Osalla omistamistani hevosista on laatuarvostelut tähtäimenään, ja ihan laatuarvostelusta itsestään riippuen hevoseen on panostettava erilaisin tavoin. Osa hevosista tavoittelee näyttelypalkintoja ja kantakirjausta, osa menee yleislaatuarvosteluun, ja ehdottomasti suurin osa panostushevosistani tähtää oman lajinsa laatuarvosteluun. Vuosia sitten tähtäsin lähinnä ERJ:n ja KRJ:n laatuarvosteluihin, ja hankinpa myös muutaman KERJ-palkitun hevosenkin. Tätä nykyä panostan kuitenkin yli 90-prosenttisesti harvinaisiin, jolloin painotuslajeina ovat enimmikseen joko askellajit tai western.
Kantakirjaus
Hevonen saa sivuilleen rakennekuvat, jos sellaiset sattuu löytymään mielessäni kuvitteleman näköisestä hevosesta. Eli vaikka löytäisin rautiaan orin upeat rakennekuvat, mutta ne ei mielestäni näytä siltä miltä olen oman rautiaan orini kuvitellut, jää hevonen ilman kyseisiä kuvia. Ehkä jostain muualta löytyy sopivan näköinen rakennekuva, tai sitten tyydyn esimerkiksi liikekuvaan taikka ihan tarhamöllöttelykuvaan. Osalle hevosista riittää ihan pääkuva. Joka tapauksessa rakennekuva ei ole pakollinen, sillä lähtökohtaisesti en tähtää yhdelläkään hevosellani kantakirjaan. Jos hevoselle nyt sattuu löytymään sen itsensä näköinen rakennekuva, ja sopivissa näyttelyissä sattuu olemaan tilaa, niin sitten osallistun ja toivon jonkinlaista sijoitusta.
Kun harvinaisista puhutaan, niin aina hevosen ei tarvitse olla edustavimmillaan, jotta näyttelyissä tulee menestystä. Nykyään toki harvinaisetkin tuntuvat olevan enemmän suosiossa kuin moneen vuoteen, joten näyttelyissäkin on enemmän vastusta. Osa omista hevosistani ovat kuitenkin ansainneet irtoSERT:in sellaisilla kuvilla, joilla sitten ei pääsekään kantakirjaan. Tässä vaiheessa olen saattanut vain vaihtaa hevosen kuvat joihinkin "varmasti kantakirjakelpoisiin", käydä hakemassa palkinnon, ja vaihtanut sitten vanhan kuvan takaisin sivuille. Jotkut saattavat katsoa kieroon kun käytän tätä taktiikkaa, en kyllä tiedä, en ole ainakaan mielestäni kuullut keskustelua mitä mieltä porukka on tällaisesta kuvien edestakaisin vaihtamisesta ja kierrättämisestä. Itse kuitenkin haluan vain hakea palkinnon kun se kantakirjakelpoisuus kerran löytyy.
Oikeastaan en edes arvosta kantakirjapalkintoa juurikaan. Sen eteen ei tarvitse nähdä niinkään panostusta: jos löytää yhdet hyvät kuvat, voi ne vaihtaa vaikka jokaiselle hevoselleen, käyttää näyttelyissä, kantakirjauttaa ja laittaa sitten vanhat kuvat takaisin. Ja en kannata kuvakarenssia sun muita rajoitteita, mukava kun harrastus voi olla joskus helppoa. Mutta jotenkin minua ei säväytä hevonen joka on vain kuviensa takia "menestynyt". Tämähän on ihan vain henkilökohtainen mielipide, mutta itse arvostan eniten tarinointia jos puhutaan hevoseen panostamisesta.
Yleislaatuarvostelu
En ole vielä osallistunut uuden pisteytyksen aikana YLA:an. Pikkuhiljaa tähtäilen sinne parin hevosen voimin, ja katson miltä oikein tuntuu. YLA-palkinto on sellainen, mitä arvostan aina suuresti. Sen saamiseen (varsinkin YLA1) täytyy nähdä hirveästi vaivaa tavalla tai toisella. Jotkut voi kisata paljon, jotkut tarinoida, jotkut panostavat laajoihin kuvagallerioihin, laittavat sivuille hoito-ohjeet tai varustekollaasin. Joka tapauksessa YLA palkitsee kovasta panostuksesta, ja on mielestäni ehkä jopa vähän aliarvostettu laitos.
Olen itse osallistunut yleislaatuarvosteluun joskus vuosia sitten, ja en muista koskaan saaneeni mistään lajiarvostelun palkinnosta samanlaista oikein iloista ja mukavaa oloa kuin silloin kun panostushevoseni sai ensimmäisenä laatuarvostelutavoitteisena puoliverisenäni YLA1-palkinnon! Silloin YLA-palkinto oli vahvasti tekstipainotteisesti ansaittava, ja nykyisen pisteytyksenkin aikana tulen panostamaan nimenomaan tekstipuoleen, vaikka muitakin osa-alueita olisi mihin voisi panostaa enemmän tai vähemmän.
Lajilaatuarvostelut
En tule luultavasti jatkossa osallistumaan juurikaan muihin lajilaatuarvosteluihin kuin ARJ:n ja WRJ:n. ARJL on monella hevosellani tähtäimessä kunhan löydän varatuomarin tilalleni. Olen tehnyt itselleni taulukon, jossa pisteytän itse alustavasti omat hevoseni ennen kuin edes harkitsen oikeasti laatikseen osallistumista. Alla oleva taulukko varmaan selittää valmistelun paremmin kuin teksti. Sen perusteella voin helposti katsoa, onko jokin hevonen jo valmis ja mitä vielä mahdollisesti puuttuu. Rakenne- ja tekstipisteet eivät toki ole lopullisia, ja tuomarin mielipide vaikuttaa niihin. Muiden pisteiden pitäisi kuitenkin olla sitten oikeassa arvostelutilanteessa tasan samat kuin mitä tässä taulukossani. Tällä lailla näen selkeästi, mitä palkintoa olen lähdössä hakemaan, ja voinko vielä tehdä jotain jotta varmistaisin parhaan mahdollisen palkinnon saannin
Valkoisella pohjalla olevat pisteet ovat vielä auki, vaalenvioletilla pohjalla ovat "lopullisia", enkä voi tehdä niille itse enää juuri mitään. Oikeassa reunassa pisterajat, niin ei tarvitse koko ajan kytätä laatiksen sivulta näitä. Vähän hävettää kun en päätuomarina itse muista pisterajoja... D:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti