikasvateista. Mukana hieman kuvausta miksi kyseinen hevonen teki tiensä tälle listalle. :)

Hazard's Shoot To Thrill - tämä on ehkä itsestäänselvyys kun näkee tuon kuvat: hopeanmusta tobiano! Hopeavärit ovat heti voikkojen jälkeen ehdottomia suosikkejani hevosten väreissä. Vielä mukavampaa, kun suosikkivärin saa yhdistettyä suosikkirotuun.

Hazard's Metal Crüe - tälläkin väri on varsin ihana. Metallimusiikin ystävänä tykkään myös emälinjassa olevasta nimiteemasta, ja oikeastaan tämän emä on yksi aiemmin syntyneistä suosikkikasvateistani. Suku tällä tammalla on melkein kokonaan Hazardilaista, mutta isälinjaan on saatu ujutettua myös Ramyan hevosia.

HZ Lilitha - tämän isänisää Paris al Qismatia kuolasin joskus aiemmin. Sitten kun sen poika Khartoum oli myynnissä, minun oli pakko tarjota sille kotia. Lilitha onkin Khartoumin ja oman kasvattini Zabellen rakkauslapsi, ja ensimmäinen arabikasvattini todella pitkiin aikoihin. Suku Lilithalla on hyvin pitkälti kaikkialta muualta paitsi Hazardista, mikä on erittäin hyvä juttu kun ne omat evm-arabit on jo niin monen oman hevoseni suvuissa.

Sioux Ghost Dance - nimi ja väri. En minä muuten oikein tiedä, mikä juuri tässä orissa on niin erikoista. Kun mietin mieleenpainuneita hevosiani, tämä yksilö tulee aina mieleen. Ghost tuleekin varmasti näkymään jatkossa paljon Hazardin muuten kovin vähäisessä paint-kasvatuksessa.

Hazard's Dreamgardens - oikeastaan nimi ja väri tekee tästäkin erikoisen. Listan ensimmäisen Shoot To Thrillin tytär, joka myös hopeavärinen - tällä kertaa yhdistettynä voikkoon. Väriltään siis ehdoton lempparini!

Mexican Black Kingsnake - tämän vuoden viimeiseksi jäävä kasvatti. Omista kantahevosistani polveutuva lyhytsukuinen komistus, jolla on varma tulevaisuus ainakin Hazardin omassa jalostusohjelmassa. Myös tällä orilla niin nimi kuin värikin nappaa täysillä. Ehkä olen vain niin pinnallinen ihminen, kun suurin osa suosikeistani on valikoitunut näinkin löyhin perustein... :D

tiistai 3. marraskuuta 2020

Juuri kun kehuin karsineeni puoliverisiä...

 Pieni puokkitalli on pystyssä. Valenwood, minun oma pieni panostusprojekti, jonne olen siirtänyt muutaman itselleni tärkeän, estepainotteisen puoliverisen. Alkuun talliin piti ottaa myös koulupainotteisia hevosia, mutta sattuneesta syystä tulen suorittamaan kouluhevosten joukkotuhon, enkä hanki enää yhtään lisää. Ainakaan laatuarvosteluun tähtääviä yksilöitä. Sen sijaan puoliveristen osalla panostukseni tulee näkymään nimenomaan estehevosten parissa, kaikki mahdolliset meriitit tähtäimessä. Ehkä joskus perustan vastaavanlaisen projektin, johon sitten pistän kaikki kenttähevoseni. Niihinkin kun joskus harvakseltaan löytyy jonkin sortin kiinnostusta.

Tavoittelen Valenwoodin kanssa samaa tunnelmaa, mikä oli ilmassa pyörittäessäni Valiant Warmbloodsia. Tallissa on monta Valiantin kasvattia, ja sijainti on sama kuin edeltäjälläänkin. Tällä kertaa hevosmäärä on kuitenkin paljon pienempi, ja pääpanostus on rennossa tarinoinnissa. En ole koskaan ollut mikään sosiaalinen tapaus, joten tarinakilpailut ja tapahtumat luultavasti tulevat jäämään. Muuten kuitenkin haluan panostaa hevosiin yksilötasolla tuoden niiden persoonaa esille niin luonnekuvauksien kuin monipuolisten päiväkirjamerkintöjen avulla. Unohtamatta tietenkään aina niin mukavia ihmissuhdekoukeroita, jotka aion kuitenkin pitää selkeästi sivuosassa. Tärkeintä kun minulle virtuaalitallissa on aina ollut, ja tulee myöskin olemaan ne hevoset.

Olen aina arvostanut kaikista eniten YLA-palkintoa, jonka aionkin hankkia mahdollisimman monelle Valenwoodin hevosista. Seuraavaksi tulee lajilaatis, viimeisenä kantakirja. Tämä järjestys siksi, että tekstit tuovat eniten hevosen persoonaa esiin, ja massakisatut kiiltokuvahevoset vaan ovat mielestäni tylsiä. Kantakirjaaminenkin on sellainen juttu, että saanpahan yhden meriitin lisää hevosen nimen alle, ei sen kummempaa.

Tällä hetkellä, kun katson tuota pikkuhiljaa työstämääni puoliveriprojektia, tuntuu että olen palannut oman harrastukseni alkuajoille, ja osaan ottaa jotenkin paljon kevyemmin ja rauhallisemmin puoliveristen kanssa. Ikääntymisenkin suhteen otetaan paljon hitaammin, ja Valenwood tulee olemaan sellainen projekti, jonka pariin on aina mukava ja helppo palata pitkänkin tauon jälkeen, ilman ahdistusta siitä että nyt on hitokseen hommia rästissä.