tiistai 29. joulukuuta 2020

Asioita joita en ymmärrä virtuaalihevosissa

...joihin olen itse kuitenkin sortunut

 

1. Yli neljä jälkeläistä on liikaa

Joskus vielä kauhistelen, että kelpaako tämä hevonen jalostukseen kun sillä on ennestään jopa kuusi jälkeläistä. Nyt kun olen päivittänyt monien vanhojen, pitkäsukuisten puoliveristeni sivuja, olen huomannut että monet nimet siellä suvuissa alkavat olla harvinaisia, ja sellaistenkin hevosten joilla on aikanaan ollut kymmenenkin jälkeläistä, monet näistä jälkeläisistä ovat kadonneet ja niitä sukulinjoja on sitten jatkamassa vain muutama hassu hevonen.

Jollain tapaa olen yrittänyt itse päästä koko harrastukseni ajan tuosta ajattelutavasta yli, ja pikkuhiljaa tuo jälkeläismäärän kauhistelu on vähentynyt, ja enemmän tätä nykyä ihmettelen miksi hevosilla teetetään niin vähän jälkikasvua, kun siinä on sitten vaarana että ne sukulinjat häviää ajan myötä. Minua itseäni ei haittaa omistaa hevosta, jolla on isän kautta kuusitoista puolisisarusta. Varsinkin, kun puolet näistä sisaruksista on kadonnut johonkin bittiavaruuteen, eikä ole enää jatkamassa isänsä sukua.


2. Kuvat tekevät hevosesta uniikin

Lyhyesti sanottuna näin ei ole. Jos kuvat ovat luvalla kopioitu jostain, voi muutkin saada luvat kyseiseen paikkaan. Jos taas kuvat on itse otettuja jostain tapahtumasta, voi muutkin harrastajat voineet olla kuvaamassa samaa hevosta samalla hetkellä, tai vähintään ostaa kuvat joltain joka on ollut kuvaamassa. En tiedä, ehkä itselläni on jäänut jotain hampaankoloon joskus vuosia sitten seuratessani keskustelua hevosten kuvista, kuvaluvista ynnä muusta. Lähinnä se että kivitetään harrastaja joka hankkii hevoselle samat/samanlaiset kuvat kuin jonkun omalla spesiaali panostusponilla on.

Aikaisemmin ajattelin jotenkin, että joo kyllä ne kuvat tekevät hevosesta spesiaalin. Mutta kun syvennyn tarkemmin virtuaalihevosiin yksilöinä, niin tulee tajuttua että ne kuvat katoaa ihmeen monilta sivuilta kun hevonen kuolee. Näin sivuhuomautuksena en ymmärrä miksi ne kuvat pitää poistaa muistosivuilta, kun vaikka ne pelkät kuvat eivät tee virtuaalihevosta niin on kiva katsella jälkikäteenkin minkälainen kyseinen hevonen on aikanaan ollut eikä jättää kaikkea visualisointia oman mielikuvituksen varaan.


3. "Massakuvat" tekevät hevosesta huonomman

Numeroon 2 liittyen. Muutaman kerran olen nähnyt puhuttavan siitä, kuinka hevoset Benny de Ruiterin tai Suomen Hippoksen kuvilla on tylsiä, tulee aloittelijamainen kuva, ei ole viitsitty kysyä lupia uniikkeihin kuviin, ei ole jaksettu itse ottaa kuvia, ei ole viitsitty ostaa muilta jne. Mikä vika niissä nyt sitten on? Itselläni on esimerkiksi puoliveriori holsteiner Catcallin kuvilla, jotka ovat Hippoksesta. Kymmenellä muulla harrastajalla on samat kuvat, toisella kymmenellä muulla on itse otetut tai ostetut, lähes vastaavat kuvat samasta orista. Se, että niiden kuvien eteen on nähty jotenkin enemmän vaivaa, ei tee hevosesta minun mielestäni sen uniikimpaa. Samalta ne saman orin kuvat suurin piirtein joka tapauksessa näyttää.

Eniten tässä ihmettelen, kun muutama harrastaja on julkisesti sanonut, ettei aio käyttää esimerkiksi jalostuksessa hevosta, jolla on kuvat tietystä paikkaa, koska hevoset kuvat on silloin tällaiset "massakuvat", eikä hevonen ole silloin persoonallinen. Heidän oma häviönsä, kuvat kun on toki kiva visuaalinen lisä, mutta ne ovat myös katoavaista sorttia eikä omasta mielestäni saa olla suurimpana tekijänä määrittämässä sitä kuinka arvokas hevonen on esimerkiksi jalostuksen kannalta.


Tässä nyt kolme (4) pointtia mitä olen joskus puoltanut, mutta tätä nykyä en tajua ja pidän tällaisia ajatuksia typerinä. Lisääkin löytyisi paasattavaa, mutta jääköön se johonkin myöhempään postaukseen. :)

maanantai 28. joulukuuta 2020

Hazardin kasvatit vuonna 2020

Taivastelin jo itsekseni tämän olleen Hazardin köyhin varsavuosi, mutta sitten katsoin listoja taaksepäin ja vuonna 2019 meillä näyttäisi syntyneen vain 12 varsaa. Mitä ihmettä minä silloin olen oikein touhunnut kun ei kerta kasvattamiseen painottuneellan tallilla ole syntynyt kuin yksi varsa kuukadessa? No, tänä vuonna ollaan sitten petrattu. Vieläkin varsalukema on vähän köyhä, mutta yhteensä 36 varsaa on ihan hyvä saavutus. Hevosia kun on sen verran paljon, että hyvä kun on ehtinyt panostaa aiempien vuosien kasvatteihinkin, pystynyt kisaamaan niillä, lisäilemään jotain tekstinpätkää sivuille sun muuta mukavaa. :)


Tässä Hazardin vuoden 2020 tilastoja. Olen ylpeä itsestäni kun olen saanut jopa viisi quarterkasvattia teetettyä. Tänä vuonna, niin kuin aiempinakin, tennesseenwalker on luvullisesti suurin kasvatusrotu, saddlebredin tullessa siellä perässä. Kasvatteja syntyi kahdeksasta eri rodusta, joka on itselleni vähän henkilökohtainen pettymys. Jospa sitten ensi vuonna saisi tuota kasvattikirjoa vielä laajemmaksi. Ja ainahan on olemassa myös takautuvasti syntyvät varsat.

Tennesseenwalker: 14

Saddlebred: 5

Quarterhevonen: 5

Kalliovuortenhevonen: 3

Morganinhevonen: 3

Georgian grande horse: 3

Paint: 2

Arabialainen täysiverinen: 1

Hazardin vuoden 2020 kasvattilista


Tässä vielä lyhyt lista omista tämän vuoden suosikkikasvateista. Mukana hieman kuvausta miksi kyseinen hevonen teki tiensä tälle listalle. :)

Hazard's Shoot To Thrill - tämä on ehkä itsestäänselvyys kun näkee tuon kuvat: hopeanmusta tobiano! Hopeavärit ovat heti voikkojen jälkeen ehdottomia suosikkejani hevosten väreissä. Vielä mukavampaa, kun suosikkivärin saa yhdistettyä suosikkirotuun.

Hazard's Metal Crüe - tälläkin väri on varsin ihana. Metallimusiikin ystävänä tykkään myös emälinjassa olevasta nimiteemasta, ja oikeastaan tämän emä on yksi aiemmin syntyneistä suosikkikasvateistani. Suku tällä tammalla on melkein kokonaan Hazardilaista, mutta isälinjaan on saatu ujutettua myös Ramyan hevosia.

HZ Lilitha - tämän isänisää Paris al Qismatia kuolasin joskus aiemmin. Sitten kun sen poika Khartoum oli myynnissä, minun oli pakko tarjota sille kotia. Lilitha onkin Khartoumin ja oman kasvattini Zabellen rakkauslapsi, ja ensimmäinen arabikasvattini todella pitkiin aikoihin. Suku Lilithalla on hyvin pitkälti kaikkialta muualta paitsi Hazardista, mikä on erittäin hyvä juttu kun ne omat evm-arabit on jo niin monen oman hevoseni suvuissa.

Sioux Ghost Dance - nimi ja väri. En minä muuten oikein tiedä, mikä juuri tässä orissa on niin erikoista. Kun mietin mieleenpainuneita hevosiani, tämä yksilö tulee aina mieleen. Ghost tuleekin varmasti näkymään jatkossa paljon Hazardin muuten kovin vähäisessä paint-kasvatuksessa.

Hazard's Dreamgardens - oikeastaan nimi ja väri tekee tästäkin erikoisen. Listan ensimmäisen Shoot To Thrillin tytär, joka myös hopeavärinen - tällä kertaa yhdistettynä voikkoon. Väriltään siis ehdoton lempparini!

Mexican Black Kingsnake - tämän vuoden viimeiseksi jäävä kasvatti. Omista kantahevosistani polveutuva lyhytsukuinen komistus, jolla on varma tulevaisuus ainakin Hazardin omassa jalostusohjelmassa. Myös tällä orilla niin nimi kuin värikin nappaa täysillä. Ehkä olen vain niin pinnallinen ihminen, kun suurin osa suosikeistani on valikoitunut näinkin löyhin perustein... :D

tiistai 3. marraskuuta 2020

Juuri kun kehuin karsineeni puoliverisiä...

 Pieni puokkitalli on pystyssä. Valenwood, minun oma pieni panostusprojekti, jonne olen siirtänyt muutaman itselleni tärkeän, estepainotteisen puoliverisen. Alkuun talliin piti ottaa myös koulupainotteisia hevosia, mutta sattuneesta syystä tulen suorittamaan kouluhevosten joukkotuhon, enkä hanki enää yhtään lisää. Ainakaan laatuarvosteluun tähtääviä yksilöitä. Sen sijaan puoliveristen osalla panostukseni tulee näkymään nimenomaan estehevosten parissa, kaikki mahdolliset meriitit tähtäimessä. Ehkä joskus perustan vastaavanlaisen projektin, johon sitten pistän kaikki kenttähevoseni. Niihinkin kun joskus harvakseltaan löytyy jonkin sortin kiinnostusta.

Tavoittelen Valenwoodin kanssa samaa tunnelmaa, mikä oli ilmassa pyörittäessäni Valiant Warmbloodsia. Tallissa on monta Valiantin kasvattia, ja sijainti on sama kuin edeltäjälläänkin. Tällä kertaa hevosmäärä on kuitenkin paljon pienempi, ja pääpanostus on rennossa tarinoinnissa. En ole koskaan ollut mikään sosiaalinen tapaus, joten tarinakilpailut ja tapahtumat luultavasti tulevat jäämään. Muuten kuitenkin haluan panostaa hevosiin yksilötasolla tuoden niiden persoonaa esille niin luonnekuvauksien kuin monipuolisten päiväkirjamerkintöjen avulla. Unohtamatta tietenkään aina niin mukavia ihmissuhdekoukeroita, jotka aion kuitenkin pitää selkeästi sivuosassa. Tärkeintä kun minulle virtuaalitallissa on aina ollut, ja tulee myöskin olemaan ne hevoset.

Olen aina arvostanut kaikista eniten YLA-palkintoa, jonka aionkin hankkia mahdollisimman monelle Valenwoodin hevosista. Seuraavaksi tulee lajilaatis, viimeisenä kantakirja. Tämä järjestys siksi, että tekstit tuovat eniten hevosen persoonaa esiin, ja massakisatut kiiltokuvahevoset vaan ovat mielestäni tylsiä. Kantakirjaaminenkin on sellainen juttu, että saanpahan yhden meriitin lisää hevosen nimen alle, ei sen kummempaa.

Tällä hetkellä, kun katson tuota pikkuhiljaa työstämääni puoliveriprojektia, tuntuu että olen palannut oman harrastukseni alkuajoille, ja osaan ottaa jotenkin paljon kevyemmin ja rauhallisemmin puoliveristen kanssa. Ikääntymisenkin suhteen otetaan paljon hitaammin, ja Valenwood tulee olemaan sellainen projekti, jonka pariin on aina mukava ja helppo palata pitkänkin tauon jälkeen, ilman ahdistusta siitä että nyt on hitokseen hommia rästissä.

torstai 24. syyskuuta 2020

Miten näitä hevosia oikein kertyykään...

Laitoin juuri myyntiin noin 50 kappaletta puoliverisiä. Aamulla otin jo listasta pois kymmenkunta yksilöä, ajattelin jos laitan ne myöhemmin listan jatkoksi. Sitten pitäisi karsia vielä vähän lisää, kuopata omia kasvatteja jotka eivät saa kotia ja joita en itse tarvitse. Sitten pitäisi ottaa yhteyttä pariinkymmeneen eri kasvattajaan, kysyä haluaako ottaa kasvattinsa takaisin, heitänkö kuoppaan vai myynkö eteenpäin vai mitä. Suoraan myyntikelpoisia hevosia olisi ollut tosiaan paljon enemmänkin, mutta en vain jaksanut kirjoittaa niiden tietoja ylös ja linkkailla tuonne myyntilistaan, tarkoituksena kun oli saada nyt äkkiä tänään tuo myynti pystyyn, ja katsella sitten myöhemmin uudelleen mitkä hevoset minä nyt oikeasti haluan pitää.

Joskus minulla tosiaan oli ihan mahdottoman paljon aikaa ja jaksamista nimenomaan puoliveristen kasvattamiseen, niillä kisaamiseen, tarinointiin ja kaikenlaisten meriittien metsästykseen. Niitä kertyi ehkä kaksi- kolmesataa kappaletta ja lopulta kyllästyin. Aloin panostaa yhä enemmän harvinaisiin hevosiin, niihin kun ei tarvinnut panostaa niin paljon yksilötasolla, jotta ne kelpasivat jalostukseen. Jalostushan tässä harrastuksessa on omasta mielestäni kivointa: kaikki perinnöllisyysasiat niin ulkonäön, luonteen sun muun suhteen on jotenkin niin kiehtovaa. Jos puoliveristen kanssa olisi sosiaalisesti hyväksyttävää vain jalostaa, ilman mitään kisailuja taikka meriittienkalastelua, niin varmasti jaksaisin harrastaa enemmänkin niiden parissa. Mutta kun ei, tästä syystä kiinnostukseni esimerkiksi suomenhevosiin on ollut aina lähes nollissa. Kyllähän minun kasvatit on kaupaksi mennyt, mutta sitä kun katsoo mitä meriittihirviöitä virtuaalimaailman suomenhevoset ovat, niin en tahdo kilpailla siinä sarjassa (no, eihän tämän harrastuksen tarvitse mikään kilpailu olla, mutta mieluummin sitä harrastaa ihan miten huvittaa, ja harvinaisten piireissä kukaan ei katso pahalla vaikka tyyli olisi millainen ja hevosia seisottaisi vuositolkulla tallissa ilman minkäänlaisia tavoitteita).

Kunhan olen hävittänyt sen 90% omista puoliverisistäni, joko myymällä tai kuoppaamalla ajan myötä, niin lupaan itselleni että pidän niiden kannan minimissä. Jos tekee mieli hamstrata hevosia, niin mieluummin harvinaisia. Harrastusvuosieni aikana olen oppinut mikä on minulle se oikea tyyli, ja kertookin paljon että puokkitalleja minulla on ollut varmaan kymmenkunta kappaletta joista kaikki on ennemmin tai myöhemmin lopettanut, mutta Hazard on ja pysyy, tällä hetkellä ollaan oltu elossa 6 ja puoli vuotta, mikä on itselleni ennätys. Mikään muu tallini ei ole ollut niin pitkäikäinen kuin Hazard.

Puoliveristen hävityksen jälkeen tulee ikävä kyllä suomenhevoset. Jos saan pidettyä maksimissaan 20 puoliveristä, saman verran suomenhevosia ja sitten tuhottoman määrän harvinaisia, niin olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Harvinaisissakin olisi jo kuopattavaa materiaalia melkoisesti, mutta niiden kanssa en ole koskaan ottanut stressiä. Pelottaa ajatellakin jos joskus muutankin mieleni ja päätän lopettaa Hazardin toiminnan ja myydä hevoset. Siinä olisikin sellainen urakka että ihan hirvittää... Se tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, ainakaan jos en sitten jossain välissä päätä lopettaa koko harrastusta.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Hazardin kasvatusroduista #1: georgian grande horse

Vuonna 2014 selasin hevosmaailma.netin rotuesittelyitä, varsinkin amerikkalaisten rotujen lista oli mielestäni älyttömän mielenkiintoinen. Sieltä muistan ihailleeni muun muassa colorado rangereita, missourinfoxtrottereita sekä morganinhevosia. Olin vasta perustanut Hazardin, siellä minulla oli saddlebredtamma Willamina sekä kalliovuortenhevosori Ackley. Saattoi siellä olla myös pari quarteria, arabia, morgania ja enkkutäykkiäkin jo siinä vaiheessa jos oikein muistan. Halusin silloin jonkin sellaisen kasvatusrodun, jonka kanssa voisin nyhjätä itsekseni, ja georgian grande nousi mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen. Muistaakseni hevosmaailma.netin sivulla ei ollut kuvia kyseisen rodun edustajista, mutta mielessäni kuvittelin aivan mahdottoman upean näköisen hevosen, olihan kyseessä saddlebredin ja friisiläisen risteytys.

Georgian grandeenhan voi käyttää toki rajatusti muitakin kylmäverirotuja, mutta useimmiten kyseessä on kuitenkin saddlebredin ja friisiläisen risteytys. Alkuun minulla oli ongelmia kuvapolitiikan suhteen, mutta olen käyttänyt tähän päivään mennessä omilla virtuaalisilla georgian grandeillani loppuunsa ihan minkä tahansa rotuisen hevosen kuvia, kunhan yksilö on muistuttanut joko saddlebredia, friisiläistä, jotain satunnaista kylmäveristä tai näiden risteytystä. Silloin, kun minä toin ensimmäisen georgian grandetammani Poquosonin, oli rotu monelle virtuaalihevosharrastajalle varsin tuntematon. Satunnaisilla kasvattajilla oli satunnaisia yksilöitä, mutta kukaan ei tuntunut olleen varsinaisesti perehtynyt tuon rodun kasvatukseen. Hazard lieneekin ensimmäisiä virtuaalitalleja, joissa kyseista rotua kasvatetaan suuremminkin.

Virtuaalisen ratsastajainliiton rotusivulta löytyy lista, jossa näkyy rekisteröityjen hevosten määrä vuosittain. Harmiksi lista pysähtyy vuoteen 2014, mutta siitä eteenpäin olen itse kasvatellut näitä Hazardissa. Kuitenkin tuolta on selvästi nähtävissä, että ennen vuotta 2015 rodun edustajia on rekisteröity vain 20 kappaletta, ja nyt tähän päivään mennessä niitä on yhteensä 126 kappaletta. Liiton kasvattajalistalta löytyy neljä kasvatusliitettä, joista kaksi kuuluu Hazardille. Yksi on Namyshillin, jossa rotua on kasvatettu siinä missä muitakin, eikä kyseinen talli ole painottunut niinkään yksinomaan georgian grandejen kasvatukseen. Sitten löytyy meidän yhteistyötallimme Encore.

Kics on tehnyt loistavaa työtä rodun esille tuomisessa, ja hänellä on upeita georgian grandeja joiden jälkeläisiä on useammalla eri harrastajalla. Encoresta löytyykin erittäin kauniita, piirrettyjä yksilöitä, jotka ovat kaapineet meriittejä sieltä sun täältä. Olen itse pyrkinyt Hazardilaisteni kanssa samalla tavalla laatispalkinnoille, mutta tähän asti ollaan edetty todella hitaasti. Joka tapauksessa, näillä näkymin virtuaalimaailmassa lienee vain kaksi aktiivista georgian grandejen kasvattajaa, ja lisää olisi kiva saada. Ainakin itse ostaisin mielelläni hevosen varsinkin tuoreemmasta suvusta, nyt kun omilla hevosilla on kaikilla samat nimet siellä suvuissa, ja sinällään yksin näiden kanssa nyhjääminen alkaa jo maistua puulta näin kuuden vuoden jälkeen...


----------


Voisin sanoa georgian granden olevan suosikkihevosrotuni, ja jos harrastaisin vielä IRL hevosia ja olisin älyttömän rikas, haluaisin välttämättä juuri tämänrotuisen hevosen itselleni.

Jos täällä on muuten Lost-faneja, jaksossa What Kate Did esiintyvä musta hevonen on georgian grande ;)

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Mitä toivon myytävältä hevoselta

Sanottakoon näin alkuun, että oma harrastustyylini määrittää melko paljon mitä minä haen myytävältä hevoselta. Hevosmäärä talleissani on suuri, hevosiin ei panosteta yksilöllisesti esim. tarinoiden niin paljon kuin ehdin tai haluaisin, eikä minulla ole kauheammin mielenkiintoa alkaa omien tuontieni ja kasvattieni jälkeen keksimään tietoja muiden kasvattamille hevosille. Sen takia suosinkin nykyään mahdollisimman valmiita paketteja, sellaisia varsoja joille tiedot ovat annettu jo etukäteen mahdollisimman kattavasti kasvattajan toimesta. Mitään kisaamista taikka muuta, edes valmiita sivuja ei hevosella tarvitse olla jotta siitä kiinnostun, mutta nykyään tuntuu että pelkät yhdistelmäehdotukset ovat silkka turn-off ainakin itselleni.


1.Nimi

Tämä on tärkein asia myytävässä hevosessa. Joskus olen ostanut varsan tai parikin, joille kasvattajalla ei ole ollut antaa nimiehdotuksia. Tämä on mielestäni tympeää, mielestäni kasvattajan pitää osata sen verran panostaa omiin kasvatteihinsa, että antaa edes yhden nimiehdotuksen varsalleen. Tälle poikkeuksena sitten toki, jos itse olen pyytänyt tilausvarsaa. Silloin voin aivan hyvin itsekin keksiä varsalle nimen.

Mielestäni antaa kuitenkin kasvattajasta paremman kuvan, kun tämä antaa edes yhden tai kaksi ehdotusta nimeksi, vaikka nämä eivät mitään kovin uniikkeja taikka hienoja olisikaan. Ainakin silloin on yritetty, ja näiden nimiehdotusten pohjalta on itsekin helpompi keksiä vaikka joku parempi vaihtoehto jos mikään annetuista valmiista nimistä ei napannutkaan.


2.Syntymäaika ja -maa

Helpottaa paljon, kun varsalle on määrätty etukäteen tarkka syntymäaika. Myös esim. tietylle kuukaudelle rajattu aika on ok, eikä minulla oikeastaan ole mitään sitä vastaan jos syntymäaika on kokonaan ostajan päätettävissä. Kunhan kasvattaja ilmoittaa jos joku ajankohta ei sitten ole ok. Tämä onkin sellainen kiva lisä, muttei vaikuta ostopäätökseeni vaikka syntymäaika tiedoista puuttuisikin.

Syntymämaa on kiva tietää, joidenkin tallien sivuilla siitä ei lue mitään, enkä mielelläni halua joutua kaivamaan tallin sijaintitietoa jostain sieltä pitkän liirumlaarum -esittelyn joukosta. Minulla on vaikeuksia keskittymisen kanssa, ja pitkät tekstit ovat todella hankalia varsinkin jos sisältö ei ole kiinnostavaa, vaan sieltä pitäisi seasta etsiä yksi pikkutieto. Tästä on ihan oikea esimerkki, mutta en lähde nyt tallin nimeä erikseen huutelemaan. Tuo sijaintimaan puuttuminen kun tuskin suurinta osaa haitannee...


3.Mahdolliset painotuslajit

Tai lähinnä, jos varsaa ei saa tietyn painotteisena. Olen kysynyt monesti saako varsan askellajipainotteisena vaikka vanhemmat ovat vaikkapa western- tai valjakkopainotteisia. Tämä on ollut monelle ok. Varsa saattaisi jäädä ostamatta, jos sitä ei saisi tietyn painotteisena, tämä toki rodusta riippuen. Usein kierrän tämän sitten jättämällä hevosen kokonaan kisaamatta, jos painote ei nappaa. Jalostuskäyttöön kun nämä muutenkin suurimmalti osin hommaan. Oikea painote onkin plussaa, mutta tämäkään ei vaikuta suuremmin ostopäätökseeni.


4.Värivaihtoehdot

Tämä on heti nimen jälkeen tärkein asia, joka vaikuttaa ostopäätökseeni. Hevosella ei tarvitse olla valmista väriä valittuna, mutta vanhemmilla on oltava, ja se on luettava niiden sivuilla. Pelkkä kuva ei riitä siksi,että kuvista voi tulkita värin eri lailla, enkä tahdo joutua vaihtamaan hevoseni väriä siksi että olen merkinnyt hevoseni tietyn väriseksi, mutta vanhemman väri ei olekaan sitä mitä olen sen kuvista itse ymmärtänyt. JA KIMOLLA ON LUETTAVA POHJAVÄRI!

Genotyypit vanhempien sivuilla on suurta plussaa, tykkään värien realistisesta periytymisestä tiettyyn rajaan asti. Tietää silloin onko vanhempi vaikka homotsygootti ruunikko, vai onko siitä mahdollista saada rautias- tai mustapohjaista varsaa.


5.Suvun pituus

Tätä nyt ei tarvitse mainita, jos hevonen on alle 3-polvinen. Kiva kuitenkin tietää, onko varsa esim. tasan 4-polvinen, vai onko suku pidempi tai epätasainen siellä 3. polven jälkeen. Sen tarkemmin tätäkään tietoa ei tarvitse ilmoittaa, kunhan saan vähän osviittaa siitä suvusta ennen kuin alan sitä enemmän tutkailemaan.

Suku on yksi tärkeimmistä tekijöistä virtuaalihevosella, mutta voin itsekin tonkia sukulaisten sivuja. Kiva vain saada jotain ennakkokäsitystä siitä mitä on tulossa vastaan.

torstai 13. elokuuta 2020

Hevospelit: Star Stable Online

Visuaalisesti kaunein tietämäni hevospeli on Star Stable Online. Olen pelannut sitä ehkä noin viisi vuotta, muista menoistani riippuen enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Useimmiten käy niin, että innostun pelaamaan, kulutan älyttömän määrän aikaa seikkaillen ympäri Jorvikia, tehden tehtäviä ja treenaten hevosia, ja sitten saan oikeastaan yliannostuksen koko pelistä eikä mieleni tee taas pitkään aikaan pelata ollenkaan.

Hyvät hevospelit ovat mielestäni harvassa. Syynä saattaa olla toki varsin nuori kohdekansa, ja siten pelin tekoon ei jakseta juuri panostaa, tarinat ovat tylsiä ja hevoset eivät edes näytä kovin hevosmaisilta. Pelatessani vuonna 2012 Elder Scrolls IV: Oblivionia, ajattelin että tässäkin on aidomman näköiset hevoset kuin sen ajan hevospeleissä, ja silloinkin Oblivion oli jo kuusi vuotta vanha peli...

Ja onhan SSO todella hyvä peli, vaikka hampaita kiristellen maksoinkin aikanaan elinikäisen Star Rider -jäsenyyden miettien, mitä kaikkia muita pelejä olisin sillä rahalla saanut. Mutta kuten sanoin, hyvät hevospelit ovat harvassa, ja tämä on kuitenkin sellainen joka on toiminut niin kevyenä ajantappajana kuin joskus myös hyvänä eskapismina kun arki on stressannut. Kyllä, minulle grafiikoilla on suuri merkitys. Ja tämän pelin grafiikoissa silmä ja mieli lepää.



Monelle virtuaalihevosharrastajalle SSO on jo entuudestaan tuttu peli, joten en jaksa alkaa sen kummemmin selittämään pelin tarinaa. Vaikka peli onkin lähtökohtaisesti suunnattu varhaisteini-ikäisille, on se kaikin puolin myös monen aikuisen makuun (itsellänikin ikää siis 23 vuotta). Miksi peliä suosittelen, on se että peli suuntautuu lähes kokonaan hevosten ympärille, mutta tehtäviä ei ole pakko tehdä koko ajan vaan maailmassa voi myös liikkua vapaasti, ihaillen maisemia tai suorittaen vaikka muita juttuja kuten metsästäen piilotettuja tähtiä tai treenaten hevosia ympäri maailmaa löytyvillä radoilla.

Controlit pelissä on yksinkertaiset, ja liikkuminen niin jalkaisin kuin hevosen selässäkin on erittäin käyttäjäystävällistä ja helppoa. Välillä tosin kyllä kiroan kun hevonen törmää esteeseen kun sen yli pitäisi hypätä, mutta vika löytynee silloin ihan käyttäjästä eikä pelistä. Osa tehtävistä tuntuu olevan hirveää toistoa, ja välillä eteneminen päätehtävässä saattaa tuntua tuskastuttavan hitaalta. Viime aikojen pelipäivitysten mukaan tuohon tehtävissä etenemiseen on tullut suuria muutoksia, ja nyt ei pitäisi tarvita tehdä viikon tai kahden ajan samoja tylsiä päivittäistehtäviä jotta tarinassa pääsee etenemään tietyssä kohtaa.

Noin muuten pelin tehtävät ovat ihan mukaansatempaavia, jos siis tykkää siitä että tarina on paljon hahmojen puheiden varassa, ja ne on itse luettava sen sijaan että yksikään NPC varsinaisesti puhuisi ääneen koko pelissä. Itse tykkään juuri tällaisesta tyylistä, varsinkin kun kuullunymmärtäminen joskus vähän on mitä on, ja keskittymisvaikeudetkin ovat vielä siinä mukana. Tämänlaisia pelejä haluaisin enemmän, pelattavuus kun on juuri sellainen mikä on omaan mieleeni. Eikä aiheen tarvitsisi edes pyöriä hevosten ympärillä.



Star Stable Online on ilmainen ladata, ja sitä voi pelata tasolle 5 asti (jos nyt oikein muistin). Maksullinen jäsenyys avaa koko maailman käyttöön sitä mukaa kun tarinassa etenee, ja sen voi ostaa joko kuukausittain, pidemmissä erissä tai sitten maksaa kerralla elinikäisen jäsenyyden. Monet asiat pelissä maksavat Star Coins -rahaa, joka on maksullista mutta jäsenet saavat sitä 100 joka lauantai. Uusia hevosia voi maksaa vain tällä valuutalla, mikä on sinällään harmi mutta ei haittaa minua kun tuota rahaa ehtii kertyä kun jäsenyys rullaa ja saatan olla välissä aina useammankin kuukauden pelaamatta.

Olen itse tällä hetkellä pelissä tasolla 20, jatkoin pelaamista taas useamman kuukauden tauon jälkeen. Minut löytää nimellä Ambra Dragonstone, en ole tosin suomen serverillä vaan olisiko ollut Spring Star. Kuvissa peliin eilen uutuutena tullut marwarinhevonen, tämä oli ehkä kaunein pitkiin aikoihin peliin tullut yksilö vaikka säännöllisesti tuonne tuleekin aina erittäin upeannäköisiä, uusia hevosia.


----------


Eipä tässä sen kummempaa, ajattelin esitellä tämänhetkisen suosikkihevospelini. Näitä kyllä löytyy, jatkossakin tulette siis kuulemaan pelaamisistani. Virtuaalipuolella on ollut nyt vähän hiljaista kun on ollut kaikkea muuta, kunhan olen vastuutehtävät sekä sovitut asiat hissukseen hoitanut. Ensi viikolla taas aktivoidutaan. Ja kyllä, osasyy virtuaalipuolen hiljenemiseen on kun pitää päästä vähän tuulettumaan peliharrastuksen parissa.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kesän hevoshankintoja

Ajattelin esitellä alla muutaman Hazardin tämänkesäisen hevoshankinnan. En muista milloin olen viimeksi ostanut suvullista hevosta toiselta harrastajalta, pitänee siihen paneutua sitten syksyllä. Näin kesän aikaan olen kuitenkin tuonut itselleni useamman uuden, evm-sukuisen hevosen. Nämä yksilöt tulevat todellakin tarpeeseen, ja ovatkin tuotu suurimmalti osin ihan vain jalostuskäyttöä ajatellen. Tämänkertaiseen tuontilaumaan olen erityisen tyytyväinen, vaikkakin minulle kovin tyypillisesti suurimmalta osalta puuttuu sivuiltaan vielä keksitty suku. Se kyllä tulee vielä itse kunkin sivuille viimeistään siinä vaiheessa kun joku muu harrastaja keksii lainata näitä jalostuskäyttöön. :)


----------


qh-t.Lizzie Quick Gun & qh-t.Dora Dynamite - Tämän kaksikon toin tarkoituksena saattaa vihdoin osa Hazardin vanhemmista evm-quartertammoista vihdoin vihreämmille laidunmaille. Oman jalostusmateriaalin ollessa vielä kovin vähäistä quarterhevosten osalta tulen luultavasti tuomaan tulevina kuukausina vielä muutaman muunkin uuden tamman itselleni. Myös pari oria uupuisi laumasta, tavoitteena karsia myös vanhemmista oreista pois ne joille en koe enää käyttöä. Jostain syystä en ole kokenut tarpeelliseksi jättää kauheammin varsoja omaan käyttööni vanhemmasta quarterkannastani, ja toivonkin näiden kahden tamman sekä niitä seuraavien quartertuontien kanssa saavani tehtyä tähän asiaan muutoksen.

twh-o.Bad Company - Myös tennesseenwalkereiden kanssa olisi tarkoitus uudistaa tuontihevoskantaa, ja uusien hevosten myötä niitä vanhempia, tarpeettomaksi jääviä saisi siirrettyä vihdoin kuoppaan. Walkereiden kanssa minulla on sellainen ongelma, että useamman orin kanssa on laatuarvostelutavoitteita, jonka takia näiden kanssa tullaan puuhaamaan vielä pitkään. Siitä huolimatta oli jo aika saada joukon jatkoksi ainakin yksi uusi ori, ja tästä syystä toin Bad Companyn. Orin väriksi tuli päistärikkö sen takia, että nyt tallin päistärikkölinjat polveutuvat vain parista hassusta hevosesta. Näin saadaan sukuihinkin vaihtelua, kun ei tarvitse aina käyttää niitä samoja hevosia jos haluaa nimenomaan päistärikön varsan.

twh-t.Lemon Moringa & twh-t.Stargazer - Tämän tammakaksikon tulevaisuudentavoitteisiin kuuluu puhtaasti jalostuskäyttö. Lemon Moringalla saatan kilpailla tai sitten en, ainakin tammalla on todella kiva nimi ja teema tämän varsoille on jo tiedossa. Molempien tammojen kohdalla halusin toteuttaa ihan vaan "tylsät" perusvärit, vaikkakin Stargazerin kimo väritys on kovin harvinainen ainakin irl-walkereiden keskuudessa. Vihdoin saan siirrettyä pari vanhempaa evm-walkertammaa kuoppaan, ihan vain koska ne eivät inspaa enkä raaski niitä eteenpäinkään myydä sivujen häviämisen uhalla. Näiden kahden kohdalla olen tehnyt jo hyvin jalostussuunnitelmia, ja sekä Lemon Moringa että Stargazer tullaan taatusti näkemään vielä pitkään Hazardin walkersuvuissa.

ox-o.Sanguine Craving ox - Tavoitteenani on pikkuhiljaa paikata myös Hazardin alkuperäinen arabikanta tuomalla vanhojen hevosten tilalle uusia, enemmän domestic-linjaisen nimen omaavia. Kaikki Hazardin arabit kun sattuvat olemaan domesticeja mutta nimet sitten vähän enemmän sellaisia perinteisiä arabinimiä. Sanguine Craving on sellainen minun oma pikku vampyyri, komea musta otus joka tulee näkymään ainakin meidän nsh-jalostuksessa. Nimen lisäksi myös painote orilla on entisistä Hazardilaisista poikkeava: tarkoituksenani kun on pikkuhiljaa vaihtaa kaikkien arabieni aikaisempi koulupainote askellajeihin (ARJ:n ylläpitäjänä minun ehkä pitäisi olla esimerkkinä, mutta kun en laatiksiinkaan ole näitä viemässä niin ehkä tällä kertaa se koulun ja askellajien sekakisaus on ihan hyväksyttävää... :D).

morg-t.Stardust Highway - Tämä tamma oli minulla pöytälaatikossa valmiina tuontina kolme vuotta, rotuna tosin oli silloin saddlebred. Ottaen huomioon, että Hazardissa oli viisi evm-sukuista morganoria ja vain yksi tamma (parhaimpana aikana evm-tammoja on ollut yhtäaikaa vain kaksi kappaletta), oli ihan hyvä päätös tuoda nyt sitten ainakin yksi morgantamma ihan vain jalostuskäyttöön. Ehkä me tullaan kisaamaankin, aika sen sitten näyttää mitenkä tuo oikein innostaa. Joka tapauksessa, löysin upeat morgantamman kuvat mutta nimipää löi ihan tyhjää. Onneksi minulla sattui lojumaan silloin pöydällä virtuaalihevosiin liittyviä muistiinpanoja sisältävä vihko, jonka uumenissa Stardust Highway -niminen tuontitamma oli jo tuhottoman pitkän ajan odotellut käyttöön pääsyä. Sainkin sitten samalla hyödynnettyä sekä käyttämättömän tuonnin että upean morgankuvan. Erittäin kätevää. :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Copymerkintöjen läpinäkyvyys

Jos minun pitäisi nimetä yksi todella hermojaraastava asia virtuaalihevosissa, on se kuvien tekijänoikeusmerkinnät ja oikeastaan kaikki siihen liittyvä. Harrastajakunnasta löytyy niin monta tekijänoikeusnatsia jotka oikein kyttäävät muiden kuvalupa-asioita, ja varsinkin harvinaisten kanssa harrastaessa tämä kismittää, sillä oikeastaan kaikki kuvat ovat niitä luvanvaraisia farmikuvia tai valokuvaajien vapaasti kopioitavia otoksia. Yleisestikin kaikki kuvalupien piilottelut, epäselvät merkinnät ja muu yleinen tekijänoikeuksiin liittyvä on yksi sellainen piirre mikä minua joskus ajaa tästä harrastuksesta pois. Tuntuu, että jatkuvaan on joku hönkimässä niskaan jos merkkaankin itse copyt väärin, itse kun en jaksa edes kauheammin välittää muiden kuva-asioista, muuta kuin silloin kun olen kiinnostunut juuri tietyn hevosen kuvista, ajatuksena mahdollisesti hankkia jollekin omalle hevoselleni samanlaiset.

Oikeastaan pariin viime vuoteen en ole törmännyt sellaiseen julkiseen ilkkumiseen, mitä on joskus näkynyt esiintyvän foorumeilla parinkin nimettömäksi jäävän harrastajan toimesta. Ei sillä, hyvähän se on olla tarkka tekijänoikeusmerkinnöistä ja kuvien luvallisuudesta, mutta juuri nämä henkilöt itse ovat niitä jotka eniten piilottelevat niitä copymerkintöjä: laittavat ne niin että kuvan ottajan näkee vain viemällä hiiren kuvan päälle (erittäin ärsyttävää puhelimella, pitää mennä lähdekoodiin jos tahtoo tietää kuka kuvan on ottanut), ja usein käytössä on myös ihmeellisiä kirjainlyhenteitä, joita käyttäen ei varsinaisesti välttämättä löydä mihinkään jos sitä lähtee googlailemaan. Siinä alkaa hieman epäilemään niiden kuvien luvallisuutta, varsinkin jos julkisesti huudellaan muiden puuttuvista copymerkinnöistä ja ollaan itse olevinaan niin kaikkitietäviä ja sääntöjä pilkuntarkasti noudattavia kuva-asioiden suhteen. Kuulostaa kovasti omien hommien samanaikaiselta siloittelulta...

Tuleekin mieleen, kun aikanaan esittelin Valiant Warmbloodsin hötönetissä. Siellä eräs juuri tällainen valokuvanatsi ei tullut sanomaan kommentissaan mitään muuta kuin että minun pitäisi lisätä copymerkinnät erään orin sivuille. Tallin seitsemästä hevosesta kun yhden sivuilta oli unohtunut kuvien copymerkintä kiireessä touhutessa. Juu, ihan asiallista huomauttaa virheistä mutta come on oikeasti. Eikö ollut sitten parempaa tekemistä kuin alkaa heti kyttäämään ja huomauttelemaan kuva-asioista. Uutena harrastajana olisi ollut kiva saada edes jotain positiivistakin kommenttia tältä henkilöltä, varsinkin kun tämä oli yksi ennen hötölään löytämistäni eniten ihailemistani harrastajista. Noh, tämä sama tyyppihän harrasti juuri tätä copyjen piilottelua omilla talleillaan. Tunnistajat tunnistakoon, nimeltä en ala ketään tässä kuitenkaan mainitsemaan.


----------


Kuvalupien piilottelu noin muutenkin on mielestäni suoraan sanottuna ihan perseestä. Jos haluat uniikin virtuaalihevosen, piirrä sille itse kuvat tai saata se jollain muulla tavalla - kuten teksteillä tai kilpailumenestyksellä - spesiaalitapaukseksi. Sitä lupien epäselvää merkintää kun monesti perustellaan uniikkiudella ("en halua hevoselle massakuvia", "tuo ei saa käyttää tätä kuvaa kun minun ihanalla Bling-Bling Starlightilla on jo sama kuva ja sen pitää olla uniikkiyksilö", "etsikää omat kuvalupapaikkanne"). Ja minä kun vielä ajattelin tämän olevan yhteisöllinen harrastus... (:D)

Ymmärrän kyllä jos copymerkintöjen kanssa halutaan mennä siitä mistä aita on matalin, ja merkitään ne vain hätäisesti jonnekin päin hevosen sivua. Ei sen niin justiinsa tarvitse olla. Kunhan se kuvalupien sekava ja huoleton merkitseminen ei ole tahallista, tarkoituksena juurikin välttää muiden samoille kuva-apajille löytäminen taikka copyjen oikeellisuuden tarkistaminen (näyttelykäytössä, ktk-tilaisuuksissa jne).

Itsehän tein nyt sitten niin, että lisäsin Hazardin sivuille kattavan listan paikoista joista olen saanut luvat kuvien käyttöön, ihan osoitteineen kaikkineen. Oikeastaan tuo lista on ollut olemassa aina, mutta päivitin sen tänään ajankohtaiseksi ja muotoilin sen fiksumman näköiseksi. Jos joku sieltä tahtoo suoraan katsoa mistä olen hevosten kuvat hankkinut ja haluaa kysellä lupia samoista paikoista, niin siitä vaan. Aukokaa vaikka järjestelmällisesti joka linkki ja laittakaa sähköpostia jokaiselle farmille, niin että kohta kaikilla hevosilla on samat kuvat kuin omillanikin. Se kun ei ole mikään iso asia että (hui olkoon) kahdella tai jopa (kauhistus sentään) useammallakin virtuaalihevosella on saman irl-hevosen samat kuvat.

Tuo listahan on olemassa senkin takia että itse pääsen nopeasti noille kaikille kuvasivuille kun olen tekemässä hevosilleni sivuja. Myös kuvien luvallisuuden todentaminen on ihan jees juttu, tai siis että sen tallin tai valokuvaajan nimen takana on olemassa jokin osoite, ettei ole vain otettu luvattomia kuvia jostain ja itse keksitty joku hätäinen nimi kuvien alkuperälle. Lupasähköpostejahan minulla ei ole kaikista näyttää (minulla on yhteensä kolme virtuaalisähköpostia joilla olen ajan saatossa noita lupia kysellyt, niistä olen viime aikoina kaivellut noita kaikkia lupapaikkoja ja samalla merkinnyt omaan muistiin paikat jotka ovat antaneet kieltävän vastauksen), joten jos käyttämieni kuvien suhteen tulee jollain epäilyksiä niin en voi sille välttämättä mitään. Silloin pitää vain kyetä luottamaan kanssaharrastajan rehellisyyteen. Suurimmasta osasta kuvalupia on kyllä todisteet tallella, mikäli jollekin tulee vaikka mieleen kysyä milloin olen saanut kuvaluvat johonkin tiettyyn paikkaan.


----------


Asiaan vielä nyt lisätäkseni: kyllä tiedostan että jotkin farmit tai valokuvaajat saavat tuhottomasti kuvalupapyyntöjä ja ovat jo kyllästyneitä niihin, lopulta kieltäen kuvien käytön. Monet perustelevat tälläkin sen että ei nyt helvetti vieköön mennä kysymään lupia sellaisesta paikasta mistä jollain muulla on jo luvat. Asia on kuitenkin suoraan sanottuna niin, että mielestäni koko suomalainen kuvalupakulttuuri on perseestä. Me olemme liian kilttejä ja tarkkoja tekijänoikeusasioiden suhteen verrattuna muihin maihin. Itsekin omistan kalliit kamerat ja kuvankäsittelyohjelmat, ja laitan ottamiani kuvia aktiivisesti nettiin. Minua ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa jos joku ilman lupia minun kuviani käyttää, kunhan ei esitä niitä ominaan tai käytä kaupalliseen tarkoitukseen.

Olen tehnyt elämässäni paljon asioita mitä ei kehtaa julkisesti huudella, ja kyllä on tullut rikoksenkin polulla käytyä. Sääntöjä on hyvä aina noudattaa, mutta mitä tulee tekijänoikeusasioihin, on tässä mielestäni menty ihan liian pitkälle. Te, jotka olette tarkkoja virtuaalihevosten kuvista: miettikääpä ensi kerralla jakaessanne vaikka meemikuvia sosiaalisessa mediassa. Onhan niilläkin kuvilla ottaja, mutta laitatteko tarkkoja copymerkintöjä näihin vai lisäättekö vain sivullenne naureskellen hauskalle vitsille tai muulle tekstille joka kuvassa on? Niin, aika valikoivasti näytetään huolehtivan niistä tekijänoikeuksista...

Yhteenvetona tästä sekavasta tekstistä sanottakoon seuraavasti: minua ärsyttää toisten kuvalupien kyttääminen, copymerkintöjen tahallinen piilottelu sekä yleinen nihkeä asenne mitä tulee virtuaalihevosten kuviin. Jokainen harrastakoon tavallaan, olen kyllä huoletta esim. käyttänyt jalostukseen hevosia joilla tiedän varmasti olleen luvattomat kuvat koska en vain jaksa välittää. Kaiken kaikkiaan tämä on vain harrastus, jonka pitäisi huolettomasti johdattaa pois arjen tuomasta stressistä. Ja jos tekstistä saa sen kuvan että itse kyttäisin copymerkintöjä, niin en tosiaan harrasta sellaista. Kyllä minä mielelläni katselen mistä mitkäkin kauniit hevoskuvat on hankittu, mutta en mene huomauttamaan kellekään jos jonkun hevosen sivulta nyt sattuvat copymerkinnät puuttumaan. Hieman se saattaa ärsyttää, mutta oikeastaan vain sen takia että olisin mahdollisesti itsekin halunnut samat kuvat käyttöön (älkää nyt kuitenkaan kivittäkö minua tästä tavasta, en itse henkilökohtaisesti vain välitä siitä kuinka uniikit ne virtuaalihevosen kuvat ovat).


----------


Tällaisella asialla tänä päivänä. Kuva-asiat ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa koko harrastuksen ajan, ja osa mielipiteistäni niiden suhteen saattaa olla jonkun toisen mielestä ihan väärin tai turhan jyrkkiä. Olen nyt kuitenkin kantani sanonut, jatkossa pysyttelenkin sitten paljon informatiivisemmalla teemalla näissä kuvalupa-asioita käsittelevissä postauksissani.

Tässä kysellessäni kuvalupia farmeilta ympäri maailmaa tulee pohdittua kaikenlaista kuviin liittyvää, ja tosiaan tällä kertaa nousivat vähän nämä "vanhat möröt" pintaan. Onneksi viime aikoina ei tosiaan ole esiintynyt tällaista copyasioiden kyttäämistä sun muuta, ainakaan niin että itse olisin huomannut. Aloittelevana harrastajana minulle oli kuitenkin aikanaan kova pala kun ensimmäisenä minulle huomauteltiin kuvaluvista ja samoihin aikoihin useampia harrastajia haukuttiin yhdessä niin anonyymisti kuin oikeiden nimimerkkienkin takaa jos kuvalupa-asiat olivat jotenkin epäselviä. Keskusta on onneksi parantanut virtuaalimaailman ilmapiiriä huimasti, oikeastaan harmittaa kun se ei vielä ollut olemassa aloittelija-aikoinani. Olisi vältytty niin monelta harmilta ja mielensäpahoittamiselta... :D

torstai 16. heinäkuuta 2020

Talliesittely: Daystar Farm

Miniatyyrihevosinnostus iski. Tai no on se jo ollut päällä pidemmänkin aikaa. Kuvalupien metsästys on välillä sanonko mistä, mutta joskus se on onneksi ihan palkitsevaa. Siirsin omat muutamat minini Hazardista aikoinaan Daystar Farmille, joka kantoi aiemmin nimeä Daystar Pony Stud ja kasvatti ratsuponeja. Eihän minua ratsuponit jaksaneet kovin kauaa kiinnostaa, onhan miniatyyrihevoset nyt paljon hauskemman näköisiä vaikken oikein tiedäkään mitä ihmettä minä näillä nyt teen. Jalostuskäyttöä ja rodun kannan säilyttelyä näin omalta osalta jos en mitään sen kummoisempaa keksi. Mutta tosiaan, pidemmittä puheitta:

Daystar Farm


Tämän postauksen aikaan tallin sivut näyttävät minulle itselleni varsin tyypillisiltä: etusivu ja esittelysivu huutavat tyhjyyttään, kasvatussivulla on vain myyntiehdot mutta hevoslista on ajantasainen, samoin itse hevossivut. Itse asiassa ne hevosethan ovat minulle virtuaalitallissa se tärkein asia. Se, miksi nämä nyt sitten ei ole vain yksityisinä lojumassa pitkin internettiä vaan ihan on pitänyt tallikin näille tehdä, johtuu tasan siitä että koko homma vaikuttaa silloin yhtenäisemmältä.

Talliin on syntynyt jo yksi kasvatti, ja lisää on tulossa kunhan suunnittelen seuraavat yhdistelmät. Jos jollain on minejä myytävänä niin saa vinkata. Periaatteessa tiedän kaikki kasvattajat, ja pitäneekin olla tulevaisuudessa yhteyksissä että saan talliin täytettä. Tällä hetkellä kun kasvatustoiminta vähän seisoo oman jalostusmateriaalin puutteen takia...


©Little America Miniature Horses



Siinä se nyt kuitenkin on, minun oma pikku miniatyyrihevosprojekti. Kyllä tästä vielä ajan kanssa hyvä tulee, minä kun tykkään puuhastella tallieni kanssa hitaasti mutta varmasti. Mieluummin hitaasti etenevät tavoitteet ja toiminta sekä pitkäikäinen talli kuin suunnaton viuhtominen ja äkillinen loppuunpalaminen minkä koin puoliveristen kanssa harrastaessani.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Miksi harrastan virtuaalihevosia

8.9.2017 olen kirjoittanut seuraavanlaisen tekstin Keskustan topaan nimeltä "Virtuaaliharrastuksesta apua päihdenuorille". Kiteyttää aika lailla minut ihmisenä, ja kertoo yhden suurimmista syistäni harrastaa virtuaalihevosia.



Aikalailla taitaa olla sanottu kaikki täällä mitä minulla tulee mieleen, mutta virtuaalihevosharrastus on tosiaan auttanut minuakin ongelmissa kun on saanut jotain mihin keskittyä. Varsinkin virtuaalihevosille asettamat tavoitteet ovat olleet jotain mihin tähdätä kun oikeasti elämä on välillä tuntunut ahdistavalta eikä ole ollut mitään oikean elämän tavoitteita mitä uskoisi edes kykenevänsä saavuttaa.

Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko on aikalailla tehnyt minut ajan myötä yksinäiseksi: ei minulla vaan riitä kiinnostus ihmissuhteisiin varsinkin kun tuntemattomat ihmiset vaan ahdistaa ja se tutustuminen on niin vaikeaa (koulukiusaaminen ei ainakaan parantanut ujoutta…). Alkoholi on toki auttanut sosialisoitumaan mutta sen verran on lähipiirissä alkoholismia että ihan oman itseni takia lopetin vähän aikaa sitten juomisen kokonaan (huomaa miten helppoa on vaan nollata pää alkoholilla, mutta loppupeleissä siinä menee vain rahaa ja mitään järkevää en saa edes aikaan humalassa). Katsotaan miten kauan tätä kestää, luultavasti juuri juomisen lopettamisen takia olen nyt joka päivä tehnyt muutaman tunnin verran jotain virtuaalihevoten kanssa. Kun on jotain, mihin keskittyy, ei ketuta ja masenna koko aikaa.

Lähes paras puolihan tässä harrastuksessa on toki se, että kun on yhteinen mielenkiinnonkohde, voi tutustua kaikenlaisiin ihmisiin tai olla tutustumatta. Kukaan ei tuomitse taustojen perusteella ja kun ollaan netissä, voi tietokoneen sulkea jos ei tahdo olla kenenkään kanssa tekemisissä. Koulussa/työpaikalla on usein niin, että muodostuu kuppikuntia ja toisia pilkataan ulkonäön/muun järjettömän syyn takia. Varsinkin täällä Keskustassa on aina ollut ihana ja ystävällinen ilmapiiri, ja täällä voi jotenkin huoletta kertoa omista asioistaan kun kukaan ei ole heti lyttäämässä.

Pelaaminen on harrastus, jota voisin verrata virtuaalihevosiin muuten, mutta tässä harrastuksessa parasta on juuri se luovuus: minulla on ollut tapana purkaa oikean elämän tapahtumia virtuaalihevosiin, ja monen monta virtuaalihevostani on saanut luonnekuvauksen jonkin tuntemani henkilön perusteella (joo, kusipäähevoset varsinkin). Minulla ainakin auttaa kun kirjoittaa asioista, mutta oikeassa elämässä en tykkää ollenkaan pitää päiväkirjaa. Sen takia onkin helppoa kirjoittaa vaikka tallipäiväkirjaa tai jotain.


Mitä tulee sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ahdistukseen, alkoholismiin sekä muihin ongelmiini, on virtuaalihevoset harrastuksena auttaneet niihin hurjasti. Tällä hetkellä saan myös ammattiapua näihin, ja toivon että joskus kanssakäyminen muiden kanssa olisikin minulla rennompaa. Aika näyttää, sillä välin keskityn elämän mukaviin puoliin ja jatkan harrastuksiani, jotka tuovat minulle ilonaiheita. Virtuaalihevoset ovatkin harrastuksistani se kaikkein suurin ilon ja stressihelpotuksen tuoja. <3

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Tennesseenwalkereiden värit

Tennesseenwalkerillahan on sallittu periaatteessa kaikki värit lukuunottamatta tiikerinkirjavuutta. Seuraavat värit ovat sallittuja rodun värikirjossa, ja niistä löytyy myös oikean elämän esimerkit. Linkkailen tähän omia virtuaalihevosiani ja niiden kuvia, koska niihin on saatu luvat enkä muista välttämättä kaikkien hevosten oikeita nimiä (niitä saa toki kysyä jos jää kiinnostamaan). Jatkossa tulen kuitenkin perehtymään tarkemmin useimpiin näistä väreistä, niiden esiintymiseen niin oikeassa elämässä kuin virtuaalimaailmassakin ja vähän pohdiskelemaan yleisesti aiheeseen liittyviä asioita.

En ala tässä vaiheessa selittämään väreistä sen enempää teoriaa. Käytännössä kuitenkin erikoisvärit voivat esiintyä yksinkertaisina, kaksinkertaisina tai keskenään toistensa kanssa, kirjavuuskuviot mukaan lukien. Tämän postauksen tarkoitus onkin lähinnä esittää koko tennesseenwalkereiden värikirjo, ehkä joku kiinnostuukin rodusta kun katselee näitä kauniita, monenkirjavia yksilöitä... :)



Perusvärit


ruunikko

musta

rautias



Erikoisvärit


päistärikkö

samppanja

voikko

hallakko

kimo

hopea



Kuvioinnit

tovero (kuvan hevonen tobiano + sabino)

frame overo

sabino

tobiano



perjantai 3. heinäkuuta 2020

Vinkkejä kuvalupien metsästykseen

Ajattelin jakaa alla muutaman yleisen vinkin kuvalupien metsästykseen. Tällä kertaa keskityn nimenomaan siihen kuvien ja kuvapaikkojen etsimiseen, enkä niinkään siihen mitä siitä kuvalupapyynnöstä tulisi löytyä tai kuinka ylipäätään lähestyä näitä farmeja/valokuvaajia.


1) Googlen kuvahaku
Tällä tavalla aloitin aikoinaan oman kuvienmetsästykseni. Hakusanoina käytin hevosrotua, mahdollisesti sukupuolta ja väriäkin. Nykyään googlen haulla löytyy suurimmaksi osin pinterest-kuvia, jotka on helppo välttää kun kirjoittaa hakuun myös -pinterest. Tällöin sieltä löytyy pääosin niitä farmien ja valokuvaajien sivuja, joista sitten löytyvät myös näiden kuvien haltijoiden yhteystiedot ja mahdollisesti enemmältikin niitä halutunlaisia hevoskuvia. Ihan perus google-hakukin toimii, mutta tykkään selata kuvahakua, klikata mielenkiintoista kuvaa ja katsoa löytyisikö sitä kautta linkkiä hevosen omistavan farmin taikka kuvan ottajan sivuille.

2) Linkit farmien ja valokuvaajien sivuilla
Kannattaa katsoa, onko esimerkiksi farmin sivuilla linkkejä muille talleille, jotka eivät välttämättä esiintyisi google-haussa ja jäisivät siten kokonaan huomioimatta. Tällä tavoin olen löytänyt useamman "harvinaisemman" kuvapaikan. Monet myyntitallit lisäävät sivuilleen linkit myytyjen hevosten uusiin osoitteisiin, tätä kautta löytyy sitten uusia kasvattajia ja myyntitalleja joilta kysellä lupia kuvien käyttöön. Monet upeat hevoskuvat ovatkin löytyneet Hazardinkin hevosille juuri tätä kautta.

3) Rotuyhdistykset, rekisterit, hevosmyyntisivustot ym.
Kannattaa kokeilla, löytyykö rotuyhdistysten ja muiden järjestäytyneempien sivustojen kautta esimerkiksi listoja kasvattajista taikka farmeista jotka myyvät tietyn rotuisia taikka tyyppisiä hevosia. Myös hevosmyyntisivustojen kautta saattaa löytyä yksityishenkilöitä ja ihan farmejakin joilta kannattaa kysellä kuvalupia.

4) Facebook
Moni farmi on tätä nykyä Facebookissa, osa jopa pelkästään siellä. Joidenkin farmien omat nettisivut ovat saattaneet jossain vaiheessa hävitä, mutta samat kuvat löytyvätkin sitten heidän sosiaalisen median profiileistaan. Joissain tapauksissa olen törmännyt siihen, että nimenomaan farmien sosiaalisissa medioissa on enemmän ja jopa parempia kuvia kuin nettisivuilla, varsinkin nykyään kun niitä kuvia on helppo lisätä vaikka heti ottamisen jälkeen suoraan puhelimesta sinne Faceen, Instaan sun muihin paikkoihin.

5) Muut virtuaalihevoset
Tästä vinkistä minut ristiinnaulitaan, tiedän sen...
Mistä muualta saisi yhtä todennäköisesti ja helposti kuvat kuin sellaisesta paikasta joka on jo antanut luvat jollekin muulle virtuaaliharrastajalle? Järjestäänhän toki ei kannata hankkia samoja lupia ja kaikkia samoja hevoskuvia kuin muilla, vaan ihan uniikkiuden takia kannattaa käyttää vaivannäköä ja etsiä itse hyviä kuvalupapaikkoja. Jos kuitenkin näen cremellon morganinhevosen ja haluan itse samannäköisen virtuaalihevosen (taikka minulla on samanvärinen hevonen kuvattomana odottamassa) niin totta ihmeessä selvitän mistä nuo kyseisen hevosen kuvat on ja kysyn itsekin lupia. Tämä kuvienetsintätapa onkin itselläni enemmän sellainen satunnainen, etten järjestään harrasta tätä, vaan nähdessäni erityisen upeat kuvat jollain v-hevosella, selvitän olisiko itsellänikin mahdollisuus saada luvat yhtä hienoihin kuviin.


Tässä on nämä yleisimmät itse käyttämäni kuvienetsintätavat. Pitänee jossain myöhemmässä postauksessa paneutua enemmän lupapyyntöviestin sisältöön ja muihin olennaisiin seikkoihin, ainakin itse metsästäessäni kuvalupia mietin välillä että olisi kiva saada muilta harrastajilta mahdollisia vinkkejä jos minulta onkin jäänyt jotain olennaista huomaamatta. :)

torstai 2. heinäkuuta 2020

Miksi ostin juuri tämän hevosen #1

Suurimmalti osin minulla on aina joku pätevä syy ostaa virtuaalihevonen. Joissain tapauksissa kyseessä on ihan heräteostos, mutta useimmiten ostamani hevoset sekä teettämäni yhdistelmät on hankittu jotain tarkoitusta varten. Alla muutama hevonen ja perustelut miksi päädyin juuri sen yksilön hankintaan, jatkan listaa jossain vaiheessa toisessa postauksessa kun noita hevosia löytyy kuitenkin useampi sata jo pelkästään Hazardista.

Tässä ensimmäisessä postauksessa perehdytään Hazardin "muut rodut" kategoriaan osuviin yksilöihin.


Tämän hevosen ostin Alegresta. Etsinnässä oli jonkin aikaa ollut 1-polvinen arabiori, mutta mitään juuri sellaista mikä nappaa kunnolla ei ollut löytynyt. Prostjanie vaikutti omaan jalostusohjelmaani täydelliseltä valinnalta, sillä se oli jo vähän vanhempi herra, ja molemmat vanhemmat ainakin minulle tuiki tuntemattomia nimiä. Ei siis luulisi olevan vaaraa että sukulaisten nimet toistuisivat liian helposti tämän orin jälkikasvun kohdalla.

Tämän tamman ostin yhtä aikaa toisen kalliovuortenhevosen Knoxdale Apricotin kanssa. Rotu on kovin harvinainen, ja varsinaisia kasvattajia löytyy sitäkin harvemmasta. Itselläni löytyi yksipolvinen ori vailla morsianta, joten päädyin ostamaan Knoxdalesta saman tien kaksi yksipolvista tammaa. Juuri Maple Leafin kohdalla ostopäätökseen vaikutti toki myös mahdollinen voikko väritys, vaikka hetken ehdinkin sen takia jännittää löytäisinkö minä sille ollenkaan kuvia.

morg-o.Deep Maroon
Tämä oli tilausvarsa, kun etsinnässä oli morganinhevosia (taisi olla muitakin rotuja etsinnässä). Isäori on niin näyttävä ilmestys että siitä oli pakko saada varsa. Emä on saman harrastajan omistuksessa, ja siltä Deep Maroonille tuleekin tuo nimiteema. Se, että molemmat vanhemmat ovat Arcadian kasvatteja on suuri plussa, vaikka ovathan nuo "taustoistaan" huolimatta molemmat varsin hienoja hevosia noin muutenkin.

Tämän oriherran ostin Ravenwood Ranchilta, joka möi ylimääräisiä hevosia pois. Minulla oli tallissa jo Stiglitzin tammavarsa, joten oli ihan hyvä ratkaisu tarjota isälle kotia jotta sen sivut ei ainakaan häviäisi minun tiedostani. Vielä suurempi syy juuri tämän orin ostoon kuitenkin oli, että sain vihdoin oman Arcadialaisen! Olen ihaillut Arcadia Morgansia koko virtuaaliharrastukseni ajan, mutten kasvattanut vielä morganinhevosia tallin olemassaolon aikana. Stiglitz onkin siinä mielessä minulle aivan erityinen hevonen, ja yksi ehdottomista suosikeistani.

Tämän tamman ostin Ramya Ranchilta, kun talli vähensi hevosmäärää reippaalla kädellä. Kaunis väri ja itselleni tuntemattomampi suku oli ratkaisevia tekijöitä ostotarjoustani ajatellen. Ja pitäähän tallista myös löytyä yksi Glamglarelainen morgan.

Ravenwood Ranchin kasvatit ovat aina varsin upeita. Tämän orin vanhemmat olivat molemmat erittäin hienon näköisiä ja sukuisia hevosia, ja voikkovärin mahdollisuus on aina suurta plussaa. Ei sillä etteikö nimikin olisi ollut suuressa osassa siinä miksi ihastuin juuri tähän oriin. Call of Duty -pelisarjan suurkuluttajana tämä varsa olisi ollut pakko saada vaikka rotu olisi ollut aivan väärä. Onneksi national show horse kuitenkin kuuluu rotuna Hazardin vakioarsenaaliin. Tämän orin jälkeläisille on ainakin helppo keksiä nimiä kun sitä nimiteemaa ei tarvitse kauan pähkäillä...

Mitä tästä nyt voisi sanoa... nimi, väri, suku, kaikki tässä orissa vaan nappaa. Harmiksi minulla itselläni ei ole tälle sopivia tammoja, mutta kyllä poika pääsee vielä jalostuskäyttöön. on se vaan niin hieno. En muista olinko varsinaisesti etsimässä juuri paint-hevosia vai vaan yleisesti harvinaisia, mutta tämän orin kohdalla en voinut olla tarjoamatta kotia kun kasvattaja sen minulle näytti.

ara-ap-t.Mazarin Rico
Tällä tammalla ei arabiveriprosentti varsinaisesti riitä siihen että sitä virallisesti voisi kutsua ara-appaloosaksi. Toisen polven jälkeläisillä sitten riittäisi puhtaisiin arabeihin yhdistettynä. Kuviahan näille on kamalan hankala löytää, mutta hiljaa mielessäni unelmoin, että Hazardissa olisi jonain päivänä vielä pienimuotoista ara-appaloosakasvatusta.

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Ulkoasumuutoksia

Toivon todella, että tällä kertaa Hazardiin tekemäni ulkoasu jaksaisi miellyttää silmääni useamman kuukauden, mielellään vaikka vuoden tai pari. Tuntuu kuin kaikki koneella viettämäni aika menisi vain ulkoasujen säätämiseen kun aina löytyy jotain pientä korjattavaa ja sitten tuleekin koodattua saman tien lähes kokonaan uusi ulkoasu. Tällä kertaa huomaan jo valmiiksi yhden silmiinpistävän yksityiskohdan, ja se on otsikon hevonen. Jollain lailla se olisi pitänyt häivyttää tuohon taustaan mutta omat kuvanmuokkaustaitoni ovat rajalliset ja kaikki pitää tehdä ihan itte. Jospa tuo ei nyt kuitenkaan häiritsisi kovin paljoa. Onhan tuo ulkoasu kokonaisuutena varsin nätti, ehkä jopa paras aikaansaannokseni ikinä. :)




Etusivun sisältö on lähes sama kuin aiemminkin, vaihdoin kuitenkin noin ensi alkuun tuon kuvan mikä oli aiemmin voikko saddlebred. Uudesta kuvasta tulee jotenkin syksyiset vibat, mikä on ihan ok vaikka mennään vasta kesäkuussa. Odotanhan minä aina syksyä heti talvesta lähtien...

Alapalkkiin lisäsin linkin tähän blogiin sekä tallirekisteriin jossa Hazardista voi käydä tykkäämässä. Linkit askellajiratsastusjaoksen sekä sen laatuarvostelun sivuille löytyivätkin alapalkista jo ennestään. Myös VRL sekä ARJ-blogi löytyvät näppärästi samasta paikasta.

Lista harvinaisten kasvattajista on muutamaa lisäystä vaille valmis. Poistin jokunen aika sitten sieltä lopettaneet tallit ja päivittelin osalle uudet linkit. Lisäsin myös kaksi omaa talliani Daystar Farmin sekä Glademist Foxtrottersin (tämä kaksikko on vastaus siihen, mihin hävisi Hazardista kaikki minit ja foxtrotterit).

Kokonaisuutena pidän tästä ulkoasusta todella paljon. Se on juuri sellainen millaiseksi olen Hazardin olemuksen aina kuvitellut osaamatta kuitenkaan ilmaista sitä koodaustaitoineni. Aika paljon otin vaikutteita vuoden 2017 ulkoasusta, joka oli oma suosikkini. Tosin se sisälsi niin paljon hiomattomia yksityiskohtia joiden takia vaihdoin sen myöhemmin aivan toisenlaiseen.

Voisin tällä hetkellä sanoa että Hazard on sivuineen aivan itsensä näköinen. :)

Harvinaisten rotujen nimeämissääntöjä

Jos jossain olen tarkka, niin hevosten rodunmuikaisessa nimeämisessä. Periaatteessa en anna nimen vaikuttaa hevosen ostoon/myyntiin, mutta omat, kotiinjäävät kasvatit pyrin nimeämään säännösten mukaan. Kirjoitusasun suhteen olen kotiinjäävien kasvattien kohdalla tiukka, mutta esimerkiksi nimen sallittuja kirjainmääriä saatan ylitellä huoletta (20 merkkiä vaan on joskus ihan liian lyhyt, oli siellä mukana kasvattajaliite tai ei). Kokosin alle niin omaksi muistin virkistykseksi kuin noin muutenkin muutamien harvinaisten (lähinnä amerikkalaisten) rotujen nimeämissääntöjä sekä yleisiä tapoja nimetä hevonen.


American miniature horse
  • Nimi ei saa olla sama/liian samankaltainen kuin jo rodun rekisterissä olevalla hevosella.
  • Nimeä ei voi muuttaa jälkikäteen, mutta jos geenitestin jälkeen hevosen vanhempi muuttuu, ja hevosella itsellään on nimessä vanhempansa nimi (esim. isä Imperial, varsa Imperial's Pride), on tämä osa nimestä muutettava/poistettava.
  • Nimi ei saa olla loukkaava mitään rotua, uskontoa taikka kansallista alkuperää kohtaan. Mikäli nimi on loukkaava, rekisteri voi myöhemmin vaatia tätä osaa nimestä muutettavan/poistettavan.
  • Tiettävästi rodulla ei ole varsinaisia rajoituksia nimen pituuden, erikoismerkkien ym. suhteen.

Virtuaalimaailmassa miniatyyrihevoset on nimetty yleensä jollain yksi- tai kaksiosaisella nimellä, asialla tai sanonnalla. Myös muutama My Little Pony -hahmon nimi näyttää joukosta löytyvän. Suurin osa hevosista näyttäisi olevan nimetty englanniksi, mutta myös suomenkielisiä nimiä löytyy (esimerkiksi Muljulandian kasvatit).


Georgian grande horse
  • Tiettävästi rodulla ei ole varsinaisia sääntöjä/rajoituksia hevosen nimeämistä koskien. Ainoastaan rekisteröintihakemuksessa mainitaan nimen kohdalla "vältäthän yksisanaisia nimiä".
  • IRL-rekisteristä löytyy yhdestä neljään osaan sisältäviä nimiä, yksiosaisilla kaikilla on myös kasvattajaliite. Nimet ovat pääosin englanninkielisiä, ja melko perinteisiä (Beautiful Star, Cherokee, Red Admiral).

Virtuaalimaalman harvat georgian grandet on nimetty melko samalla lailla kuin IRL-rotutoverinsakin. Itse käytän muotoa Nimi of Hazard kasvateillani, vaikka tämä poikkeaakin IRL-tyylistä nimetä rodun edustaja.


Kalliovuortenhevonen
  • Nimen on oltava enintään 30 merkin mittainen, välilyönnit lukuunottaen.
  • Tiettävästi rodulla ei ole muita varsinaisia rajoitteita nimeämisen suhteen.
  • IRL-hevoset ovat nimetty melko "perinteisesti", (Sundance, Millionaire's Roe).

Virtuaalimaailman kalliovuortenhevoset on nimetty pääosin melko samantyylisesti kuin IRL-rotutoverinsakin.


Mangalarga
  • Nimen on oltava kaksiosainen: hevosen oma nimi, sekä kasvattajatunnus. Yleensä kasvattajatunnus on hevosen kasvattaneen tallin nimi. Kasvattajanimi voi olla hevosen oman nimen edessä tai takana. Kasvattajanimeksi käy niin tallin nimi, kuin esimerkiksi kirjainlyhenne.
  • Mikäli kasvattajanimi on hevosen nimen takana, tulee väliin yleensä da, do tai de (of portugaliksi). Sana määräytyy kasvattajanimen mukaan (maskuliininen: do, feminiininen: da, neutraali: de).
  • Pääosin mangalargat nimetään portugaliksi, vaikka tiettävästi nimen kieltä ei ole varsinaisesti rajoitettu.

Virtuaalimaailmassa pääosin suvulliset hevoset on nimetty kasvattajanimen kera. Suvuttomista hevosista löytyy muutamia yksiosaisia nimiä (esimerkiksi Hazardista näitä löytyi aktiivisemman mangalargakasvatuksen aikaan).


Missourinfoxtrotter
  • Nimi ei saa olla sama/liian samankaltainen kuin jo rodun rekisterissä olevalla hevosella.
  • Nimen on oltava enintään 30 merkin mittainen, välilyönnit lukuunottaen.
  • Nimi on mahdollista muuttaa, mikäli hevonen ei ole saanut jälkikasvua taikka sillä ei ole pysyviä merkintöjä rotujärjestön kilpailurekistrissä.
Virtuaalimaailmassa missourinfoxtrotterit on nimetty melko perinteiseen amerikkalaistyyliin. Suurin osa (ellei kaikki) foxtrottereista on tiettävästi nimetty englannin kielellä, joukosta löytyy niin yksiosaisia nimiä kuin erilaisia sanontojakin.