8.9.2017 olen kirjoittanut seuraavanlaisen tekstin Keskustan topaan nimeltä "Virtuaaliharrastuksesta apua päihdenuorille". Kiteyttää aika lailla minut ihmisenä, ja kertoo yhden suurimmista syistäni harrastaa virtuaalihevosia.
Aikalailla taitaa olla sanottu kaikki täällä mitä minulla tulee mieleen, mutta virtuaalihevosharrastus on tosiaan auttanut minuakin ongelmissa kun on saanut jotain mihin keskittyä. Varsinkin virtuaalihevosille asettamat tavoitteet ovat olleet jotain mihin tähdätä kun oikeasti elämä on välillä tuntunut ahdistavalta eikä ole ollut mitään oikean elämän tavoitteita mitä uskoisi edes kykenevänsä saavuttaa.
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko on aikalailla tehnyt minut ajan myötä yksinäiseksi: ei minulla vaan riitä kiinnostus ihmissuhteisiin varsinkin kun tuntemattomat ihmiset vaan ahdistaa ja se tutustuminen on niin vaikeaa (koulukiusaaminen ei ainakaan parantanut ujoutta…). Alkoholi on toki auttanut sosialisoitumaan mutta sen verran on lähipiirissä alkoholismia että ihan oman itseni takia lopetin vähän aikaa sitten juomisen kokonaan (huomaa miten helppoa on vaan nollata pää alkoholilla, mutta loppupeleissä siinä menee vain rahaa ja mitään järkevää en saa edes aikaan humalassa). Katsotaan miten kauan tätä kestää, luultavasti juuri juomisen lopettamisen takia olen nyt joka päivä tehnyt muutaman tunnin verran jotain virtuaalihevoten kanssa. Kun on jotain, mihin keskittyy, ei ketuta ja masenna koko aikaa.
Lähes paras puolihan tässä harrastuksessa on toki se, että kun on yhteinen mielenkiinnonkohde, voi tutustua kaikenlaisiin ihmisiin tai olla tutustumatta. Kukaan ei tuomitse taustojen perusteella ja kun ollaan netissä, voi tietokoneen sulkea jos ei tahdo olla kenenkään kanssa tekemisissä. Koulussa/työpaikalla on usein niin, että muodostuu kuppikuntia ja toisia pilkataan ulkonäön/muun järjettömän syyn takia. Varsinkin täällä Keskustassa on aina ollut ihana ja ystävällinen ilmapiiri, ja täällä voi jotenkin huoletta kertoa omista asioistaan kun kukaan ei ole heti lyttäämässä.
Pelaaminen on harrastus, jota voisin verrata virtuaalihevosiin muuten, mutta tässä harrastuksessa parasta on juuri se luovuus: minulla on ollut tapana purkaa oikean elämän tapahtumia virtuaalihevosiin, ja monen monta virtuaalihevostani on saanut luonnekuvauksen jonkin tuntemani henkilön perusteella (joo, kusipäähevoset varsinkin). Minulla ainakin auttaa kun kirjoittaa asioista, mutta oikeassa elämässä en tykkää ollenkaan pitää päiväkirjaa. Sen takia onkin helppoa kirjoittaa vaikka tallipäiväkirjaa tai jotain.
Mitä tulee sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ahdistukseen, alkoholismiin sekä muihin ongelmiini, on virtuaalihevoset harrastuksena auttaneet niihin hurjasti. Tällä hetkellä saan myös ammattiapua näihin, ja toivon että joskus kanssakäyminen muiden kanssa olisikin minulla rennompaa. Aika näyttää, sillä välin keskityn elämän mukaviin puoliin ja jatkan harrastuksiani, jotka tuovat minulle ilonaiheita. Virtuaalihevoset ovatkin harrastuksistani se kaikkein suurin ilon ja stressihelpotuksen tuoja. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti