Aikalailla tasan vuosi sitten jättäydyin pois kaikista vastuuhommista ja virittäydyin hiljaiselolle, ja tämän kuluvan vuoden aikana olen harrastanut virtuaalihevosia todella vähäisesti. Vastuuhommat alkoivat ottaa liikaa, lähinnä tällaiselta jäykältä ja epäsosiaaliselta yksilöltä, koska muihin harrastajiin on pakko olla yhteydessä jotta hommat hoituisi, ja sekös tuottaa minulle päänvaivaa kun yleensä nautin pääosin touhuta aivan itsekseni omien hevosteni kanssa, ja silloin tällöin ehkä hevoskauppojen tiimoilta olla muiden kanssa tekemisissä, aina jos jaksaa sitäkään. Koen henkilökohtaisesti tehneeni aikanaan työni ARJ:n parissa saamalla jaoksen taas toimimaan aktiivisesti, sekä laatiksen pyörimään ynnä muuta sellaista. Se harrastajien houkuttelu lajin pariin ja tuomareiden etsiminen ja heidän kanssaan asiallisesti kommunikointi taas on niitä asioita joissa en ole vahvimmillani ja mielelläni jättäydyn siinä vaiheessa syrjään. Mutta joo, en minä niin sosiaalisesti kömpelö ihmisvihaaja ole, ettäkö sen takia vain olisin jättänyt koko virtuaalihevosharrastuksen. Yleisesti muut harrastajat ovat mukavia ja heidän kanssaan on mukava olla tekemisissä. Oikean elämän kulku ja mukanaan tuoma kuormitus kuitenkin olivat syy, miksi tästä harrastuksesta oli pakko joustaa.
Mitä olen muiden harrastajien menoa seurannut, niin moni varmaan ymmärtää oman tilanteeni, ja on oikeastaan itsekin samassa veneessä. Elikkä vauvavuosi otti "hieman" ajasta ja jaksamisesta, ja mielelläänhän sitä keskittyy siihen mitä oikeasti on mielikuvitushevosten sijaan, tätä harrastusta toki väheksymättä. Nyt kun aikaa taas on, niin mielellään touhuaa päiväsaikaan jotain tällaista kevyttä ja mukavaa, onhan tämä harrastus muutenkin ollut osa elämääni jo toistakymmentä vuotta. Milläpä tämän lopullisesti jättäisi... :D
----------
Mutta tosiaan, tänään pääsin vihdoin osallistumaan taas kilpailuihin kun istahdin ihan kunnolla tietokoneen ääreen, ja tuntui kuin olisin pudonnut kärryiltä täysin. Lajina tietysti ARJ, ja mikään ei ole muuttunut sitten viime kerran. Sitä kuitenkin huomaa olleensa liian kauan poissa, kun aiemmin olen ulkoa muistanut nimestä tai vähintään rotutunnuksesta päätellen saako kyseinen omistamani hevonen osallistua saddle seatiin, mutta nyt kun suodatin kisalistoilta kaikki askellajirodut samassa ryppäässä, piti minun tihrustella ensin hevosten nimiä, sitten miettiä että mikähän tämänkin rotu oikein oli, ja vieläpä (hyi häpeä) turvauduttava jaoksen rotulistoihin joista näin mihin luokkiin mikäkin rotu saa osallistua. Ja ei, se ei yleensä ole häpeä jos ei niin pitkiä kokonaisuuksia muista, mutta olen itse osannut ne likipitäen ulkoa ja hieman hämmästyin miten vaikeaa aiemmin niin helppo asia nyt olikaan.
Ennen olen muistanut osapuilleen kaikki omat, talli- ja rotukohtaiset kantahevoset, niiden jälkeläiset, osannut nimestä sanoa jokaisen oman hevoseni rodun ja luetella ainakin osan sukua, muistanut jokaisen omistamani hevosen värin, osalta jopa säkäkorkeuden ja osan luonteenpiirteistä. Nyt en muista, montako kasvattia ehdin tämän vuoden aikana tehdä Hazardiin ja mitkä niiden nimet oli. Sen vain muistan että joskus kesällä taisin niitä käydä muutaman sivuttamassa. Jostain minulle niin tärkeästä on tullut pelkkä sivuseikka, ja tiedän mitä tervanjuontia se on kun yritän päästä taas perille jostain mikä on joskus sujunut mutta mitä en ole pitkään aikaan tehnyt.
Olen kuitenkin toiveikas, että ehkä jo vuodenvaihteen jälkeen muistan edes nuo omien hevosten rodut noin pääpiirteittäin kunhan jatkan niillä kisaamista ja suunnittelen uusia kasvatteja. Ehkä tässä olisi pikkuhiljaa aika käydä jokainen hevonen yksitellen läpi ja pistää myyntiin tai kuopata, mahdollisesti ensin laatisten kautta käyden. Katsoin VRL:n tiedoista että omistan yli 700 virtuaalihevosta, ja suuresta määrästä huolimatta tykkään pitää kaiken tavallaan kontrollissa. Vaikka eipä se ole mitenkään uutta että unohdan omistavani tietyn hevosen, ja huomaan tämän vasta kaksi vuotta sivujen teon jälkeen... Mutta sepä tässä harrastuksessa onkin parasta, että tätä voi tehdä omalla tavalla ja omaan tahtiin, eikä kukaan ainakaan nykyaikana tuomitse jos aina ei jaksa olla aktiivinen ja kaikessa mukana.
