Pieniä ilonaiheita

 Muutamia pieniä, itseäni ilahduttavia asioita virtuaaliharrastuksen parissa, kun nyt ei sen parempia aiheita tullut mieleen kirjoittaa, ja kerrankin on oikein virkeä ja positiivinen olo.

1. Kun ostat pitkäsukuisen hevosen, ja sivuja tehdessä huomaat oman tuonnin/kasvatin jossain siellä suvussa.
2. Kun olet saamassa hevosta laatuarvostelukuntoon, ja huomaat että muualle myymäsi kasvatti on ansioitunut jollain tapaa (kisat, meriitit, tekstit tmv) ja sen ansiosta et itse joudu hankkimaan ylimääräistä jälkikasvua jolla kisata tai touhuta muuta.
3. Ylipäätään kun näet oman tuonnin/kasvatin jalostuskäytössä.
4. Myös tarinakäyttö on aivan mahtavaa, kiva että hevosesta saa irti niin paljon. :)
5. Kun joku haluaa käyttää hevostasi jalostukseen, varsinkin jos kyseessä on joku yleisempi rotu ja hevonen esiintyy edukseen kaikkien muiden rotutovereidensa seasta.
6. Kun saat vihdoin ne sijoitukset täyteen ja pääset huokaisemaan helpotuksesta (vihaan/rakastan kisaamista - mukava kerätä sijoituksia mutta se vaivannäkö muotoonlaitoissa sun muussa!)
7. Kun järjestämiisi harvinaisempiin luokkiin tulee osallistujia.
8. Kun joku kauan nurkissa pyörinyt hevonen yllättäen inspiroikin, ja saat sille saman päivän aikana melkein kaikki tarpeelliset tekstit kirjoitettua.
9. Kun löydät juuri sen täydellisen puolison varsinkin harvinaisemman rotuiselle hevoselle.
10. Kun löydät hevoselle juuri sen itsensä näköiset kuvat, jotenkin se hevosen koko persoonallisuus vaan huokuu joistain kuvista.
11. Kun joku harvinaisten kasvattaja on hankkinut uusia hevosia talliinsa, ja pääset salaa vilkuilemaan niiden sivuja, haaveillen niiden tulevasta jälkikasvusta :D
12. Kun et ole pitkään aikaan lukenut virtuaaliblogeja, joten uutta luettavaa on tullut roppakaupalla.

Kyllä nyt surettaa

Olen vähentänyt suomenhevosteni määrää todella paljon viime aikoina, ja yrittänyt miettiä mitkä yksilöt pidän, mitkä kuoppaan jne.

No, minulla on kymmenkunta muilta kasvattajilta ostettua suomenhevosta, ja niiden sivujen selailu meni osimoilleen näin:

1. Kahden kasvattajalla oli sivut Suntuubissa = vanhempien sivut kadonneet, tallin sivut kadonneet, kasvattajan yhteystiedot kadonneet
2. Kahdella oli sivut Altervistassa ---> sivut oli jäädytetty
3. Kahden kasvattajat oli vain lopettanut, sivut kyllä löytyi Web Archivesta, mutta siinä sitten mietin pääni puhki, ottaako ollenkaan kasvattajaan yhteyttä vai kuoppaanko vain hevosen (sivut tyhjät, mitään tekemätön, ei vielä raaskisi kuopata). Tässä vaiheessa huomautettakoon että ahdistun kamalasti sosiaalisista tilanteista, myös virtuaalihevosten kanssa touhutessa tapahtuvia, varsinkin silloin kun pitäisi olla palauttamassa kasvattia. Kaikki menee paitsi kasvatin palautus, jos se on vain millään vältettävissä!
4. Taisi olla kolmannenkin kasvattaja lopettanut...
5. Mörkövaaran, Sointulan ja Hymnin kasvateilla oli ainoastaan vanhempien sivut toiminnassa, ja muiden sukulaisten sivut löytyivät viimeistään Web Archiven kautta. Nämä kolme ovatkin ainoat muilta ostetut suokit jotka minulle vielä jää.

Olen jo aiemmin kysellyt kasvattajilta muutamasta hevosesta palautusta koskien, osasta pitänee vielä kysellä kunhan siihen henkisesti ensin valmistaudun. Onneksi kukaan ei ole tähän mennessä pannut pahakseen kasvattipalautuksia, ja mukava vaan että hevonen pääsee vielä käyttöön vaikkei itseäni se enää ole inspannutkaan.

Otsikkoa selventäen, mikä minua nyt niin kauheasti surettaa, niin kauhean moni suomenhevosharrastaja on lopettanut harrastuksen, tai ainakin kyseisen tallinsa toiminnan. Miksi? Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kun suomenhevoset minua kerrankin kiinnostaisi, niin minulle aiemmin myyneet kasvattajat ovat hävinneet, hevosten sivut ovat vaihtaneet osoitetta/kadonneet, ylipäätään tuntuu että kaikki vanhat, ihailemani upeat pitkänkinlinjan kasvattajat ovat vain pistäneet pillit pussiin. Edelleen, minkä ihmeen takia?