Morganinhevoset sekä niiden suvut, isä- ja emälinjat

Tämä on vähän niitä ärsytyksen aiheita, joihin voisi toki vaikuttaa omilla valinnoilla. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että näihin tuloksiin vaan päätyy lopulta jonkin ylemmän voiman tahosta. Minä rakastan isä- ja emälinjoja, ja monissa tapauksissa ne nousevat muuta sukua tärkeämmiksi jalostusvalintoja tehdessä. Kuitenkin sitä huomaa aina että oho, minulla onkin tallissa kolme erisukuista tammaa, joilla kaikilla menee emälinja samaan kantatammaan. Ja kaiken lisäksi ilman tarkoitusta haalia samasta tammasuvusta tulevia hevosia useampaa kappaletta...

En pitäisi tätä negatiivisena asiana, sehän on hyvä että tietyt ori- ja tammalinjat jatkuvat vahvana. Mietin kuitenkin kovasti sitä, mitä tapahtuu niille nimille, joita ei ole kuin jossain kaukana suvun keskellä, ilman yhtenevää linjaa samaa sukupuolta edustavien jälkeläisten avulla? Nämä nimet unohtuvat, ovat epätärkeitä eikä kukaan välitä niistä. Nämä nimet tuntuvat *hui kauhia* TÄYTEHEVOSILTA. Mikä ei tietenkään ole niin hirveä asia, minä vain itse tykkäisin nostaa joka ikisen virtuaalihevosen syystä tai toisesta jalustalle, ja pitää joka ikistä koskaan elänyttä virtuaalihevosta jollain tavalla tärkeänä. Tämä onkin ongelma joka on hyvin pitkälti omassa päässäni. Kuitenkin olisi kiva, jos tallista löytyisi esimerkiksi jokaisesta koskaan keksitystä evm-sukuisesta hevosesta alkaneen tammalinjan jatkaja. Mutta onhan tuo nyt mahdoton kuvitelma, niitä evm-hevosia kun on niin tolkuttomasti.

Tämä kyseinen aihe tuntuu olevan vahvana varsinkin morganinhevosten keskuudessa. Tietysti muidenkin harvinaisten, mutta ainakin Hazardin hevoskantaa katsoessa erityisesti morganinhevosissa. Aiemmin on muut kasvattajat jo etsineet jalostusmateriaalia sellaisista hevosista, joilla ei ole Arcadialaisia suvuissaan. Minä mielelläni boikotoisin saman tien myös näitä muutamia Salpicarista lähtöisin olevia yksilöitä, jotka ovat kyllä hienoja, mutta jotka toistuvat joka toisessa suvussa siinä tapauksessa että kyseessä ei ole Arcadialais-sukuinen hevonen.

Yksi kasvattajanimi lisää "mustalle listalle" on Ashburn. Ei toki kaikki kyseisen tallin kasvatit, monella kuitenkin on suvussaan Firetrap, jonka ostin aikanaan itselleni Hazardiin. Jälkikäteen sitä on tietämättään hankkinut ihan kauheasti hevosia joilla on kyseinen tamma suvussaan, ja siitä syystä Firetrapin jalostuskäyttö on omalta osaltani jäänyt harmistuttavan vähälle. Eikä kaikki nämä Firetrap-sukuiset hevoset ole edes Ashburnin kasvatteja, kyseisen liitteen huomatessaan on koko suku kuitenkin syynättävä täikammalla, sillä yhtään lisää en halua toistoa jo nyt melko samankaltaisiin hevossukuihini.

Ja kaikesta tästä välttelystä huolimatta olen valmis ostamaan Arcadialaisen taikka Ashburnlaisen, taikka näistä Salpicarin vanhoista hevosista minkä tahansa, jos siellä ei ole suoraa isä- taikka emälinjaa näihin tunnetuimpiin nimiin, taikka Firetrapia kertaakaan missään päin sukua. Pidänkin tätä manailua jossain määrin positiivisena, ovathan nämä hevoset jääneet ainakin vahvasti elämään jälkipolviensa ansiosta! Kaikki nämä ovat erittäin hienoja, jo lopettaneita kasvattajia, ja saattaahan se olla että jossain vaiheessa näiden liitteitä kantavat hevoset ovat suvuissa harvinaisia. Epäilen, mutta kaikkihan on mahdollista...

Lisättäköön vielä että näitä kasvattajiahan riittää, ylle listasin vain ne jotka ovat tulleet itselleni eniten vastaan vuosien aikana. Ties vaikka jotain häiritsee niiden #%(/"¤Fæ& Hazardilaisen määrä jonkinrotuisten hevosten suvuissa. :D

Alla olevien esimerkkien määrät ovat vähäiset, sillä sukujen tonkiminen on aikaavievää puuhaa. Alla kuitenkin muutama eniten ärsytystä aiheuttava nimi suvuissa.

Isälinjat

Isälinjojen suhteen ei ole niinkään vaikeuksia, tosin suuri osa hevosista on Hazardilaissukuisia, mikä toki tulee joskus hamassa tulevaisuudessa vaikeuttamaan kasvatustuötä. Nythän olisikin hyvä aika tehdä ryhtiliike, ja haalia kauheasti erisukuisia oreja talliin. Toistuvia isälinjoja ei oreilla kauheammin ole, enemmän ongelmaa tuottavatkin siellä muualla suvuissa toistuvat nimet.

Mochachino Tator (RWR Aithusa, Dragonclaw Hazard)

Tämä nyt ei ole mikään yleisin taikka häiritsevin ori. Ainoa harmitus on se, etten tarvitse kahta ori joilla on sama isälinja. Sekä Aithusa että Dragonclaw ovat kuitenkin sen verta tärkeitä yksilöitä, että se nyt on vaan sulatettava että minulla on Hazardissa kaksi eri Mochachino Tator -linjaa!

Emälinjat

Emälinjojenkaan kanssa ei ole niinkään paljolti päällekkäisyyksiä, ennemminkin haittaa aiheuttavat suvuissa toistuvat nimet, joita on kyllä useampiakin kuin nämä listaamani.

Shera Sights (t.Lamoille Ion, t.Glamglare Quantum)

Tämä tamma nyt ei ole niin kauhean yleinen, mutta kuitenkin kaksi tammaa joilla on emälinjassa sama kantatamma on omasta mielestäni liikaa. Onneksi ongelma ei ole tämän isompi, Shera Sights löytyy kuitenkin nimenä melkoisen monesta morganinhevossuvusta, toki kun on Arcadian omistuksessa.

Rose-Like Pixy (t.Ashburn Tyra, o.Crystal Falls Ion | epäsuorasti o.RWR Aithusa, o.B.B. Xenon Nukes)

Tästä tammasta minulla on vain yksi suora tammalinjan jatkaja, muut joilla tämä esiintyy suvussa ovat oreja. Onhan tietysti muitakin hevosia, jotka esiintyvät monen Hazardilaisen suvuissa. Tämä kyseinen tamma kuitenkin pistää aina silmään erityisesti. Onhan se hieno, mutta hankala kun en haluaisi kauheasti toistoa sukuihin. Oikeastaan Crystal Falls Ionilla tämä tamma esiintyykin jo useampaan kertaan suvussa.

Noin muuten morganinhevossuvuista

Tietyt nimet esiintyvät varsinkin pidemmissä suvuissa turhan monta kertaa, osa on kuitenkin sellaisia mistä hankin kyllä suoran linjan jatkajan jos vain on mahdollista. Esimerkiksi ori Alrededores Berlin on varmasti kaikille tuttu, ja esiintyykin useamman minunkin omistaman hevosen suvussa. Kuitenkin minä olin niin kamalan innoissani kun sain käyttää jalostukseen tämän ensimmäisen polven orijälkeläistä. Niin minulla onkin Adistair Hazard, jonka isälinja menee suoraanAldeen. Ja kuinka ylpeä minä tästä olenkaan!

Jokin ihmeellinen siinä tietyssä isä- tai emälinjassa vain viehättää, ja kuten jo yllä mainitsin, voi tämä olla tärkeämpi minulle kuin koko muu suku. Vaikka siis katsoisin nihkeästi liian samansukuisia hevosia, voisin ottaa talliin vaikka kaksisataa samansukuista morganinhevosoria jos niillä kaikilla on eri isälinja.

Olen tämän vuoden aikana tuonut Hazardiin muutaman evm-sukuisen morganin, tarkoituksena laajentaa omien kasvattien geenipoolia. Vaikka tietyt omat hevoset ovat sellaisia joista jättäisin vaikka kymmenen jälkeläistä kotiin, on välillä pakko käyttää vähän uudempaakin verta ettei käy niin kuin alkutilanteeni on ollut, elikkä kaikki yli kaksipolviset on jotain kautta sukua keskenään.

Omista evm-sukuisistani lähtevistä linjoista en kehtaa tässä enää mainita, niitähän kyllä löytyy mitä kiroan kun pitikin tehdä tuossa välissä tällainen yhdistelmä ja eikö tuolle löytynyt muuta oria?!?! Siitä pitänee kirjoittaa oma pikku romaaninalkunsa sitten aikanaan.

Olen kuullut tiettyjen kasvattajanimien yleisyydestä aiheutunutta ärsytystä varsinkin morganien keskuudessa, mutta onko jotain tiettyä hevosta minkä esiintyminen suvussa saa harrastajat repimään hiuksia päästään (ihan muidenkin rotujen edustajista)?

Piirroshevosten ottaminen mukaan harrastukseen

Olen piirtänyt hevosia ala-asteikäisestä lähtien. Silloin tällöin kaivan kaikki vanhat piirrokset esiin ja haaveilen siitä millainen kädenjälki minulla nykyään olisi jos olisin jatkanut piirtämistä myös näinä viime vuosina. Virtuaalihevosten osalta sitä vaan vertaa itseään muihin, varsinkin niihin parhaimpiin piirtäjiin, ja siitä tulee näin itsekriittisenä ihmisenä paha mieli. Piirroskeskusteluja seuratessa kuitenkin huomaa, että piirtäjiä on monentasoisia, ja että kaikki aloittavat jostakin. Jollain tapaa vasta tänä kesänä rohkaistuin ja päätin, ettei se ole niin kamalaa jos valokuvalliseen talliin tulee pari itse piirrettyä hevosta.

En ole koskaan innostunut digitaalisesta piirtämisestä, vaan työvälineinä on aina perinteinen piirustuspaperi, lyijykynä ja kumi. Piirrän linjat puhtaiksi ohuella, mustalla tussilla ja kumitan lyijykynäluonnokset pois. Väritys tapahtuu tällä hetkellä puuvärikynillä, joskus väritin myös tusseilla mutta nyt ei äkkiseltään löytynyt paikallisista kivijalkakaupoista tusseja missä olisi enemmän ruskean ja harmaan sävyjä mitä tykkään käyttää. Puuvärein väritetyt kuvat nyt näyttävät olevan paljon laimeamman värisiä skannattuna, mutta kun tuo on minulle se mukavin tyyli, niin minkäs teet. Pääasia että hevonen sillä oikealla paperilla näyttää siltä miltä pitääkin, vaikkei se toki muille harrastajille näykään.

Realistinen piirustustyyli kiinnostaa, mutta taidot ei riitä. Olenkin pysynyt melko sarjakuvamaisessa tyylissä, olihan minun piirtämisen esikuvat nuorempana Hevoshullun sarjakuvapiirtäjät Lena Furberg ja Marie Bergström(?).

Mikä nyt sitten sai minut ryhtymään tuumasta toimeen virtuaalihevosten piirtämisen suhteen oli, kun ostin saddlebredorin joka on väriltään mustanpäistärikkö tobiano. No, olisin toki voinut laittaa kyseiselle hevoselle mustan tobianon kuvat ja sanoa ettei se päistärikkö vain erotu mutta se on virtuaalisesti geenitestattu. Mutta kuitenkin minua houkutti ajatus siitä että tämä ori nyt saa oikeanvärisen hevosen kuvat. Ja eihän minulla ole saatavilla tuonvärisestä hevosesta kuvaa, itse asiassa en ole netissä tainnut törmätäkään tämän väriseen saddlebrediin. Joten pakko se oli alkaa piirtämään!

Minultahan muuten puuttuu skanneri, joten jouduin ottamaan hevosen sivuillekin menevän kuvan puhelimella. Pitänee säilyttää tämä paperiversio siihen asti jos joskus menen hankkimaan skannerin, onhan se kuva silloin nettiversionakin paremman näköinen.

Tämän kuvan tein ottamalla ensin mallia saddlebredin rakennekuvasta. Tobianokuviointiin otin mallia toiselta hevoselta, niin ei ole ihan suora kopio rakennemallistaan. Ja väritys toki omasta päästä, jospa siitä nyt äkkiseltään jo erottaa että hei tuohan on mustanpäistärikkö tobiano!

Luultavasti nyt sitten tulee hamstrailtua talliin ties mitä värihirviöitä, kun piirroshevosten suhteen ei ole mitään rajoitteita värien suhteen... :)

Kesäloma 1.7.-

 Jos nyt en muualla niin ainakin blogissa ilmoitan aloittavani huomenna kesäloman virtuaalihommista. Käytännössä tämä ei vaikuta juuri mihinkään - olen hoitanut sovitut hommat eikä minkään pitäisi jäädä rästiin.

Yksi ehkä muihin harrastajiin vaikuttava asia on, etten ole järjestämässä ARJ:n porrastettuja tulevan kuun aikana. Kisakalenterissa pitäisi olla nyt ainakin kaksi aktiivista päivittelijää, ja kilpailunjärjestäjiähän nyt on ollut mukavasti useampikin henkilö! Eli jos kisoja on tavallista vähemmän, niin siitä vain järjestämään tai nappaisemaan jotain aktiivisempaa kisanpitäjää hihasta josko saisi toivomiaan luokkia kisoihin mukaan. :)

ARJ on myös "lomalla". Jaos pyörii itsestään, ja joka tapauksessa tarkkailen sähköpostia (=kaikki virtuaalisähköpostitkin tulee puhelimeen joten mikään ei mene minulta ohi). Käytännössä minun lomani vaikuttaakin jaokseen ainoastaan niin, että ARJL:n taikka AV:n jonoon osallistuneet tullaan lisäämään sinne vasta taukoni päätyttyä. Tässä välissä voi kuitenkin normaalisti osallistua, odotusaika tulee vain olemaan vähän pitempi.

Olen nyt sivummalla virtuaalihommista ainakin pari viikkoa, mahdollisesti koko heinäkuun. Minut saa kuitenkin kiinni sähköpostilla tavalliseen tapaan koko tämän ajan.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille virtuaaliharrastajille! <3 :)

Aiheita virtuaaliblogeihin

Olen kasannut listan aiheista, joista kirjoitan blogiin. En vain ole kuitenkaan ehtinyt/jaksanut, tai aiheet itsessään eivät ole sitten inspiroineetkaan niin paljon että olisin jaksanut kirjoittaa sen syvällisempää postausta niihin liittyen. Alla olisi kuitenkin muutamia pohdintoja, joista saa vapaaasti ottaa koppia jos mielenkiinto heräsi. Virtuaaliblogien lukeminen on mukavaa kun muut harrastajat avaavat omia harrastustyylejään ja tarinoita tallien ja hevosten takaa. Harmittaakin vähän kun virtuaaliblogien tahti tällaisten postausten osalta (myös omani) on hiljentynyt viime aikoina. Tai sitten vain kuvittelen niin. Mutta, joka tapauksessa tässä olisi ihmisille ajattelemisen aihetta, jos omat ideat alkavat olla vähissä. :)

• Itsensä esittely, irl-elämä, oma historia virtuaalimaailmassa, mikä sai aloittamaan harrastuksen, mikä pitää yhä mielenkiintoa yllä
• Tallien esittely, niiden historia, mikä inspiroi perustamaan juuri kyseisen tallin
• Lopettaneet tallit, syyt lopetukselle, kaduttaako lopetus, henkiinherätetyt tallit
• Historialliset virtuaalitallit ja -hevoset - omat ja muiden
• Mikä vaikutti hevosen valintaan yksilönä taikka rotuna
• Mikä inspiroi milloinkin, näkyykö harrastuksessa tiettyjä kausia jolloin jokin asia kiinnostaa ja muulloin ei
• Tarinat oman nimimerkin, hahmojen, tallien ja hevosten nimien takaa
• Omat alkuperäiset tavoitteet - tavoitteet matkan varrella - missä nyt mennään
• Ulkoasunvaihdokset ja pohdinnat
• Yleiset mielipidepaasaukset ajankohtaisista ja ajattomista asioista
• Kuinka paljon rahaa on mennyt virtuaaliharrastukseen
• Millainen on hyvä virtuaalitalli/-hevonen, kuinka hyvin oma talli/hevonen täyttää kriteerit
• Omat tuomarointi/vastuutehtävät, mikä sai ryhtymään tähän, kuinka vaativaa taikka aikaavievää tämä on, ylipäätään millaista on käytännössä
• Millainen on virtuaaliharrastajan päivä, missä järjestyksessä hoidetaan esim. vastuutehtävät ja omat tallit, tarinoinnit, sivujen päivittely ym.

----------

• Rotuesittelyt, rodun asema virtuaalimaailmassa, rotu irl vs virtuaalisesti
• Rodun yleinen mainostus, laajempi esittely esim. rodun väriskaalasta, mahdollisista painotuslajeista, kuuluisista sukulinjoista irl ja url
• Rodun yleisyys, määrä omassa tallissa, mahdollinen huoli kuolevista sukulinjoista, omat suosikkihevoset rodussa (omat ja muiden)

----------

• Kuvalupa-asiat, kuvalupien metsästys - vinkkejä tähän, omaottamat vai ostetut, omaottamat vai itse piirretyt jne
• Koodausvinkit, muut harrastamista helpottavat niksit ja kikat

Suomennetaan nimiä #1

 Joskus nimet kuulostavat paremmalta toisella kielellä kuin suomella. Ajattelin avata vähän omia tallien, hevosten, minkä tahansa muiden virtuaaliaihepiiriin kuuluvien asioiden englannin- ja muunkinkielisiä nimiä. Näitä on paljon, ja ajattelin suosiolla jakaa tämän moneksi pienemmäksi postaukseksi, pohtien näitä samalla itsekin ihan ajan kanssa.

Osan näistä kanssa olen käyttänyt ihan Google-kääntäjää, jos en ole ollut varma mikä suomen kielessä olisi parhaiten sopiva vastine ulkomaan versiolle.

Tallien nimet

Hazard - vaara, sattuma

Daystar - päivätähti

Glademist - kääntäjä sanoo gladisti (mikä ihme?), eroteltuna glade = metsäaukio, mist = usva, sumu. Elikkä nimen tarkoitus on ollut niittyusva tai jotain sinne päin, oikeastaan tämä nimi tuli ESOsta linnoituksen Glademist Keep mukaan.

Hevosten nimet

Stormseye - Myrskynsilmä

Edgefield Jackpot Star - Reunakentän Jättipottitähti

Glademist Count Dracula - Niittyusvan Kreivi Dracula

Pearl River's Magnolia - Helmijoen Magnolia

Glademist Moonshine Symphony - Niittyusvan Pontikkasinfonia / Kuutamosinfonia

Rainmaker November Nights - Sateentekijän Marraskuun Yöt

Daystar Diamond Shower - Päivätähden Timanttisuihku

Daystar Twilight Hour - Päivätähden Iltahämärätunti

Nämä käännökset vähän on mitä on. Osa nimistä kuulostaa hyvältä suoraan suomennettuna, toiset sitten ei ehkä niinkään. Hevosten nimistä suomensin vain muutaman foxtrotterin ja minin, Hazardista kyllä tulee löytymään jatkoa ajatellen ties mitä nimihirviöitä.

ARJ porrastetut: kusinko omille kintuilleni?

Ensin hieman lähtökohdista

Blogin lukijat varmaan tietää jo Hazardin. Jos ei muita tallejani, niin ainakin Hazardin, minun pitkäikäisimmän ja panostetuimman tallini. No, Hazardissa minun piti vain kasvattaa. Ei kilpailla, vain ja ainoastaan kasvattaa, ja ehkä panostaa teksteihin silloin kun inspaa. No, sitten otin kasvatusroduksi Gerogian Granden, ja aloin kilpailemaan näillä kouluratsastuksessa laatuarvostelut tähtäimenä. Sen myötä mukaan tuli myös WRJ ja ARJ, lajit joita olin vältellyt kun ne oli minulle tuntemattomia IRL.

ARJ kiehtoi jollain kummalla tavalla aina, se oli lajeista monimutkaisin hahmottaa, ja lueskelin pitkän aikaa jaoksen sivuilta sääntöjä ja mietin uskallanko aloittaa jollain askellajirotuisella hevosellani kilpailemisen. ARJ:n parissa kilpailemiseni taisikin alkaa kun Jasny ehdotti että osallistuisin ostamillani Hawalaisilla saddlebredeilla rodun erikoisaskellajiluokkiin jotka hän järjesti. Se oli se yksi ainoa osallistuminen, mistä lähti sitten into noin muutenkin ARJ:ssa kilpailemiseen. Joskus on hyvä saada vähän potkua persuuksille muiden harrastajien toimesta, harvinaisten parissa tätä tuntui tapahtuvan mukavasti kun olin vielä ujo aloittelija.

Kiinnostus ARJ:n toimintaan sitten pysyi pitkän aikaa, ja kun jaos etsi ylläpitäjää, hain ensin vain Cupin järjestäjäksi, sitten laatiksen ylläpitäjäksi ja lopulta jaoksen itsensä ylläpitäjäksi (ketään muuta ei tuntunut kiinnostavan koko jaos juuri tuohon aikaan...) ARJ oli vähän kuolleen oloinen laji. Cup ja laatis pyöri, mutta osallistujia oli vähäisesti. Nykyään Cupilla on onneksi kaksi järjestäjää, joten minun ei tarvitse pitää siitä huolta. Laatikseen on saatu reippaasti osallistujia (tästä suuri kiitos varsinkin Mari H suurine hevosmäärinesi). No mutta, silti tuntui että paljon puuttui, ja toiminta laahasi kovasti perässä verraten muihin kilpailujaoksiin. Kun ARJ oli nostanut päätään ehkä juuri viime vuonna, vähän sitä ennen jo, ajattelin että jotain virikettä on keksittävä ennen kuin ihmiset kyllästyvät jaoksen suppeaan aktiviteettitarjontaan muihin lajeihin verraten.

Plus olin kerännyt Hazardiin niin paljon askellajirotuisia hevosia ja kilpailulistoilla oli noin 200-300 hevosta ja kaikki yhtä sekasortoa, tarvitsin itsekin kovasti jonkun helpomman järjestelmän tähän. Sitten tuli porrastetut.

Mistä se idea sitten lähti

Se lähti ihan pienestä. Discordissa oli puhe MEJ:n porrastetuista, ja siellä mitä ominaisuuksia lajia kisaavilla hevosilla voisi olla. Joku mainitsi että tuo askellajien näyttävyys olisi hyvä ARJ:lle jos laji koskaan siirtyisi porrastettuihin. Siinä se oli! Miksi en ollut aiemmin edes harkinnut ARJ-porrastettuja? Uuden VRL:n ansiosta tämä olikin varsin helppoa, pystyin itse lisäämään luokkia, säätämään tasoja sun muita tietoja keneltäkään kysymättä. Sitten laitoin tulille testikisat.

ARJ:n porrastetuissa kisaajia on tällä hetkellä ehkä alle kymmenkunta harrastajaa, mutta se on iso määrä kun laji on niin pieni. Kaikkia luokkia ei ole vieläkään tarjolla porrastetuissa, tämä korjaantuu jos korjaantuu. Tällä hetkellä myös Anarchylla on ylläpitäjän oikeudet ja hän on hoitanut ainakin ajoluokkapuolen kuntoon.

Tästä tulikin mieleen että mitä helvettiä minä olen ajatellut luokkia lisätessäni!? Harrastajien toiveena oli saada kaikki luokat, ja kaikki kilpailuasteet. Joku pässi (minä) meni sitten lisäämään jokaisen luokan jokaisessa asteessa, ja kun luokkia on tavallisestikin jo yli 50, niin mitä se tekee porrastetuissa joissa jokainen luokka on siellä välttämättä moneen kertaan? - No ihan vitusti (anteeksi kiroilu,  ei tuohon muuta osaisi sanoa)

Niin että missä nyt mennään

Anarchy otti mallia VVJ:n porrastetuista, ja sai ajoluokat sumplittua järkevästi ja niin että luokkien lukumäärä pysyi hallittuna. Koska hevonen voi osallistua sekä omantasoiseen että yhtä ylempään luokkaan, ei kaikkia tasoja tarvita. Eikä saman luokan tarvitse löytyä kaikilta kilpailuasteilta: pääasia että tarjolla on kaikki luokat ja kaikki asteet, ei niin että kaikki luokat kaikilla asteilla.

Minun ansiostani ARJ:n luokkien hallinta näyttää sekasotkuiselta helvetiltä, ja sääliksi käy sitä joka yrittää ottaa mitään selkoa ARJ:n porrastettujen luokkavalikoimasta. Kyllä se vielä joskus kuntoon tulee, kunhan itse saan selvitettyä itselleni miten päin tämän saisi nyt järjestettyä. Jossain meni pahasti metsään, syytän siitä avoimesti sitä että minulla oli tätä ennen kognitiivisia toimintoja parantava masennuslääkitys, joka vaihtui rauhoittavaan ahdistuslääkkeeseen sekä psykoosilääkkeeseen joka toimii tällä annostuksella unilääkkeenä - sen lisäksi että aloin taas juomaan kahvia ja tämän takia ajatukset kulkee vauhdilla enkä itse pysy omien ideoiden perässä...

Niin että jossain kohti olisin voinut pysähtyä, miettiä asioita kaikessa rauhassa, suunnitella kaiken etukäteen millintarkasti ennen kuin länttään ARJ:n porrastetut kaiken kansan nenän eteen ja käsken että ottakaa nyt siitä, kysymättä mielipiteitä siitä miten tämän voisi tehdä helpoimman kautta.

Mutta toimiiko tämä nyt sitten

Alkukankeuden jälkeen KYLLÄ, porrastetut toimii, ihmisillä ei ole mitää moitittavaa tästä ja kilpailut sujuvat iloisesti. Mutta entä se ylläpitopuoli? Se on ihan hirveä sekamelska, onneksi Anarchy tarjoutui lisäilemään tuonne noita puuttuvia luokkia ja teki sen selkeämmin ja paremmin kuin minä. Otinko tästä opikseni? No en! ARJ muuten tarjoaa myös kasvattaja- ja jälkeläispalkintoja, nämäkin tuli tehtyä hetken mielijohteesta, kolmannen kahvikupillisen jälkeen. Näiden kanssa en sentään mennyt ihan metsään, tosin en tiedä kiinnostaako ketään tämä laji niin paljon että koskaan yltäisi millekään näistä palkinnoista...

----------

Itsensä haukkuminen tekee silloin tällöin hyvää, tässä onkin todella pitkä teksti aiheeseen liittyen. Rennolla otteella kuitenkin mennään, mikään tuolla ARJ:n ylläpitopuolessa ei ole varsinaisesti väärin, mitä nyt on vain omatekemääni sekamelskaa mitä yritän selvitellä. :D

Kuinka valmistelen hevoseni laatuarvosteluihin

Osalla omistamistani hevosista on laatuarvostelut tähtäimenään, ja ihan laatuarvostelusta itsestään riippuen hevoseen on panostettava erilaisin tavoin. Osa hevosista tavoittelee näyttelypalkintoja ja kantakirjausta, osa menee yleislaatuarvosteluun, ja ehdottomasti suurin osa panostushevosistani tähtää oman lajinsa laatuarvosteluun. Vuosia sitten tähtäsin lähinnä ERJ:n ja KRJ:n laatuarvosteluihin, ja hankinpa myös muutaman KERJ-palkitun hevosenkin. Tätä nykyä panostan kuitenkin yli 90-prosenttisesti harvinaisiin, jolloin painotuslajeina ovat enimmikseen joko askellajit tai western.

Kantakirjaus

Hevonen saa sivuilleen rakennekuvat, jos sellaiset sattuu löytymään mielessäni kuvitteleman näköisestä hevosesta. Eli vaikka löytäisin rautiaan orin upeat rakennekuvat, mutta ne ei mielestäni näytä siltä miltä olen oman rautiaan orini kuvitellut, jää hevonen ilman kyseisiä kuvia. Ehkä jostain muualta löytyy sopivan näköinen rakennekuva, tai sitten tyydyn esimerkiksi liikekuvaan taikka ihan tarhamöllöttelykuvaan. Osalle hevosista riittää ihan pääkuva. Joka tapauksessa rakennekuva ei ole pakollinen, sillä lähtökohtaisesti en tähtää yhdelläkään hevosellani kantakirjaan. Jos hevoselle nyt sattuu löytymään sen itsensä näköinen rakennekuva, ja sopivissa näyttelyissä sattuu olemaan tilaa, niin sitten osallistun ja toivon jonkinlaista sijoitusta.

Kun harvinaisista puhutaan, niin aina hevosen ei tarvitse olla edustavimmillaan, jotta näyttelyissä tulee menestystä. Nykyään toki harvinaisetkin tuntuvat olevan enemmän suosiossa kuin moneen vuoteen, joten näyttelyissäkin on enemmän vastusta. Osa omista hevosistani ovat kuitenkin ansainneet irtoSERT:in sellaisilla kuvilla, joilla sitten ei pääsekään kantakirjaan. Tässä vaiheessa olen saattanut vain vaihtaa hevosen kuvat joihinkin "varmasti kantakirjakelpoisiin", käydä hakemassa palkinnon, ja vaihtanut sitten vanhan kuvan takaisin sivuille. Jotkut saattavat katsoa kieroon kun käytän tätä taktiikkaa, en kyllä tiedä, en ole ainakaan mielestäni kuullut keskustelua mitä mieltä porukka on tällaisesta kuvien edestakaisin vaihtamisesta ja kierrättämisestä. Itse kuitenkin haluan vain hakea palkinnon kun se kantakirjakelpoisuus kerran löytyy.

Oikeastaan en edes arvosta kantakirjapalkintoa juurikaan. Sen eteen ei tarvitse nähdä niinkään panostusta: jos löytää yhdet hyvät kuvat, voi ne vaihtaa vaikka jokaiselle hevoselleen, käyttää näyttelyissä, kantakirjauttaa ja laittaa sitten vanhat kuvat takaisin. Ja en kannata kuvakarenssia sun muita rajoitteita, mukava kun harrastus voi olla joskus helppoa. Mutta jotenkin minua ei säväytä hevonen joka on vain kuviensa takia "menestynyt". Tämähän on ihan vain henkilökohtainen mielipide, mutta itse arvostan eniten tarinointia jos puhutaan hevoseen panostamisesta.

Yleislaatuarvostelu

En ole vielä osallistunut uuden pisteytyksen aikana YLA:an. Pikkuhiljaa tähtäilen sinne parin hevosen voimin, ja katson miltä oikein tuntuu. YLA-palkinto on sellainen, mitä arvostan aina suuresti. Sen saamiseen (varsinkin YLA1) täytyy nähdä hirveästi vaivaa tavalla tai toisella. Jotkut voi kisata paljon, jotkut tarinoida, jotkut panostavat laajoihin kuvagallerioihin, laittavat sivuille hoito-ohjeet tai varustekollaasin. Joka tapauksessa YLA palkitsee kovasta panostuksesta, ja on mielestäni ehkä jopa vähän aliarvostettu laitos.

Olen itse osallistunut yleislaatuarvosteluun joskus vuosia sitten, ja en muista koskaan saaneeni mistään lajiarvostelun palkinnosta samanlaista oikein iloista ja mukavaa oloa kuin silloin kun panostushevoseni sai ensimmäisenä laatuarvostelutavoitteisena puoliverisenäni YLA1-palkinnon! Silloin YLA-palkinto oli vahvasti tekstipainotteisesti ansaittava, ja nykyisen pisteytyksenkin aikana tulen panostamaan nimenomaan tekstipuoleen, vaikka muitakin osa-alueita olisi mihin voisi panostaa enemmän tai vähemmän.

Lajilaatuarvostelut

En tule luultavasti jatkossa osallistumaan juurikaan muihin lajilaatuarvosteluihin kuin ARJ:n ja WRJ:n. ARJL on monella hevosellani tähtäimessä kunhan löydän varatuomarin tilalleni. Olen tehnyt itselleni taulukon, jossa pisteytän itse alustavasti omat hevoseni ennen kuin edes harkitsen oikeasti laatikseen osallistumista. Alla oleva taulukko varmaan selittää valmistelun paremmin kuin teksti. Sen perusteella voin helposti katsoa, onko jokin hevonen jo valmis ja mitä vielä mahdollisesti puuttuu. Rakenne- ja tekstipisteet eivät toki ole lopullisia, ja tuomarin mielipide vaikuttaa niihin. Muiden pisteiden pitäisi kuitenkin olla sitten oikeassa arvostelutilanteessa tasan samat kuin mitä tässä taulukossani. Tällä lailla näen selkeästi, mitä palkintoa olen lähdössä hakemaan, ja voinko vielä tehdä jotain jotta varmistaisin parhaan mahdollisen palkinnon saannin

Valkoisella pohjalla olevat pisteet ovat vielä auki, vaalenvioletilla pohjalla ovat "lopullisia", enkä voi tehdä niille itse enää juuri mitään. Oikeassa reunassa pisterajat, niin ei tarvitse koko ajan kytätä laatiksen sivulta näitä. Vähän hävettää kun en päätuomarina itse muista pisterajoja... D:

ARJ porrastetut: kuinka ne nyt sitten toimii?

Ihmisillä tuntuu olevan ihan hemmetisti vaikeuksia ARJ:n porrastettujen kanssa. Mutta hommahan on ihan yksinkertainen, mikä tässä nyt voi olla niin hankalaa? Joo, tiedän. Itselleni se on helppoa koska ihan itse olen nuo luokat tasoineen tuonne VRL:n puolelle lisännyt, ja suunnitellut laatikseen kisapistetytyksen erikseen myös porrastetuille. Oma ajatuksenkulku on välillä vähän mitä on, ja ehkä asiat voisi joskus ilmaista kerralla ja selkeästi kaikille. Tässä olisi tällainen rautalangasta väännetty ohje kuinka kisata ARJ:ta onnistuneesti porrastetuissa.

Luokat

VRL:n sivuilla on kaikki lajit luokkineen lueteltuna. Askellajiratsastuksessa luokkavalikoima on muutenkin laaja, joten suuri osa luokista vielä puuttuu. Siellä on kuitenkin jo kaikki saddle seat -luokat, ja 4-käyntisten islanninhevosten luokat (5-käyntisille kaikki luokat on tulossa, sillä välin 5-käyntiset voi kisata vaikka noissa 4-käyntisten luokissa, se kun on muutenkin sallittua).

Koska askellajiratsastuksessa ei ole tasoja, on luokat suunniteltu niin, että hevonen kilpailee omistajan haluamissa luokissa aina tason 8 ohi, jolloin se vastaa 45 normaalia sijoitusta laatuarvostelussa. Täältä löytyy ARJL:n kisapisteytys porrastettujen mukaan. Sivuilla lukee tällä hetkellä vain saddle seatista, mutta tulen tuon päivittämään kun olen saanut kaikki luokat järkevästi lisättyä tuonne porrastettujen valikoimaan.

Listoilta puuttuu moni luokka, ja lisäilen näitä pikkuhiljaa. Jos joku pyytää, lisään tietyn luokan vaikka heti. Ilman että kukaan erikseen pyytää, en kehtaisi lähteä lisäämään 9 kappaletta tasan samaa luokkaa eri vaikeuksineen. (Foxtrot taso 1, Foxtrot taso 2 jne. Sama pätee ajoluokkiin, moniin erikoisaskellajiluokkiin jne.) Mutta siis, jos joku vain pyytää niin tämäkin onnistuu.

Kisalistat

Tämä tuntuu olevan monille oikea kynnyskysymys. Suoraan omana henkilökohtaisena (eli ei jaoksen) mielipiteenä sanon, että jos haluat tehdä sen hankalaksi, niin siitä vain. Itse olen määrittänyt jokaiselle rodulle oman saddle seat -ryhmän, jolloin voin suodattaa VRL:n valmiilta kisalistalta kisaavat hevoset rodun mukaan, ja tällöin homma on helppoa. En tosin itse ole edes katsonut sen tarkemmin missä saddle seat -ryhmissä mikäkin hevoseni kisaa, kun tätä ei kuitenkaan syynätä laatiksessa. Eli kisaan kaikilla kaikissa.

Erikoisaskellajiluokkien kanssa tässä on oltava tarkkana, mutta edelleen: hevoset voi suodattaa rodun mukaan joten itse en näe tässä mitään ongelmaa? Valaiskaa nyt minua jos olen ymmärtänyt tämän ihan väärin!

Poikkeuksena toki saman rodun sisällä eri luokissa kisaavat hevoset, mutta silloin sitä pitää vain nähdä vaivaa jos tahtoo niin kovasti olla realistinen ja kisata tietyllä hevosella vain tietyissä luokissa. Mutta edelleen, tämä on hevosenomistajan oma ongelma, ja jos se on syynä jättää kisaamatta porrastetuissa, niin minkäs teet.

Porrastetut on niin helppo kisaustyyli, että jotain vaivannäköä saakin olla, jos itse haluaa olla tarkka ja realistinen. Siitä on turha silloin valittaa tai vinkua kun on niiiiin hankalaa...

Kisakutsu

Kilpailukutsun suhteen ei ole juurikaan rajoitteita, ja samaan kutsuun voi valita periaatteessa minkälaisen tahansa luokkavalikoiman. Olen itse valinnut yhteen kutsuun aina saman sallde seat -ryhmän sisältä kaikki mahdolliset luokat, ja tällöin voin kyseiseen kutsuun osallistuessa halutessani suodattaa kisalistalla näkymään kaikki tietynrotuiset hevoseni (koska kisaan kaikilla samanrotuisilla samassa ryhmässä). Tällä tavoin olen tehnyt hommasta itselleni yksinkertaista. Jokainen voi kuitenkin itse valita mitä luokkia kisoihinsa sisällyttää, ja porrastettujen kutsunluonti on tehnyt tästä varsin helppoa.

Porrastettujen järjestäminen on ainakin itsestäni paljon yksinkertaisempaa kuin perinteisten, koska kutsusta ei tarvitse löytyä kaikkia sääntöjä ja rajoitteita, vaan täytyy osata vain määrittää päivämäärät, järjestävä talli ja valita luokat. Jokainen voi itse kokeilla, jos porrastetut yhtään nappaa. Jos on jotain epäselvää, niin neuvon mielelläni. Hetken naputtelun jälkeen kaikki on kyllä tuolla uudessa VRL:ssä tehty melko yksinkertaiseksi ja helpoksi, joten kannattaa ihan avoimin mielin kokeilla kuinka se kutsun luonti onnistuu. Siellä ei oikeastaan voi mennä mikään vikaan samalla lailla kuin perinteisen kutsun luonnissa. :)

Mitä muuta

Niin, askellajiratsastuksen yleiset säännöt on hyvä olla hallussa. Yritän aina tehdä kaiken mahdollisimman helpoksi, ja välillä tuntuu että ihmiset eivät vain halua ymmärtää sääntöjä mitenkään päin. Minulta saa aina kysyä, jos on jotain epäselvää, ja tiedän että jaoksen sivuilla on vaikka mitä ihan sekaisin ja yritän pikkuhiljaa saada selkeytettyä ihan kaikkea mitä siellä lukeekaan enemmän tai vähemmän epäselvästi. Itse tulkitsen asiat tasan niin kuin ne on sanottu/kirjoitettu, ja niin kovin moni asia ARJ:n sivuilla on tasan niin, ja on ollut jo kauan ennen minun ylläpitoaikaani. Ei niitä sääntöjä tarvitse lähteä niin pilkuntarkasti lukemaan ja etsimään sieltä rivien välistä jotain mitä siellä ei ole.

Edelleen, minulta saa kysyä ja onkin kysytty. Ja sinne sivuille on muokattu harrastajien toiveesta jo monen monta asiaa. Monta asiaa on avattu, mikä on ollut epäselvää, ja harrastajat saavatkin suoraan sanoa jos jokin asia on epäselvästi. Ainoastaan sillä tavoin osaan itse selventää asioita tuonne sivuille, itselleni kun kaikki on niin itsestäänselvää eikä sitä vain osaa ajatella että tämä tai tuo asia ei vain aukene samalla tavalla muille.

Tiedän, että esimerkiksi tällä hetkellä sekakisauksen suhteen jaoksen sivuilla lukee yhtä sun toista, mutta tällä hetkellä sekakisaussääntö ei ole voimassa, ja se lukee laatuarvostelun sivuilla. Tämä tieto tulee jaoksen sivuille sitten kun olen saanut asian ensin itse selvitettyä. Itse henkilökohtaisesti puollan sekakisaussääntöä, mutta sekakisauksen suhteen ei ole koskaan ollut mitään kiinteää kaavaa minkä mukaan pisteitä vähennettäisiin, ja ennen kuin olen tällaisen saanut aikaan, en rupea sekakisauksesta rokottamaan. Ja laatikseenhan ei ole tämän kymmenen(?) sekakisaussäännön alaisen vuoden aikana tainnut osallistua yhtään sekakisattua hevosta! Voin tehdä kokonaisen selventävän postauksen (mielummin ARJ:n blogiin) sekakisauksesta, jos ihmisiä kiinnostaa tämä ja on enemmän halua olla ajan tasalla tämän säännön suhteen.

Tämän ainakin pitäisi olla helppoa

Kommenteissa saa kysyä, jos on jotain epäselvää. Tai sitten voi laittaa sähköpostia. Joka tapauksessa, sen sijaan että ihmettelet yksiksesi, jonkun toisen tietämättömän kanssa tai alat kitisemään kun tämä ei toimi, niin kysy. Yritän neuvoa parhaani mukaan, ja molemmille jää parempi mieli. :)

Miksi ostin juuri tämän hevosen #2

Noin vuosi takaperin tein ensimmäisen postauksen tähän sarjaan. Eiköhän olisikin jo aika jatkaa tätä, varsinkin kun noin muutenkin on jäänyt kirjoittaminen viime aikoina vähemmälle. Ja onhan noita hevosia tullut ostettua melkoisesti sitten viime kerran. :)

RWR Jameela Sabr

Olin jo useampaan otteeseen katsonut läpi Ravenwood Ranchin saman vanhan kasvattimyyntisivun. Aiemmin en ollut niin kiinnostunut arabeista että olisin tarjonnut kotia tälle tammalle. Kun tämä sama kasvattimyynti tuli eteeni myöhemmin uudelleen, erottui juuri tämä myytävä varsa sieltä aivan kuin huutaen että ota minut mukaasi! No, pitkäsukuiselle arabitammalle on aina tarvetta Hazardissa. Varsinkin kun suku eroaa hyvin paljon muista omistamistani saman rodun edustajista. Tämä tamma onkin erittäin tervetullut lisä hevoslaumaani.

Naeema al Qismat

Tämän tamman ostin tämän vuoden puolella, kahden muun al Qismatista tulevan arabin kanssa. Naeeman emä oli se, mihin minä ihastuin, ja kasvattaja sai ehdottaa sille oria kun en minä osannut itse päättää. Tämäkin yksilö oli oikein tervetullut lisä Hazardin arabilaumaan, pitkäsukuisille arabeille kun on ollut omassa kasvatustyössäni nyt viime aikoina huutava tarve. Kuvatkin tälle satuin löytämään aivan erityisen kauniista tammasta. Naeema onkin oikein miellyttävä katseltava kivan sukunsa lisäksi.

Adriaan v.d. Duren

Alegresta matkaani tuli alkuvuodesta KTK-I palkittu friisiläisori, jonka isä on ihailemani Duren Rody! Tarvitseeko tästä sen enempää sanoa? Ainakin Hazardin jalostusohjelmaan tämä musta komistus on erittäin hieno lisä.

America v.d. Ravenwood

Tämä oli ensimmäinen ostamani friisiläinen. Ostohetkellä tamma ei tuntunut minulle mitenkään sen erityisemmältä, tarkoitus oli vain käyttää sitä georgian grande -jalostukseen sitten aikanaan. Mutta onhan tämä nyt jälkikäteen minulle erittäin merkittävä hevonen. Hazardin ensimmäinen friisiläinen, ja rodun edustajia on tullut tämän tamman jälkeen hankittua laumallinen. America olikin hyvä ostos, vaikkei ollutkaan varsin harkittu.

Miss Dangerous Sparkle

Pitkäsukuinen, kisattu ja muutenkin valmiiksi panostettu georgian grandetamma jonka emälinja menee suoraan Kicsin ihanaan Glitter Puffiin, jota voi pitää jonkinlaisena virtuaalisten georgian grandejen menestyneimpänä kantatammana... Miksi en olisi ostanut tätä yksilöä? Muutenkin kun on tullut haalittua georgian grandeja ihan mistä tahansa niitä vain on mahdollista saada.

Katie Scarlett Ion

Tämän tamman ostin vuosia sitten, en edes muista milloin. Siinä vaiheessa minulla oli vain lyhytsukuisia kalliovuortenhevosia, joten en tiedä miksi menin ostamaan juuri pitkäsukuisen tamman. Joka tapauksessa tällä on kiva suku, pääosin Ioniclaisia ja yksi Branwenlainen sekä yksi Knoxdalelainen. Jalostuskäyttöhän minulla on tavoitteena jokaiselle Hazardiin ostamalleni hevoselle, joten sitä ajatellen Katienkin ostin. Vielä ei olla päästy tätä aietta toteuttamaan, mutta mielelläni tuosta tulee teettämään varsoja kun on niin kiva tamma kaikin puolin.

B.B. Excellent Excuse

Löysin upeat kuvat voikolle quarterhevosorille, ja enää minulta puuttui se ori jolle ne kuvat laitan. Birch Bark Ranchilta tuli myyntiin jokunen aika tämän jälkeen kasvatteja, joista löytyi mukavasukuinen orivarsa, jolla oli vielä mahdollisuus voikkoväriin. Ilman noita kuviakin olisin kyseisen orin ostanut, onhan sen sukukin juuri sopiva jalostuskäyttöä ajatellen. Exen mukana matkaan tuli myös toinen quarterhevosori, pidempisukuinen ja ihan yhtä toivottu lisä Hazardin hevoslaumaan.

HWA Fiery Dragonborn

Hazardissa oli vuonna 2014 ennestään vain yksi saddlebred, Willamina. Rotu oli itselleni vielä varsin tuntematon ja olin arka ostamaan Hazardiin lisää saddlebredeja. Minulle oli tarjottu jo aiemmin tekemääni ostotopaan Hawalaisia saddlebredvarsoja, mutten ollut uskaltanut sellaista ottaa kun en tiennyt mitä oikein senrotuisella hevosella tekisin. Kun Hawasta sitten tuli myöhemmin lisää myytäviä, oli minun pakko tehdä HETI tarjous varsasta jonka nimi oli Fiery Dragonborn. Olin pelannut Skyrimiä taukoamatta viimeisten kuukausien ajan, joten tottakai minun oli tehtävä tarjous Dragonbornista! Muistan kasvattajan kysyneen minulta miksi aiemmin myynnissä olleet varsat eivät olleen kelvanneet. En muista mitä vastasin, mutta en todellakaan kehdannut sanoa että olin halunnut orin pelkästään mielipuolisen Skyrim-fanittamisen takia. No, joka tapauksessa Dragonista on näin vuosien saatossa tullut Hazardin eniten jalostuksessa käytetty saddlebredori, ja muutenkin yksi suosikeistani niin nimen, ulkonäön, suvun kuin kaiken muunkin suhteen. Tämän orin jälkeen Hazardiin on tullut suuri määrä saddlebredeja niin Hawasta kuin muiltakin kasvattajilta, ja ehkä juuri nimen omaan sen ansiosta!

Pieniä ilonaiheita

 Muutamia pieniä, itseäni ilahduttavia asioita virtuaaliharrastuksen parissa, kun nyt ei sen parempia aiheita tullut mieleen kirjoittaa, ja kerrankin on oikein virkeä ja positiivinen olo.

1. Kun ostat pitkäsukuisen hevosen, ja sivuja tehdessä huomaat oman tuonnin/kasvatin jossain siellä suvussa.
2. Kun olet saamassa hevosta laatuarvostelukuntoon, ja huomaat että muualle myymäsi kasvatti on ansioitunut jollain tapaa (kisat, meriitit, tekstit tmv) ja sen ansiosta et itse joudu hankkimaan ylimääräistä jälkikasvua jolla kisata tai touhuta muuta.
3. Ylipäätään kun näet oman tuonnin/kasvatin jalostuskäytössä.
4. Myös tarinakäyttö on aivan mahtavaa, kiva että hevosesta saa irti niin paljon. :)
5. Kun joku haluaa käyttää hevostasi jalostukseen, varsinkin jos kyseessä on joku yleisempi rotu ja hevonen esiintyy edukseen kaikkien muiden rotutovereidensa seasta.
6. Kun saat vihdoin ne sijoitukset täyteen ja pääset huokaisemaan helpotuksesta (vihaan/rakastan kisaamista - mukava kerätä sijoituksia mutta se vaivannäkö muotoonlaitoissa sun muussa!)
7. Kun järjestämiisi harvinaisempiin luokkiin tulee osallistujia.
8. Kun joku kauan nurkissa pyörinyt hevonen yllättäen inspiroikin, ja saat sille saman päivän aikana melkein kaikki tarpeelliset tekstit kirjoitettua.
9. Kun löydät juuri sen täydellisen puolison varsinkin harvinaisemman rotuiselle hevoselle.
10. Kun löydät hevoselle juuri sen itsensä näköiset kuvat, jotenkin se hevosen koko persoonallisuus vaan huokuu joistain kuvista.
11. Kun joku harvinaisten kasvattaja on hankkinut uusia hevosia talliinsa, ja pääset salaa vilkuilemaan niiden sivuja, haaveillen niiden tulevasta jälkikasvusta :D
12. Kun et ole pitkään aikaan lukenut virtuaaliblogeja, joten uutta luettavaa on tullut roppakaupalla.

Kyllä nyt surettaa

Olen vähentänyt suomenhevosteni määrää todella paljon viime aikoina, ja yrittänyt miettiä mitkä yksilöt pidän, mitkä kuoppaan jne.

No, minulla on kymmenkunta muilta kasvattajilta ostettua suomenhevosta, ja niiden sivujen selailu meni osimoilleen näin:

1. Kahden kasvattajalla oli sivut Suntuubissa = vanhempien sivut kadonneet, tallin sivut kadonneet, kasvattajan yhteystiedot kadonneet
2. Kahdella oli sivut Altervistassa ---> sivut oli jäädytetty
3. Kahden kasvattajat oli vain lopettanut, sivut kyllä löytyi Web Archivesta, mutta siinä sitten mietin pääni puhki, ottaako ollenkaan kasvattajaan yhteyttä vai kuoppaanko vain hevosen (sivut tyhjät, mitään tekemätön, ei vielä raaskisi kuopata). Tässä vaiheessa huomautettakoon että ahdistun kamalasti sosiaalisista tilanteista, myös virtuaalihevosten kanssa touhutessa tapahtuvia, varsinkin silloin kun pitäisi olla palauttamassa kasvattia. Kaikki menee paitsi kasvatin palautus, jos se on vain millään vältettävissä!
4. Taisi olla kolmannenkin kasvattaja lopettanut...
5. Mörkövaaran, Sointulan ja Hymnin kasvateilla oli ainoastaan vanhempien sivut toiminnassa, ja muiden sukulaisten sivut löytyivät viimeistään Web Archiven kautta. Nämä kolme ovatkin ainoat muilta ostetut suokit jotka minulle vielä jää.

Olen jo aiemmin kysellyt kasvattajilta muutamasta hevosesta palautusta koskien, osasta pitänee vielä kysellä kunhan siihen henkisesti ensin valmistaudun. Onneksi kukaan ei ole tähän mennessä pannut pahakseen kasvattipalautuksia, ja mukava vaan että hevonen pääsee vielä käyttöön vaikkei itseäni se enää ole inspannutkaan.

Otsikkoa selventäen, mikä minua nyt niin kauheasti surettaa, niin kauhean moni suomenhevosharrastaja on lopettanut harrastuksen, tai ainakin kyseisen tallinsa toiminnan. Miksi? Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kun suomenhevoset minua kerrankin kiinnostaisi, niin minulle aiemmin myyneet kasvattajat ovat hävinneet, hevosten sivut ovat vaihtaneet osoitetta/kadonneet, ylipäätään tuntuu että kaikki vanhat, ihailemani upeat pitkänkinlinjan kasvattajat ovat vain pistäneet pillit pussiin. Edelleen, minkä ihmeen takia?

Tennesseenwalkereiden värit #2

Tein aikani kuluksi pienimuotoista tutkimusta tennesseenwalkereiden värien esiintyvyydestä IRL hevosissa. Otanta on tällä kertaa vain neljältä tallilta, ja esimerkiksi osa erikoisväreistä on jäänyt sen takia pois laskuista (hopea, hallakko...). Jos tämä aihe kiinnostaa muita harrastajia enemmältikin, voin tottakai tehdä laajempaa otantaa, jolloin näiden värien jakautuminen näkyy mahdollisimman realistisesti.

Tutkimiini talleihin sisältyy Falling Waters Farm, Holmes Farm Walkers, Lazy Sousa Ranch sekä Triangle B Walkers. Näistä muilla talleilla on melko sekaisin kaikkia perusvärejä, mutta Holmes Farm on erikoistunut nimenomaan voikkoväreihin. Tästä syystä jätin kyseisen tallin kasvattilistat koskematta, ja laskin mukaan vain heidän nykyiset ja entiset, aikuiset jalostushevosensa.

Alla listaa hevosten värien esiintymisestä tennesseenwalkereilla. Hevosia on laskujeni mukaan yhteensä 218 kappaletta.

Pohjavärit

Rautiaspohjaiset: 86

Ruunikkopohjaiset: 49

Mustapohjaiset: 83

Erikoisvärit

Päistärikkö: 6

Samppanja: 4

Kimo: 4

Voikko: 59 joista yksinkertaisia 45 ja kaksinkertaisia 14

Tobiano: 12

Frame: 3

Sabino/sabinonkaltainen: 1

Tovero: 2

Värit yksilöllisesti

Rautias: 32

Ruunikko: 25

Musta: 66

Rautiaanpäistärikkö: 2

Mustanpäistärikkö: 4

Samppanjanrautias: 1

Samppanjanruunikko: 2

Samppanjanmusta: 1

Rautiaankimo: 1

Mustankimo: 3

Voikko: 32

Ruunivoikko: 12

Mustanvoikko: 1

Cremello: 9

Perlino: 5

Rautias tobiano: 3

Ruunikko tobiano: 3

Musta tobiano: 6

Rautias frame overo: 2

Musta frame overo: 1

Musta sabino/sabinonkaltainen: 1

Rautias tovero: 2

Ruunivoikko tobiano: 2

Voikko tovero: 1

Voikko frame overo: 1

----------

Sen enempää tästä mitään yhteenvetoja tekemättä, mainittakoon mustien hevosten ilman mitään erikoisvärejä olevan edustettuna erittäin suurena joukkona (melkein kolmannes koko hevosmäärästä). Kun sitten katsoo voikkojen määrää (59), joista vain yksi on mustanvoikko, on osan näistä mustista pakko olla tunnistettu väärin. Uskaltaisinkin sanoa, että siellä on ehkä noin kymmenkunta mustanvoikkoa, jotka on tunnistettu väärin ihan "tavallisiksi" mustiksi.

----------

Noin muuten kun tätä listaa katsoo, näyttää lopputulema melko realistiselta sen suhteen mitä olen walkereiden värien esiintyvyydestä oppinut: 

• Rautias ja musta ovat yleisimmät pohjavärit, ja esiintyvät useimmiten ilman mitään erikoisvärejä.
• Erikoisväreistä sitten voikko ja tobiano ovat yleisimmät, perässä tulee heti samppanja.
• Muut erikoisvärit on sitten melkoisen harvinaisia, ja ne yleisemmätkin erikoisvärit esiintyvät useimmiten yksinkertaisina ja itsekseen.
• Kaksi erillistä erikoisväriä samassa hevosessa on harvinaista, mutta niitäkin löytyy useimmilta talleilta vähintään se yksi tai kaksi kappaletta.
• Kimo, joka useilla roduilla on kovinkin yleinen, on tennesseenwalkerilla todella harvinainen, mutta sitäkin esiintyy silloin tällöin.
• Hopeaa ja hallakkoa tässä listauksessa ei esiintynyt, ja ne ovatkin äärimmäisen harvinaisia. Niitäkin kuitenkin löytyy walkereilta, todennäköisesti kyseisten värien ollessa muutaman hassun sukulinjan varassa.